Suhteet

Perhe-elämä ei houkuttele enää suomalaisia nuoria – johtuuko se tästä yhdestä asiasta?

Syntyvyys on vajonnut Suomessa nälkävuosien tasolle. Perhe-elämä ei houkuttele. Eikä ihme: sillä on nykyään perin ankea maine.

Miksi minusta tuntuu turvallisemmalta valittaa ruuhkavuosista kuin myöntää, että rakastan perhe-elämääni?

Vaikka aiheesta ei ole tutkimusta, yksi mahdollinen syy voi olla se, että Suomessa sallitaan helpommin kielteinen kuin myönteinen perhepuhe, Väestöliiton tutkija, psykologian tohtori Venla Berg sanoo.

Lue lisää: Lottovoitto, perhe, terveys… Näistä asioista Kotilieden lukijat unelmoivat

Onnella ei saa pröystäillä?

Berg arvelee, että negatiivisessa perhepuheessa saattaa olla kyse kel onni on, se onnen kätkeköön -ilmiöstä: onnella ja onnellisuudella pröystäilyä paheksutaan.

Toinen syy voi olla huomioonottavassa luontessaamme. Moni saattaa hillitä hehkutusta, koska pelkää sen loukkaavan onnesta osattomia.

– Hienoa, että olemme sensitiivisiä, mutta surullista, jos perheonnea pitää piilotella, Berg sanoo.

Paha kello kauas kuuluu

Paha kello kauas kuuluu, niin myös perhe-elämän synkät puolet, kuten unettomuus, kiire ja sairastelut. Bergin mukaan on hyvä, että myös vaikeuksista voi puhua, mutta:

– Uupumustarinat saattavat normalisoida myös sellaista perhe-elämän väsymistä, joka ei ole normaalia. Enää ei ehkä osata erottaa, milloin on kyse tavallisesta väsymyksestä ja milloin taas hoitoa vaativasta masennuksesta.

Lue lisää: Näin äitiys vahvistaa naista

Prismaperhe pelottaa

Ääritarinoiden rinnalla kulkee arkisempi mutta yhtä lailla kauhistuttava mielikuva ruuhkavuosissa kärvistelevästä, harrastuksista automarkettiin suhaavasta ”prismaperheestä”. Nuoret kavahtavat raskaana ja ankeana pidettyjä ruuhkavuosia.

Lue lisää: Hilkka Olkinuora: ”Vasta, kun lapsenlapset ovat aikuisia, saatamme ehkä voida vetää huojentuneena henkeä: kaikki ei sittenkään ehkä mennyt ihan pieleen”

Syntyvyys on Suomessa vajonnut nälkävuosien tasolle. Viime vuonna vauvoja syntyi vain noin 50 000. Eikä ihme. Perhe-elämä ei näyttäydy kovin vetovoimaisena.

Mutta miksi pitäisikään? Eikö lapsen tekeminen ole hirvittävän epäekologista ja synnyttäminen suorastaan epätasa-arvoteko? Jospa tiedostavat nuoret ovat synnytyslakossa, kunnes väestöräjähdys on saatu hallintaan ja perhevapaat jaettu uudelleen?

Ei ja kyllä, vastaa Venla Berg. Väestöliiton Perhebarometri-kyselyissä ekologisuus ei näy, vaikka mediassa aiheesta paljon puhutaankin.

Tasa-arvokysymykset sen sijaan nousivat esiin erityisesti nuorilla koulutetuilla naisilla, jotka ovat huolissaan siitä, että lastensaanti aiheuttaa vuosien katkoksen työuraan.

Eikö perhe-elämään mahdu omaa elämää?

Sekä naisilla että miehillä suurin syy olla tekemättä lapsia ovat kuitenkin muut mielenkiinnon kohteet, tuorein Väestöliiton Perhebarometri paljastaa.

