Tunnollinen Kati-Erika oppi vihdoin hellittämään: ”Välillä voi myös hullutella”
Äiti opetti Kati-Erika Timperille tunnollisuutta – ja äidin ystävätär siitä hellittämistä. Kesätöissä tavattu ystävä taas auttoi ymmärtämään erilaisuutta.
Sisäistin, että epäkohtiin tartutaan
”Tärkein asia, jonka olen saanut äidiltäni Riitta Ristolalta, on vahva oikeudentunto. Siitä on seurannut paljon hyvää – mutta myös haittaa.
Opettajana toimineena äidilläni oli aina samat säännöt kaikille, ja meitä sisaruksia kohdeltiin tasapuolisesti. Äiti opetti, että ketään ei jätetä ja että sovitusta pidetään kiinni.
Käytöstavat olivat tärkeitä, asiallisia piti olla aina. Äidillä oli myös vahva käsitys siitä, mikä on oikea tapa tehdä asioita, oli se sitten lakanoiden viikkaus tai se, että nimenomaan perjantai oli siivouspäivä.
Äiti mankeloi lakanat ja silitti kaiken alusvaatteita ja sukkia myöten. Olen itse yrittänyt ottaa näistä säännöistä pikkuisen vapauksia.
Mutta äidin ansiosta en voi vieläkään katsoa toisaalle, jos näen jossain epäkohtia. Niihin on pakko tarttua. Niinpä olen hakeutunut työhön, jossa voin auttaa ihmisiä elämänhallinnan ongelmissa. Vapaa-ajallani olen hankkiutunut luottamustehtäviin, sillä haluan olla huolehtimassa oikeudenmukaisuuden toteutumisesta esimerkiksi maakunta- ja kaupunkivaltuuston kautta. Minulle on tärkeää, ettei mennä vain yritysmaailma edellä, vaan päätöksissä otetaan huomioon kaikki, myös lapset ja vanhukset.
Välillä huomaan vieväni jääräpäisesti eteenpäin asioita, joita koen tärkeäksi. Oma jaksaminen on joskus kovilla. Olisi helpompaa, jos en aina haluaisi puuttua kaikkeen.
Äitini on onneksi nyt myöhemmin lakannut uhrautumasta muiden eteen. Hän osaa jo nauttia elämästään.”
Näin esimerkin kautta, että voi myös hullutella
”Äidin nuoruudenystävältä Hellevi Labbartilta opin boheemimpaa otetta elämään. Sellaista hälläväliä-meininkiä: kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa ja järjestyksessä, välillä voi myös hullutella.
Se oli uutta kaltaiselleni tunnolliselle ja vähän jäykälle tyypille.
Helle ja tämän mies olivat mökkinaapureitamme. Heillä ei ollut lapsia, ja menin heidän luokseen usein, kun mökillä ei ollut tekemistä.
Helle oli ihan erilainen kuin äitini. Hän oli taiteellinen ja mielikuvitusrikas taivaanrannanmaalari, jonka elämänasenne oli: ei ole niin nuukaa.
Välillä puimme Hellen kanssa päälle vanhoja vaatteita ja matonkuteita ja leikimme rääsyläisiä. Äidin kanssa sellaista ei todellakaan olisi tehty. Kerran Helle maalasi saunan oveen suuria, värikkäitä kuvia.
Tiesin, että äiti paheksuisi niitä, mutta minä olin aivan että vau, voiko noinkin tehdä?
Toivon, että olisin oppinut Hellen heittäytymiskykyä vielä enemmän enkä olisi tällainen täydellisyydentavoittelija. Vaikka en ole saanut muutettua tätä piirrettäni täysin, olen vaihtanut suhtautumistani. Osaan jo pysähtyä miettimään, onko sillä oikeasti väliä, että lakanat on aina mankeloitu.
Jos en olisi tutustunut Helleen, kulkisin varmaan vielä enemmän samaa rataa sivuille vilkuilematta. Helle opetti, ettei kaikkea tarvitse suunnitella pikkutarkkaan etukäteen. Joskus voi vaan katsoa, kuinka tässä käy.”
Ymmärsin, kuinka erilaisia ihmiset ovat
”Lukion jälkeen menin Valmetille kesätöihin. Sinne tuli töihin myös saman ikäinen Heli Lappi.
Heli opetti minua ymmärtämään erilaisuutta. Olin elänyt siihen asti hyvin samanlaisten ihmisten keskuudessa. En ollut tottunut olemaan tekemisissä myöskään eri-ikäisten, esimerkiksi vanhusten tai lasten kanssa.
Helillä oli vaikea epilepsia, josta hän kertoi heti ja antoi ohjeet, mitä pitäisi tehdä, jos hän saisi kohtauksen.
Minua pelotti, että satun paikalle kohtauksen tullessa. Ja niin kävikin, kesken työpäivän. En ajatellut mitään, toimin vain kuten Heli oli neuvonut.
Työssäni Martoissa olen onneksi tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Olen oppinut näiden kohtaamisten kautta tietynlaista suvaitsevaisuutta.
En ehkä sano niin tymäkästi, jos toinen on vaikka myöhässä. Ymmärrän, että siihen voi olla monta syytä, sellaisiakin joita en olisi edes osannut ajatella. Kuten se, että joillekin nuorille voi olla ylivoimaista painaa bussissa nappia, jos kukaan muu ei ole jäämässä samalla pysäkillä. He matkustavat mieluummin pysäkin ohi kuin keräävät huomiota itseensä.
Ystävyyteni Helin kanssa opetti myös elämänasennetta. Helillä on monia sairauksia, ja elämä on niiden vuoksi välillä aika vaikeaa. Silti hän ei ole katkeroitunut, vaan tekee kaikkea mitä voi ja löytää elämästä hyviä asioita.
Ystävyytemme on kestänyt, vaikka asuin välillä muualla melkein kymmenen vuotta. Välillä asuimme Helin kanssa puolisoinemme samassa talossa, jossa jaoimme yhteisen vessan ja pesukoneen. Nykyään pidämme yhteyttä viikoittain.”
Kuka?
Kati-Erika Timperi, 45, työskentelee Keski-Suomen Marttojen toiminnanjohtajana. Hän asuu Jyväskylässä miehen ja kahden teini-ikäisen tyttären kanssa.
Juttu on julkaistu Kotiliesi 8/2017 -lehdessä.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tunnollinen Kati-Erika oppi vihdoin hellittämään: ”Välillä voi myös hullutella”