Isovanhemmat, onko lastenlasten hoitaminen ilo vai velvollisuus?
Uustylyt isovanhemmat eivät piittaa lapsenlapsistaan. Toisaalta nousussa on vaippoja vaihtavien hoivavaarien polvi.
Kun Helsingin Sanomien mielipideosastolla roihahti hiljattain keskustelu siitä, haluavatko isovanhemmat auttaa lastenlasten hoitamisessa, erään kirjoittajan nimimerkki kiteytti hänen kantansa: ”Lastenlapsissa parasta, kun auton perävalot näkyvät”.
Isovanhemmat alistuvat lastensa rengeiksi ja piioiksi, hän kirjoitti.
Lastenhoitoon voi palkata babysitterin, ehdotti toinen kirjoittaja.
Hyvä suhde lapsenlapsiin on rikkautta, kirjoitti kolmas.
Onko hoitaminen ilo vai velvollisuus? Kuinka paljon isovanhemmat todellisuudessa hoitavat lapsenlapsiaan?
Naiset vetävät rajat
Suurten ikäluokkien naiset hyväksyvät muita harvemmin sen, että heidän tulisi ottaa vastuuta lastenlastensa hyvinvoinnista. Tämä selviää Helsingin yliopiston ja Väestöliiton laajasta Sukupolvien ketju -tutkimushankkeesta.
”Suuri osa auttamisesta ja hoivasta lankeaa naisten harteille. Ehkäpä suurten ikäluokkien naiset ovat joutuneet vetämään rajoja auttamisessa”, tutkijat kirjoittavat raportissaan.
He havaitsivat erilaisia suhtautumistapoja auttamiseen. Niukalle auttamismallille on tyypillistä vähäinen auttaminen ja itse pärjäämisen eetos.
Suurista ikäluokista vajaa kolmannes edustaa niukkaa auttamiskulttuuria, heidän lapsistaan vain 13 prosenttia. Sodan jälkeen syntyneet ajattelevat muita useammin, että ihmisen on selvittävä itse, toisten avun varaan ei voi laskea.
Niukassa mallissa autetaan lähisukua, lähinnä yksittäisissä erityistilanteissa. Myöskään itselle ei tohdita pyytää apua kovin helposti.
Joukossa uustylyjä
On myös isovanhempia, jotka eivät osoita lapsenlapsia kohtaan lainkaan innostusta.
Isovanhemmuudesta kirjoittanut, perheneuvojana ja opettajana työskennellyt Kirsti Ijäs puhuu uustylyjen isovanhempien joukosta. He ovat kiinnostuneita lähinnä omasta viihtymisestään.
Tilanne voi loukata nuoria vanhempia.
”Omien vanhempien taholta saatu hyväksyntä, konkreettinen apu ja lapsenlapsen osaksi tullut huomio ja välittäminen ovat tärkeitä”, Kirsti Ijäs korostaa.
Tylyt isovanhemmat ovat kuitenkin pieni vähemmistö. Perheiden suhteita tutkinut sosiologi Mirkka Dammelsbacka arvioi, että lapsenlapsiinsa etäisesti suhtautuvien osuus on muutamia prosentteja – tosin voi myös olla, että nämä ihmiset eivät halua osallistua tutkimuksiin.
Suurten ikäluokkien isovanhemmista lähes neljä viidestä auttaa lastenhoidossa. Nykyään isovanhemmat auttavat enemmän kuin aiemmin: luku on kasvanut viidenneksellä vuodesta 2007. Lapsenlapsiin ollaan jollakin tavalla yhteydessä lähes viikoittain.
Yleisimmin lastenhoitoapua annetaan 1–6 kertaa vuodessa, mutta moni auttaa useammin ja joskus pitkiä aikoja kerrallaan. Keskimäärin lastenhoitoapua annetaan reilut 13 tuntia kahdessa viikossa.
”On isovanhempia, jotka hoitavat lapsenlapsiaan paljon, mikä näkyy keskiarvossa. Valtaosa kuitenkin hoitaa heitä satunnaisesti muutamia tunteja”, Dammelsbacka selvittää.
Hoivavaarit tulevat
Velvollisuuden vastapari on oikeus. Onko lapsiperheillä oikeus saada apua lastenhoitoon?
Suurista ikäluokista noin 38 prosenttia kokee, että heidän velvollisuutensa on hoitaa pieniä lapsenlapsiaan. Lähes yhtä suuri määrä vastaajista on päinvastaista mieltä.
Kiinnostavaa on, että lähes 10 prosenttia suurempi joukko miehiä kuin naisia piti hoitamista isovanhemman velvollisuutena.
Se saattaa liittyä osin siihen, että isien ja isoisien merkitys on kasvanut. Mirkka Danielsbacka puhuu hoivaisyydestä.
”Suuret ikäluokat olivat ensimmäisiä sukupolvia, joissa myös isät alkoivat osallistua lastenhoitoon. Tämä näkyy nykyisin monien tavassa olla isoisä.”
Sopiva määrä hoitoa?
Vain viitisen prosenttia suurten ikäluokkien edustajista ilmoittaa, että omaiset vaativat apua liikaa. Mikä sitten olisi sopiva määrä? Sitä on mahdotonta määritellä.
Jokainen isovanhempi, vanhempi ja lapsi on oma persoonansa ja jokainen elämäntilanne omanlaisensa. Tarvitaan arvostelukykyä ja taitoa asettua toisen asemaan – puolin ja toisin.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin ilo rakkaista ihmisistä. Isovanhemmat loistavat lastenlasten silmissä yleensä kiltteinä ja hyväsydämisinä. He huolehtivat ja hoitavat, antavat karkkirahaa ja herkkuja.
Lastenlasten ajatuksia isovanhemmistaan selvittäneen Mari Saaren pro gradu -työstä selviää, että 10–11-vuotiaat vastaajat muistelevat lämpimästi yhteisiä kalastus- ja uintiretkiä sekä satutuokioita.
Varsinkin lukioikäiset nuoret pitävät tietoa isovanhempien elämästä ja kokemuksista tärkeänä perintönä.
Isovanhemmille halutaan antaa itsestä kiltin tytön tai pojan kuva. Lapsenlapsi ei halua aiheuttaa mummille tai vaarille huolta.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2016
Lue lisää:
Kommentoi
Kommentoi juttua: Isovanhemmat, onko lastenlasten hoitaminen ilo vai velvollisuus?
Todella ilo hoitaa lastenlapsia