Yt-neuvottelujen uuvuttama Outi Wuorenheimo, 53: ”Saanko enää töitä, jos irtisanoudun?”

Kymmenennet yt-neuvottelut, laski johtotehtävissä työskennellyt Outi Wuorenheimo. Kymmenennet! Nyt sai riittää, vaikka mielessä nakersi huoli siitä, ottaisiko kukaan enää viisikymppistä naista uuteen työhön.

Nihkeä tunnelma oli jatkunut työpaikalla jo pitkään. Väkeä oli jokin aika sitten irtisanottu iso joukko. Yt-neuvotteluihin päätyminen oli tuntunut Outi Wuorenheimon mielestä järkevältä. Hän oli uskonut, että niiden jälkeen pelialan yritys pääsisi taas uuteen nousuun.

Jokin meni kuitenkin pieleen. Käännettä parempaan ei tullut. Pitkään työelämässä ollut, paljon nähnyt Outi tajusi, että tilanne oli päinvastoin huononemassa, taas. Pelko uusista irtisanomisista virisi, ja työtoverit alkoivat olla varuillaan toistensa seurassa.

Iltaisin kotona Outi tunsi itsensä ahdistuneeksi. Hän alkoi nukkua huonosti. Oli outoa mennä joka aamu työpaikalle ja tajuta, että jotakin pitäisi tehdä. Mutta mitä?

”Kun ei voi vaikuttaa tilanteeseen, tuntee itsensä huonoksi. Tunne jää päälle, ja se alkaa vaikuttaa koko elämään. Samalla usko omiin esimiehiin murenee ja työmotivaatio katoaa.”

Kun edessä olivat seuraavat yt-neuvottelut, Outi tajusi, että hän joutuu irtisanomaan oman tiiminsä. Hän päätti, että ei enää hakkaa päätään seinään. Hän irtisanoutuisi itse. Mielessä tietysti myllersi. Saisiko yli 50-vuotias nainen uuden työpaikan? Miten perhe pärjäisi ilman Outin palkkaa?

Mikään ei kuitenkaan tuntunut painavan vaakakupissa mitään.

Outi WuorenheimoEsimiesainesta

Outi Wuorenheimon työelämä alkoi siivoojana Tukholmassa. Pohjois-Karjalan Liperissä kasvanut tyttö lähti sinne lukiolaisena kesätöihin kolmen kaverinsa kanssa, ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen ystävättäret palasi Tukholmaan samaan työhön viettämään välivuotta.

Outissa on esimiesainesta. Se näkyi hänen otteissaan heti. Hetkessä hänellä oli Ruotsissa oma siivoustiimi johdettavanaan. Välivuosi venyi toiseksi, kun Tukholmasta löytyi suomalainen poikaystävä Jari.

Parin vuoden kuluttua Outin vanhemmat alkoivat huolestua. He pelkäsivät, että tytär jää loppuelämäkseen Ruotsiin siivoojaksi. Outi palasi Suomeen, meni kauppaoppilaitokseen ja teki opintojen ohessa töitä Valintatalon kassana. Pieni johtaja hänessä nosti taas päätään: pian hän oli myymälän iltavastaava.

”Minulle on luonteenomaista ottaa nopeasti johto käsiini, kun on ratkaistava jotakin. Olen ollut samanlainen pienestä lähtien.”

Outi ymmärsi tämän itsestään ensimmäisen kerran nelivuotiaana, kun hänen mummonsa sai aivoinfarktin ja lyyhistyi eteisen lattialle.

”Äiti käski minun katsoa pikkusiskon perään, kun hän lähti hakemaan apua. Siitä lähtien aloin ottaa paljon vastuuta sisaruksistani.”

Opinnot jäivät

Elämä Outin lapsuudenkodissa ei ollut leveää. Äiti työskenteli Posti-Telellä sentraalisantrana, isä oli maanviljelijä.

Äiti irtisanottiin 48-vuotiaana. Sen jälkeen hän opiskeli lähihoitajaksi ja oli lopun työelämäänsä pätkätöissä. Isä puolestaan meni äidin veljelle ajamaan kuorma-autoa, kun maanviljelys ei kannattanut.

”Jossakin vaiheessa vanhempani takasivat nyt jo edesmenneen enoni lainan ja joutuivat sen maksajiksi. Siitä huolimatta he jaksoivat ja ovat pärjänneet elämässään hyvin.”

