Ihmiset

Tuore äiti Nasima Razmyar: "Moni lapseni ensimmäinen asia jää minulta näkemättä"

Nasima Razmyar ei pode huonoa omatuntoa siitä, että muut hoitavat hänen lastaan. Suuri apu arjessa on Nasiman äiti, joka jopa keplotteli itsensä synnytyssaliin ensimmäisen lapsenlapsensa synnyttyä. "En vieläkään ymmärrä, miten hän onnistui pääsemään sisään", Nasima nauraa.

Nasima Razmyarin puhelimeen kilahtaa viesti kesken työpäivän. Se on päiväkodista: yksivuotias Jonas kävelee!

”Ei voi olla totta!”, Nasima hihkaisee.

Nasiman silmät säihkyvät ja kasvoille leviää hymy. Ensireaktion jälkeen sydäntä kuitenkin puristaa. Pienen miehen iso kehitysaskel jäi häneltä näkemättä. Äidin ja isän sijasta sitä todistivat päiväkodin hoitajat.

Toisaalta Nasiman mielen täyttää onni ja ylpeys. Ja kyllä poika vielä varmasti tumpsahtelee maahankin ja Nasima voi olla auttamassa häntä pystyyn. Niin ainakin vakuuttelee Nasiman mies ja Jonaksen isä Johan Fager, kun Nasima soittaa hänelle ja kertoo tapahtuneesta.

”Moni Jonaksen ensimmäinen juttu tapahtuu niin, että en ole paikalla näkemässä sitä. Sen kanssa on vain pakko elää, vaikka se ei aina ole helppoa”, Nasima sanoo.

Takaisin työelämään

Kuluneen puolen vuoden aikana Nasima on joutunut käsittelemään usein ristiriitaisia tunteita. Hän palasi osittain kansanedustajan työhönsä viime keväänä kunnalisvaalien aikaan, kun Jonas oli kahdeksan kuukauden ikäinen. Tuolloin Nasiman äiti Kamela hoiti poikaa.

Kun Nasiman työ Helsingin apulaispormestarina alkoi viime kesänä, äitiysloma päättyi virallisesti, ja Jonas aloitti ruotsinkielisen päiväkodin lähellä perheen kotia Lauttasaaressa. Mummo olisi kernaasti hoitanut poikaa edelleen, mutta Nasimalle oli tärkeää, että Jonas pääsi muiden lasten pariin.

Koska sekä Nasima että kiinteistöalalla työskentelevä Johan halusivat palata töihin ja Nasiman äiti tarjosi apua arjessa, he päättivät, että kumpikaan ei jäisi hoitovapaalle. Nasiman äiti hakee pojan joka päivä tarhasta ja hoitaa häntä parin tunnin ajan kunnes vanhemmat tulevat töistä.

”Olen niin päiväkotiuskovainen, että uskon lapselle tekevän hyvää olla muiden lasten kanssa. Lapset oppivat toisiltaan paljon ja sosiaaliset vuorovaikutustaidotkin kehittyvät päiväkodissa jo varhain.”

Äiti keplotteli itsensä synnytyssaliin

Nasima ja Johan olivat sopineet menevänsä illalliselle Nasiman vanhempien luokse Käpylään. Oli elokuun 21. päivä vuonna 2016. Mutta jo iltapäivällä Nasimalla alkoivat kovat supistukset. Johan soitti Nasiman vanhemmille ja kertoi tilanteen.

Nasima oli osannut aavistella, että erityisesti hänen äitinsä menisi uutisesta suunniltaan. Jonas syntyi illalla, ja jo puolen tunnin kuluttua pojan ensiparkaisusta Nasiman äiti ilmestyi synnytyssaliin.

”En tiennyt, pitäisikö minun olla vihainen hänelle vai että oliko se maailman suloisinta. En vieläkään ymmärrä, miten hän keplotteli itsensä sisälle synnytyssaliin asti. Hän on kirjaimellisesti ollut läsnä Jonaksen elämässä ihan ensi hetkestä lähtien.”

Elämä pyörii lapsen ympärillä

Jo äitiysloman aikana Nasima tiesi, että ei pystyisi jäämään vuosiksi kotiin lapsen kanssa.

”Minulle on tärkeää, että minua tarvitaan myös muualla ja voin tehdä muitakin asioita. Voin silti olla myös hyvä äiti.”

Nasima onkin pyrkinyt puhumaan sen puolesta, että naiset voisivat pysyä paremmin kiinni työelämässä laadukkaan päivähoidon ansiosta.

”En koe huonoa omaatuntoa siitä, että muut ihmiset hoitavat lastani – eikä kenenkään muunkaan pitäisi. On ihanaa, että lapsellani on minun lisäkseni muita tärkeitä ihmisiä elämässään. Se vaatii itsevarmuutta: olen hänen äitinsä ja tiedän, että olen aina hänen tukenaan kaikessa. Hän antaa iloa ja saa sitä myös muista kuin minusta.”

”Parisuhteemme on jäänyt vähemmälle huomiolle”

Perheen ensimmäistä vauvavuotta on helpottanut se, että poika nukkuu ja syö hyvin. Univelkaa ei ole kertynyt. Arjessa eniten painetta on kohdannut avioliitto.

”Parisuhteemme on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska kaikki pyörii lapsen ympärillä. Huomaan, että emme puhu oikein mistään muusta, vaikka ennen kävimme kahdestaan syömässä ja juttelimme kaikesta. Nyt elämä on arjen suorittamista. Jos haluamme olla kahdestaan, meidän täytyy varata sille erikseen aikaa.”

Lue koko haastattelu uusimmasta Kotiliedestä, numerosta 23/2017!