Ihmiset

Kansallisbaletin ex-johtaja Kenneth Greve: "Seuraavaksi kunnostan linnan Ranskassa"

Jos Kansallisbaletin johtajan tehtävät jättävä Kenneth Greve, 49, päättää tavoitella jotakin, hän ei hevillä luovuta. Seuraavaksi hän aikoo kunnostaa Ranskassa ränsistyneen linnan.

Salin kulmassa pianisti soittaa kaunista melodiaa. Lattian poikki liitää kerrallaan kaksi ballerinaa. Aamukymmenen jälkeen Kansallisbaletin harjoitustiloissa on käynnissä lämmittelytreenit ennen iltapäivän harjoituksia. Baletti on kovaa työtä. Se näkyy yhä baletin taiteellisen johtajan kehossa. Kenneth Greve, 49, seisoo käytävällä ryhdissä ja puristaa kättä jämäkästi.

Hänen viimeisin koreografiansa, Yle Areenastakin löytyvä Kalevalanmaa, on tehnyt vaikutuksen moniin suomalaisiin. Parhaillaan Kennethillä on käynnissä Muumipeikko ja taikurin hattu -baletin harjoitukset. Kauden huipentaa jäähyväisgaala, jonka nimi on Kiitoksin, Kenneth.

Johtajan tehtävät jättävä Kenneth haluaa kiittää Suomea ja suomalaisia kymmenestä vuodesta.

”Suomi on maa, jossa poikani ovat viettäneet suurimman osan lapsuudestaan”, kahden nyt jo 16- ja 19-vuotiaan pojan isä sanoo.

Tanskassa varttuneen Kenneth Greven valinnat ovat kuljettaneet häntä useaan eri maahan. Elämän käännekohdissa häneltä ei ole puuttunut sisua. Ehkä juuri siksi Kennethillä on kannustavaa sanottavaa suomalaisille.

Silmää kauneudelle

Kenneth Greve muistaa yhä musiikin. Miten kauniisti se soi, kun Joutsenlampi-baletissa tanssijat liikkuivat lumoavasti Tšaikovskin tahdissa.

Pieni koululainen ei voinut irrottaa katsettaan ballerinoista eikä etenkään siitä voimakkaasta miehestä, joka sai tanssia heidän keskellään. Tuollaiseksi tanssijaksi minäkin haluaisin, Kenneth ajatteli.

Golf-ammattilaisena työskentelevää isäänsä hän valisti: balettitanssijana saisi olla kauniiden vähäpukeisten naisten ympäröimänä.

Kenneth oli aloittanut jo aiemmin kilpatanssiharrastuksen. Hän piti siihen liittyvästä sosiaalisuudesta ja tytöistä.

”Olin ainut poika. Opin jo varhain tulemaan luontevasti juttuun myös tyttöjen kanssa.”

Kotona ei painostettu tiukkoihin sukupuolirooleihin. Kenneth opetteli kokkaamaan, ja myöhemmin hän ansaitsi taskurahaa hoitamalla tuttavien lapsia.

Ilon päivä koitti, kun Kenneth hyväksyttiin balettikouluun. Muut pojat ihmettelivät tanssiharrastuksia.

”Säälin heitä, kun he jäivät paitsi niin ihanasta asiasta. Mutta kun puhuin heille kauneudesta ja tytöistä, hekin ymmärsivät tanssiharrastuksen viehätyksen.”

Kavereita tytöt kiinnostivat lähinnä ihastumismielessä, mutta Kennethille kauneudesta haltioituminen ei ollut seksuaalista, vaan esteettinen kokemus.

Kun Kenneth oli teini-iässä, tuttava kysyi: Haluatko oikeasti tanssia työksesi? Voisitko elää sillä?

Tanssista haltioituneen nuoren miehen vastaus oli: luulen niin.

Potkut balettikoulusta

Varhaisessa teini-iässä Kenneth kasvoi nopeassa tahdissa 22 senttiä. Se oli liikaa. Tanskan kuninkaallisen teatterin balettikoulussa tanssiva nuorukainen sai kuulla olevansa toivoton tapaus. Hänet erotettiin koulusta 14-vuotiaana.

”Minulle sanottiin, etten koskaan saavuta tarvittavaa voimaa ja kehonhallintaa.”

Kenneth ei katkeroitunut, vaan häneen syttyi vimma tähdätä tanssijaksi.

”Opin jo silloin, että haasteet auttavat löytämään sisäisen voiman. Joko luovutat tai teet asialle jotain.”

Seuraavana kesänä Kenneth muutti New Yorkiin. Hän osallistui School of American Ballet -koulun kesäkurssille, mikä muutti hänen elämänsä. Kenneth sai töitä New York City Ballet’sta ja jäi kaupunkiin neljäksi vuodeksi.

Nurejev höykytti

Ryhtiä! Rintakehä eteen! Legendaarisella Rudolf Nurejevilla oli tapana tökkiä oppilaitaan sormella rintaan. Kennethin rintakehä oli mustelmilla.

Kun Pariisin oopperan baletissa johtajana toiminut, tuolloin viisikymppinen Nurejev vieraili Yhdysvalloissa, hän vaikuttui Kennethistä ja kutsui tämän Pariisiin. Kenneth Greve oli vasta 19-vuotias.

”Se oli hämmästyttävän seikkailun alku. Upea mahdollisuus.”

Kennethin silmissä Nurejev oli lähes yli-ihminen, äärimmäisen karismaattinen – ja äärimmäisen vaativa.

”Hän oli tanssin suhteen peräänantamaton.”

Nurejev nimitti Kennethin Pariisin oopperan tähtitanssijaksi ja siivitti tämän Euroopan balettilavoille. Nurejevin kanssa Kenneth tavoitteli ilmaisuunsa lisää syvyyttä ja intensiivisyyttä.

”Kun Nurejev heitti sinulle helmiä, oli vaikea olla keräämättä niitä.”

Kenneth Greve muistaa, kuinka valikoitu joukko harjoitteli intensiivisesti italialaisessa linnassa. Eräänä päivänä he treenasivat seitsemän tuntia barrea eli balettitangolla. Joku jo luovutti, mutta Kenneth jatkoi.

Kipu ei tuntunut miltään, kun syvä intohimo ja motivaatio kannustivat selviytymään. Välillä suututti, ja Kennethin teki mieli motata ärjyvää opettajaa. Samalla hän oli hyvin vaikuttunut.

”Se oli todella inspiroivaa, ei kärsimystä, vaan kiehtovaa. Rudolfin tapa opettaa muutti paljon sisälläni.”

Lopulta kyse on siitä, haluaako jotakin asiaa tosissaan. Ja kun yrittää, menestyy, sillä menestymisessä on tärkeintä, että ihminen on itse tyytyväinen tekemisiinsä.

Kennethille hänen elämänsä suurin ylpeyden aihe on kuitenkin oma perhe.

Rakas tanssi syliin

Kenneth Greve kiinnitti huomiota hurmaavaan ballerinaan 1990-luvun puolivälissä. Eurooppalaisten suurkaupunkien balettilavojen jälkeen Kenneth oli nimitetty Tanskan kuninkaallisen baletin ensitanssijaksi, ja uusi baletinjohtaja toi Kööpenhaminaan mukanaan tanssijoita.

Ranskalainen Marie-Pierre vei Kennethiltä jalat alta.

”Tajusin pian, että meidän välillämme oli jotakin ainutlaatuista.”

Lukuisia päärooleja tanssinut Marie-Pierre Greve on nyt 47-vuotiaana jo eläkkeellä ballerinan työstä. Kenneth iloitsee, että sai tanssia monta kertaa vaimonsa kanssa, nostaa ja pyörittää.

”Vaimoni on tasapainottava ja positiivinen asia elämässäni. Isoin menestystarinani! ”

Parilla on kaksi poikaa. Thorgan, 19 on muusikko, ja Schonan, 16, tanssii. Kenneth tukee ja ymmärtää. Hän on rakentanut pojalleen musiikkistudion.

Kun on aika on rentoutua, Kenneth nauttii jutteluhetkistä vaimonsa kanssa. Hyvä illallinen, lasi viiniä ja netistä katsottu traktorivideo vievät ajatukset pois töistä.

Kyllä, traktorivideo. Kenneth Greve pitää korjailu- ja nikkarointitöistä.

“On rentouttavaa katsella netistä, miten vaihdelaatikko korjataan.”

Televisiota Kenneth katsoo harvoin. Uutisiin valikoituu hänestä liian negatiivinen kuva maailmasta.

”Sanon aina lapsilleni, että muistakaa maailman kauneus.”

Intohimoinen johtaja

Kaksi miestä istui lauteilla suomalaisessa saunassa. Hiki virtasi pitkin Kennethin selkää, kun hän kuunteli koreografi Jorma Elon neuvoja. Erityisesti yksi niistä jäi mieleen.

”Jorma sanoi, että jos täällä Suomessa ihminen puhuu paljon, ajattele, että se on heikkous.”

Kenneth Greve ihmetteli. Tanskassa ulospäin suuntautuminen on hyve. Mutta nyt he asuivat perheen kanssa Suomessa. Greve oli nimitetty Kansallisbaletin taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2008.

”Kun ajattelin asiaa, ymmärsin, että ehkä suomalaiset ovat jo maantieteellisen sijaintinsa vuoksi oppineet harkitsemaan sanomisiaan.”

Kenneth halusi jakaa alan huipuilta oppimaansa toisille tanssijoille ja päätti lisätä Kansallisbaletin kansainvälistä tunnettavuutta. Balettiryhmä vieraili lukuisia kertoja ulkomailla ja osallistui moniin kansainvälisiin gaala- ja mediatapahtumiin.

”Koen onnistuneeni erityisesti tavoitteessani lisätä baletin ja tanssin kiinnostavuutta. Tästä kunnia menee koko tiimillemme.”

Varsinkin kauden alku herätti myös kritiikkiä ja ihmettelyä. Kennethiä pidettiin vaativana johtajana, jolle suomalaiset tanssijat eivät näyttäneet kelpaavan tähtirooleihin.

Uran Suomessa kruunasi maan 100-vuotisjuhliin valmistunut baletti Kalevalanmaa. Sitä suunniteltaessa Kennethillä oli apuna historioitsija Martti Häikiö.

”Luin paljon ja tutustuin kaikkeen suomalaiseen, mihin vain pystyin.”

Suomalaisuudesta ja sen symboleista on monia näkemyksiä. Jotkin niistä tekivät Kennethiin erityisen vaikutuksen, esimerkiksi Nälkämaanlaulu tai Hugo Simbergin maalaus Haavoittunut enkeli.

Kenneth toivoo, että suomalaiset tuntevat ylpeyttä maastaan ja historiastaan, josta he ovat selvinneet. Ja että he ymmärtäisivät esityksen lopun viestin: on tärkeä miettiä tulevaisuutta ja sitä muovaavia valintoja.

Linna, johon oli varaa

Kenneth Greven oma elämä on jälleen uuden edessä.

Laventelipeltoja, akvedukteja eli roomalaisia vesijohtojärjestelmiä, iloista puheensorinaa. C´est la vie! Etelä-Ranskassa vanhan roomalaiskylän kupeessa lepää 400 vuotta vanha linna. Grevet hankkivat sen Marie-Pierren kotikaupungin Avignonin läheltä.

”Linna Ranskassa kuulostaa ylevältä, mutta tosiasiassa linnamme on katastrofaalisen ränsistyneessä kunnossa.”

Siihen oli varaa yhden hengen palkalla, ja tottahan Kenneth luottaa kädentaitoihinsa ja kykyynsä organisoida.

Ranska oli selviö, sillä nyt oli vaimon vuoro päättää asuinmaasta.

”Vaimollani on ollut vähän haasteita kylmän sään kanssa.”

Kenneth Greve kertoo eläneensä unelmaansa baletin johtajana, mutta nyt hän odottaa uutta elämänvaihetta.

”En ole aiemmin pitänyt elämässäni taukoa. Haluan ottaa rennosti ainakin pari ensimmäistä kuukautta.”

Ajatuksena on kunnostaa uutta kotia ja harrastaa pienimuotoista maanviljelystä. Linnaa ympäröivillä mailla kasvaa jo oliiveita, persikoita ja omenia. Viininviljelyä Kenneth ehkä kokeilee, mutta viinin ystävänä hän valitsee luultavasti mieluummin lähikylän, Châteauneuf-du-Papen, antimia.

Maaseudulla on hyvä korjailla traktoria tai jotakin vanhaa autoa. Liata kädet kunnolla. Tosin suunnitteilla on myös jo joitakin tanssi- ja kehitysprojekteja. Sitten joskus.

”Tärkeintä on, että poikani sopeutuvat. Heillä on Suomessa sosiaalinen verkosto, joten muutto ei ole ihan helppoa.”

Kennethille maan vaihtaminen on tuttua. Hän puhuu useita kieliä, myös ranskaa, eikä ajattele identiteettiään.

”Minulla ei ole tarvetta kuulua johonkin. Asun maapallolla, joka on ihana ja kaunis paikka.”

Kennethistä olisi hienoa, jos ihmiset voisivat olla ylpeitä siitä, mitä he jättävät jälkeensä seuraaville sukupolville.

Uuden kodin katolle on tulossa aurinkopaneelit. Ne ovat helppo vaihe mittavassa kunnostusurakassa, mutta Kenneth on tehnyt päätöksen: linnasta tulee hieno.

Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 3/2018.