Oma elämä siis kiinnostaa pelottavaa vauvavuotta ja ankeaa prismaperheilyä enemmän. Sisustaminen, matkustelu ja samppanjalasilliset, kukapa niistä haluaisi luopua!

Kerron salaisuuden: olen onnistunut pitämään ne. Perhe-elämääni mahtuu myös oma elämäni –ja siksi sitä rakastankin.

Lue lisää: Näyttelijä Martti Suosalo perhe-elämästä: ”Älämölöstä tulee kotoisa olo”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä numerossa 10/2018.

Mitä mieltä Sinä olet? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Perhe-elämä ei houkuttele enää suomalaisia nuoria – johtuuko se tästä yhdestä asiasta?

Rakas mummi

Valmustuin sairaahoitajaksi ja jäin heti kotiin äitiyslomalle 22v, 1.3 v kuluttua syntyi toinen lapsi ja olin kotona noin 7v kunnes esikoinen aloitti koulun ja toinen lapsi eskarin. Tein sijaisuukisia, usein kesät lasten kanssa kotona. Sen jälkeen olen opiskellut mitä kaikkea erityisaloja sh voi opiskella ja lopulta maisteriksi ja rehtoriksi saakka. Työelämää takana noin 35v ja onnellisesti eläkkeellä ja 6 lapsen isoäiti. Elämä ei ole ollut yltäkylläistä aina mutta hyvin on pärjätty.
Kun olin kotona oli hinku töihin ja en osannut nauttia aina täysin lasten kanssa olemisesta, mikä jälkeen päin harmitti vähän. Olen kerinnyt opiskella, harrastaa mielin määri, matkustellakin mutta parasta elämässäni on perhe ja se kun koonnumme kaikki 12 viettämään pyhiä tai lomia yhdessä.
Aivan uskomaton tunne oli kun 1. lapsenlapsi syntyi, tuli tunne ikuisesta elämästä, ehkä joistakin huihaata… mutta nykyisin sydän pakahtuu kun lastenlapset sanovat ”olet ihana, paras ja rakas mummi”. Olen onnellinen että lapseni tekivät meistä isovanhempia. Autamme heitä kun pyydetään mutta heillä on oma elämä ja niin meilläkin puolisin kanssa, pian 50 yhteustä elämää.
Kun täällä ei synbytetä lapsia niin se vähennä ylikansoitusta vaan ehkäisyvalistus ja koulutustason nosto kehitysmaissa. Siellä lapsiluvun vähentäminen auttaisi naisia ja lapsia… koko yhteiskunnan hyvin vointia ja sitä kautta koko maailmaa. Meillä terve lisääntyvä väestö auttaa yhteiskuntaa kehittymään positiivisesti ja sitä kautta pystymme tuomaan oman panoksemme maailman ekologiseen kehitykseen. Olen todella surullinen tämän hetkusestä tilanteesta Suomessa. Olen edellernkin sitä mieltä että laoset tulisi tehdä melko nuorena, olin itse nelikymppinen kun kaoset kirjoittivat ylioppilaaksi ja elämää oli vielä paljon jäljellä ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni.

Onnellinen isoäiti, tämä sopi minulle ei ehkä toisille!?

Rakas mummi

Anteeksi kirjoitusvirheet, puhelimen näyttö on niin pieni niin en kaikkea huomaa.

Tres

Nykyään elämä ja eläminen on yhtä suorittamista, joten en ihmettele ollenkaan syntyvyyden laskua. Ihmistä arvostellaan ja laitetaan taulukoihin vauvasta lähtien. Jos ei sovi raameihin, niin siitä se arvostelu sitten lähtee.

Väkivallan maa

Suomi on perheväkivallan ja uhkailevien miesten ansiosta tässä tilanteessa. Mies elää 50-lukua, nainen tätä päivää. Siinä on liian suuret erot miesten ja naisten kulttuureissa.

reps

:DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Sinun täytyy kommentoidaksesi.