Outilla olisi riittänyt päätä jatkaa opintoja, mutta hän ei kokenut itseään lukijaksi. Hyvät työpaikat ja niissä menestyminen veivät mennessään.

”Olen tyyppi, joka ajattelee, että kääritään hihat ja ruvetaan hommiin. En ole koskaan halunnut arvioida ihmisiä koulutuksen mukaan enkä ole tittelinkipeä. Sillä ei mitata ihmisen aikaansaamista.”

Ikävä työyhteisöjä

Outi on ollut jokaisessa työpaikassaan hyvin sitoutunut. Hän on tuntenut tekevänsä työtä itsensä eteen.

Työpaikkaa vaihtaessaan Outi on myös aina tuntenut suurta luopumisen tuskaa. Osin se on johtunut hänen sosiaalisesta luonteestaan – työkavereitten kanssa on ollut kivaa – osin vahvasta sitoutumisesta.

Outi viihtyi kahdessa eri IT-alan yrityksessä yhteensä 16 vuotta. Vuonna 2002 napakka myyntijohtaja oli houkuteltu Nokialle. Huuma optiomiljonääreistä oli jo ohi, ja älypuhelimiin siirtyminen toi yritykselle uusia haasteita. Kahdeksaan vuoteen mahtuivat kahdeksat yt-neuvottelut.

”Oma organisaationi oli muutaman kerran tulilinjalla. Siitä huolimatta en osannut silloin pelätä. Jälkeenpäin voi ihmetellä, miksi jatkuvat irtisanomiset ympärillä eivät vaikuttaneet mielialaani.”

Nokialta oli kuitenkin helppo lähteä peliyhtiö Roviolle, kun pyydettiin. Pidettiinhän peliyhtiötä talouselämän uutena toivona, kun Nokian laiva keinui.

Outi WuorenheimoEro ja uusi liitto

Uran ruuhkavuosina Outi avioitui Jarin kanssa, ja esikoispoika Joonas syntyi vuonna 1987. Liitto päättyi muutaman vuoden kuluttua, mutta puolisot ovat pysyneet ystävinä.

”Olen huono riitelemään. Voin hirvittävän pahoin, jos tunnen jonkun olevan minulle vihainen.”

Eron jälkeen Outi viihtyi hetken yksikseen, kunnes työpaikan henkilöstöjuhlissa firman silloinen talousjohtaja Lauri Wuorenheimo tuli kysymään, kiinnostaisiko Outia lähteä kahville. Kahvittelua seurasi veneretki, mökkiviikonloppu, seurustelu ja avioliitto. Lapset Janne ja Emma syntyivät 1996 ja 1999.

”Otimme asuntolainaa niin kuin monet muut lapsiperheet. Elämä oli aika tarkkaan mitoitettu sen mukaan, että me molemmat kävimme töissä ja saimme palkkaa.”

Lapsista jokaisella oli oma urheilulajinsa. Pojat pelasivat koripalloa ja jääkiekkoa. Tyttären Outi vei muodostelmaluisteluun ja puuhaili itse mielellään taustajoukoissa. Mieleen ei tullut, että siitä voisi vielä olla hyötyä.

Pärjäämmekö?

Outin mielestä Roviolla ei toimittu ensimmäisten irtisanomisten jälkeen oikein, sillä työntekijöiden määrän annettiin taas kasvaa. Ensimmäisen kerran hän oli tilanteessa, jossa ei luottanut esimiestensä ratkaisuihin.

”Pää ei pysy kasassa, jos joutuu koko ajan toimimaan toisin kuin oma vaisto ja järki sanovat. Uskoni loppui. Tuli paniikki. En tiennyt, kenen kanssa olisin puhunut. Olin ahdistunut ja ärtynyt.”

Kotona mies kysyi viattomasti, oliko tiskikone tyhjennetty, ja Outi ärähti vastaan, että mistä hän sen tietäisi.

”Havahduin, että miksi vastaan niin ilkeästi täysin normaaliin kysymykseen.”

Kun ilmoitus seuraavista yt-neuvotteluista lopulta tuli, Outi lähti ystävättären kanssa golf-matkalle Espanjaan. Hän päätti, että ei hetkeen mieti kuin sitä, minkä mailan valitsee seuraavaksi.

Alitajunta teki loman aikana töitä, sillä kotiin palattuaan Outi kysyi mieheltään, pärjääkö perhe, jos hän irtisanoutuu. Mies totesi, että asuntolaina on melkein maksettu. Anna mennä.

