Hyvinvointi

Ujoutensa voittanut Susanna: ”Uskalsin alkaa uskoa itseeni”

Susanna Väyrynen oli nuorena ujo ja arka. Vuosien varrella hän on ottanut oppia myönteisiltä ihmisiltä. Aina kannattaa huomata se, mikä on hyvää.

1. Ymmärsin, miten jutella toista arvostaen

”Seurakunnan nuorten ihmissuhdekurssilla ymmärsin, miten toisia ihmisiä pitäisi kohdella ja miten viestinsä saa perille nätisti. Opettajana oli valovoimainen nuoriso-ohjaaja Ippa Salminen.

Muistan vieläkin minäpuheen idean ja olen käyttänyt sitä paljon jutellessani ihmisten kanssa.

Jos kerrot toiselle, miltä sinusta tuntuu, miksi olet pahoittanut mielesi tai mitä sinä toivoisit, et syyllistä toista vaan pystyt juttelemaan rakentavasti. Myös mieheni on oppinut käyttämään tätä puhetapaa. Hän saattaa sanoa minulle: tuntuu pahalta, kun et huomioi minua.

Susanna Väyrynen

Ippa oli huumorintajuinen, iloinen ja kannustava. Hänen kurssillaan ja nuorisoilloissa oli hyvä henki, ja minulla oli siellä hyvä kaveriporukka. Meillä oli esimerkiksi myönteisyyteen kannustavia leikkejä, ja kirjoitimme toisillemme positiivisia viestejä. Sain itseluottamusta.

Olin nuorena arka ja ujo, pikkukylän tyttö Siuntiosta. Ippa valoi uskoa siihen, että kyllä minä osaan ja opin monia asioita. Hän rohkaisi minua hakemaan lukion jälkeen opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi evankeliseen opistoon. Hain, mutta en päässyt. Lähdin opiskelemaan terveydenhoitajaksi.

Kun valmistuin, sain töitä lääke-esittelijänä. Työhön liittyvä esiintyminen ja myyminen jännittivät, mutta ehkä Ipan kurssien valama itseluottamus kantoi. Uskalsin tarttua työtilaisuuteen ja pärjäsin hyvin.”

2. Aloin luottaa, että selviän vaikeista tilanteista

”Lastenhoitajana Amerikassa opin, että jos asioita on tehtävä, niin sitten ne vain tehdään. Sain itseluottamusta ainakin yrittää.

Pidin lukion jälkeen välivuoden. Olin au pairina perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat juristeja. Heillä oli kaksi lasta, koira sekä kaksi vuohta ja kaksi kissaa. Organisoimista ja vilskettä riitti.

Tämä Jenkki-äiti oli hyvin empaattinen ja kuunteleva. Kerran olin kuljettamassa perheen 4- ja 8-vuotiaita tyttöjä ratsastustallille, kun eksyimme paluumatkalla. Kyltit itään ja länteen olivat sekavat.

Siihen aikaan ei ollut matkapuhelimia, joten kurvasin huoltoasemalle soittamaan. Jenkki-äiti neuvoi minua puhelimessa, ja lopulta löysimme takaisin kotiin. Sain itseluottamusta, että selviän vaikeastakin tilanteesta, jos vain olen rauhallinen ja toimin.

Vuosi vieraassa maassa ja perheen äidin roolimalli kasvattivat minussa rohkeutta. Oppi on näkynyt esimerkiksi siinä, että kun vuonna 2010 olimme perheeni kanssa viittä vaille muuttamassa Kiinaan mieheni työn perässä, olisin ollut siihen valmis. Suunnitelma kuitenkin kariutui.

Ilman au pair -kokemusta olisin varmasti arempi.”

3. Opin antamaan tilaa omille tarpeilleni

”Vedic Art -taidemenetelmän ja sen opettajan Pirjo Hirvosen avulla olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Minulle on kirkastunut, mitä haluan tehdä elämässäni.

Sain idean Vedic Art -taidemenetelmästä vuosia sitten silloiselta työnohjaajaltani. Hän kertoi, että tämä taidemuoto on hyvä tapa prosessoida asioita.

Susanna Väyrynen ja Pirjo Hirvonen

Vedic Artissa ajatellaan, että keho on väline luovuuden ilmaisemisessa. Taiteilija maalaa intuitiivisesti. Maalatessani pääsen hiljaiseen omaan maailmaani. Se on tasapainon löytämistä ja itsetutkiskelua. Kai monella keski-ikäisellä on tarve analysoida omaa elämää: missä olen, miksi ja mitä haluan?

Pirjo on koulutukseltaan sähkövoimatekniikan insinööri, mutta hän teki ison valinnan ja ryhtyi vuosituhannen vaihteessa opiskelemaan Vedic Art -taidemenetelmää sen perustajan Curt Källmanin oppilaana.

Pirjo on positiivinen, suvaitsevainen ja vaatimaton. Kursseilla on nostattava ilmapiiri. Hän antaa maalaamisen äärellä neuvoja ihan konkreettisiin elämän pulmiin. Kun minulla esimerkiksi oli tulossa jännittävä asiakastilaisuus, Pirjo neuvoi, miten suhtautua tilanteeseen. Sain voimaa olla muodollisessa tilaisuudessa reipas oma itseni.

Olen aikuisena oppinut antamaan tilaa itselleni ja tarpeilleni. Muuten tässä iässä voisi tulla protestia sen havahtumisen edessä, että nainen ei ole vain äiti, puoliso tai kenenkään jatke.

Olen viime vuosina esimerkiksi opiskellut kasvatustieteitä ja NLP-menetelmää.

Kun oppii tuntemaan itseään, voi toteuttaa itseään. Kun jokin asia kiinnostaa, sitä kannattaa opiskella. Eri opit tukevat toisiaan. Viimeksi olen hakenut opiskelemaan kirjoittamista.

Ehkä nyt olen löytänyt aikuisen naisen rohkeuden. En aio vanhanakaan antaa periksi, vaan aion mennä taas uudelle kurssille, jos siltä tuntuu.”

Kuka?

Susanna Väyrynen, 46, on vaimo ja kahden teini-ikäisen lapsen äiti.

Hän asuu Espoossa ja työskentelee terveydenhuoltoalalla asiakkuuspäällikkönä.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 10/2017 -lehdessä.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista:

Annika, 52, eron jälkeen: ”Opin, että voin olla yksin ja silti tosi onnellinen”

Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan rankka lapsuus: ”Tuntui, että isä yritti tuhota persoonallisuuteni”

PAM:n puheenjohtaja Ann Selin selvisi rintasyövästä: ”Edesmennyt äitini tuli uniini lohduttamaan”

Yt-neuvottelujen uuvuttama Outi Wuorenheimo, 53: ”Saanko enää töitä, jos irtisanoudun?”

Ohjaaja Kaisa Korhonen: ”Kokemus isän rakkaudesta ei häviä koskaan”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Ujoutensa voittanut Susanna: ”Uskalsin alkaa uskoa itseeni”

Sinun täytyy kommentoidaksesi.