Liikunta

Hanna Partanen: "Elimistön kyky palautua ja uusiutua ei ole enää eläkeiässä itsestäänselvyys"

Olen käynyt viime päivien aikana useamman keskustelun muutaman ystävän ja kollegani kanssa muutoksesta ja vanhenemisesta. Monet meistä elävät ”sitten kun”-elämää. Sitten kun jään eläkkeelle, alan liikkua ahkerammin. Sitten kun lapset muuttavat pois kotoa, niin alan syödä terveellisemmin. Sitten kun…

Keskusteluissamme tuli kuitenkin ilmi se tosiseikka, että joskus muutos on jo liian myöhäistä. Elimistön kyky palautua, tervehtyä ja uusiutua ei ole enää eläkeiässä itsestäänselvyys. Vaikka monet sairaudet ovat jopa parannettavissa pelkillä elintapamuutoksilla, vuosikymmenten sauhuttelu, liikkumattomuus ja runsas alkoholin käyttö voi tehdä elimille ja verisuonille sellaista haittaa, ettei niiden toiminta juuri enää parane. Elämänlaatu heikkenee, kun ei pääse kävellen edes lähikauppaan saati sukulaisten kanssa yhteiselle lomareissulle etelän aurinkoon.

Ihmisen mieli on siitä ihmeellinen, ettemme osaa arvostaa itsestään selviä asioita ennen kuin menetämme ne. Lähes jokainen, joka on ollut pitemmässä flunssakierteessä tai hajottanut selkänsä ajattelee, että kyllä nyt tekisi mieli lenkille lähteä, jos vaan pystyisi. Toisaalta hetkessä eläminen on hyvästä, mutta terveyden kannalta myös tulevaisuuteen varautuminen on suotavaa. Monet kansansairauksistamme kehittyvät pikkuhiljaa vuosien, yleensä vuosikymmenten myötä.

Huomaan itsekin eläväni välillä sitten kun -elämää. Erityisesti kiireisinä aikoina, kun töitä tulee tehtyä aamusta iltaan ajattelen, että paneudun taas terveellisempiin elämäntapoihin, kun pahin kiire helpottaa. Kun vihdoin kiire on hellittänyt, saan joskus itseni kiinni ajatuksesta: nyt saan palkita itseäni herkuilla ja sohvalla löhöilyllä. Milloin se ”sitten kun” -elämä alkaakaan?

Ehkäpä olisi tärkeintä luopua ”sitten kun” -ajatuksesta. Yrittää muokata elämästään omien arvojen mukaista ja hyväksyä se, että välillä elämä menee päin prinkkalaa. Se kuuluu myös elämään. Vaikka suuri muutos tarvitsee aina voimavaroja ja valmistautumista, pieniä muutoksia varmasti voimme tehdä arjessamme jo tänään. Tärkeintä on tehdä niitä pieniä valintoja oman hyvinvoinnin eteen nyt, eikä muuttaa koko elämää sitten kun.