Ensimmäisenä aamuna irtisanoutumisen jälkeen Outi oli uskomattoman helpottunut. Hän ei ollut hetkeäkään huolissaan itsestään. Hän suri vain sitä, että arvasi joutuvansa irtisanomaan hyvää työtä tehneen tiiminsä. Heistä monella oli pienet lapset ja paljon lainaa. Se oli Outista väärin, sillä tilanne olisi voitu välttää.

”Minua ketutti, sillä olin antanut yritykselle paljon.”

Jokin aika sitten Outi löysi valokuvan Rovion-tiimiläisistään. Kuvassa hymyillään iloisesti. Päiden takana lukee Exit.

”Kuvan näkeminen kirpaisi vieläkin.”

Luistelijat Cessiville, eli Cecilia Törn ja Jussiville PartanenUusi työ jännitti

Töiden loputtua Outi päätti antaa aikaa itselleen.

”Irtisanomisista sanotaan, että muutos voi olla uuden hyvän alku. Mietin, että jännä nähdä, mitä se omalla kohdallani tarkoittaisi. Olin heittäytynyt tyhjän päälle.”

Ratkaisu tuli melko pian yllättävältä taholta. Outi kuuli, että Suomen Taitoluisteluliitto etsii toiminnanjohtajaa. Hän tunsi organisaation, olihan hän jo vuosia ollut aktiivinen harrastajaluistelijan äiti.

Ajatus järjestömaailmaan siirtymisestä jännitti. Outi on tottunut siihen, että toimintaa ohjaa taloudellisen tuloksen tekeminen. Urheilujärjestössä tulos tarkoittaa urheilijan menestymistä. Näkökulma on kokonaan toinen, ja pelissä on paljon tunteita.

”Tässä työssä on koko ajan oltava sydän mukana.”

Siitä huolimatta seinät voivat ryskyä. Aloittaessaan uudessa työssään loppuvuodesta 2015 Outi pani ensi töikseen liiton toimiston uuteen uskoon: pienistä toimistokopeista siirryttiin avokonttoriin, jossa viesti kulkee ja naapuri tietää, mitä toinen tekee.

”Nautin siitä, että olen voinut taas kääriä hihat. Työtä saa olla paljon, ja se voi olla vaativaa, mutta kun näen, että saan asiat etenemään ja tsemppaan muita, olen tyytyväinen.”

Parhaillaan Hartwall Arenalla Helsingissä järjestetään taitoluistelun maailmanmestaruuskisat, jotka ovat monen vuoden kohokohta koko suomalaiselle taitoluisteluväelle. Luvassa on viiden päivän show, jonka suomalaistähtiä ovat muun muassa yksinluistelija Emmi Peltonen ja jäätanssipari Cessiville eli Cecilia Törn ja Jussiville Partanen.

Suomella on hyvä maine kisaisäntänä, ja Outi on varma, että maine pitää. Kisojen onnistumisesta vastaa kisaorganisaatio, jonka työtä liitto tukee Outin johdolla.

”Kisapäivät menevät varmasti talkootöissä.”

Lajin seuraava iso koitos on kahden vuoden kuluttua Suomessa järjestettävät muodostelmaluistelun MM-kisat. Niissä saattaa luistella myös Outin oma tytär.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2017.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista aiheista:

Elämänmuutos vei Peter Mustelinin posteljooniksi Korppooseen: ”Saaristossa asiat hoidetaan, mutta ei hätiköidä”

Helena Ahti-Hallberg äitiyden haasteista: ”Kannoin 20 vuotta jatkuvaa syyllisyyttä”

Jaana Lehtiö lasten aikuistuttua: ”Kyllä elämästä saa nauttia ja voi käyttää jopa rahaa ihan itseensä”

Ohjaaja Kaisa Korhonen: ”Kokemus isän rakkaudesta ei häviä koskaan”

Samuli, 18, elää minimitoimeentulolla: ”Välillä joutuu olemaan pari päivää syömättä”

Outi Wuorenheimo, 53

Nykyinen työ: Suomen Taitoluisteluliiton toiminnanjohtaja.

Perhe: Aviomies Lauri Wuorenheimo, lapset Joonas, Janne ja Emma. Perhe asuu Espoossa

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Minna Juti
Kuvat: Mirva Kakko / Otavamedia

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti