Kiireetöntä virittäytymistä

Olen jouluihminen päästä varpaisiin – lukeudun niihin, joille joulu väikähtää mielessä jo kesäkuukausina, yleensä koska kiertelen käsityöläistapahtumissa ja saatan nähdä jotain jollekulle läheiselle lahjaksi sopivaa.

Varhaiset lahjahankinnat ovat järjenkäyttöä, kunhan ostoksia ei sitten unohda kaapin perälle, kuten itselleni on silloin tällöin sattunut. Visusti vaatekaapin perimpään nurkkaan talletettu lahja on unohtunut sinne ja joulu ehtinyt hurahtaa ohi. Siitäkin huolimatta, että juuri joulukuussahan ne suursiivoukset yleensä tehdään.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu vasta reilun kuukauden kuluttua, josta tulee mieleen, voisiko jouluintoilijoita varten tuoda markkinoille kalenterin, joka käynnistyisi jo marraskuun ensimmäisestä tai marraskuun puolivälissä?

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika rientää – tuntuu, että joulukuun ensimmäisestä ehditään aattoon aivan liian nopeasti. Jos jouluun virittäytymisen ennakkokausi olisi pitempi, jäisi tunnelmoinnille ja perinteille arkisten jouluvalmistelujen lomassa enemmän aikaa. Mikään ei tietenkään estä toimimasta näin ilman extrapitkää joulukalenteriakin tai mikä ettei askartelemasta kalenteria ihan itse. Näin taidankin tänä vuonna toimia. Jos ehdin.

Jokaisena syksynä vannon pyhästi hankkivani lahjat tällä kertaa ajoissa, jotta ehtisin joulua edeltävinä viikkoina keskittyä olennaiseen eli joulun sisältöihin ja sanomaan, traditioihin ja tapahtumiin.

Tähän asti tavoite ei vielä koskaan ole toteutunut,  todennäköisesti vielä aatonaattonakin juoksen jossain päin kaupunkia metsästämässä niitä viimeisiä lahjoja.

Mitä lähemmäs itse h-hetkeä jouluostokset jäävät, sitä suuremmalla todennäköisyydellä niistä myös karkaa ajatus. Ja silloin ollaan jo lähellä kulutushysteriaa, jossa materialismi ja kaupallisuus vyöryttävät alleen juhlan perimmäisen tarkoituksen.

Unelmoin kiireettömistä joulunalusviikoista, joiden aikana voisin nauttia musiikista, tunnelmasta, talvisesta luonnosta ja läheisteni seurasta suorituspaineitta.

Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen olen sentään useampana vuonna ehtinyt, ja monesti näistä kirkkokäynneistä on muotoutunut jälkikäteen ajatellen koko joulukuun yksi kohokohdista. On ollut hetken verran aikaa hiljentyä ja uppoutua jo lapsuudesta tuttujen laulujen rakkaisiin sanoihin ja viesteihin.

Kun kouluvuodet ovat ohi, harva enää useinkaan laulaa joululauluja. Ehkä juuri siksi Kauneimmat joululaulut -illat ovat vuodesta toiseen valtavan suosittuja. Vaikka yhteislaulukulttuuri yleisesti ottaen on edelleen voimissaan, ei aikuisille liiemmin ole tarjolla tilaisuuksia yhteisiin joululauluhetkiin.

Eräs tapahtuma, johon ehdottomasti haluaisin Lennu-koirani kanssa osallistua, on Helsingin Senaatintorilla vuosittain järjestettävä lemmikkien joulusiunaus, jonka yhteydessä järjestetään tavaralahjakeräys kodittomien eläinten auttamiseksi.

Useissa kaupungeissa järjestetään myös joulurauhan julistushetki metsän eläimille. Jotenkin näissä tilaisuuksissa kiteytyvä ajatus siitä, että jokainen elävä olento on arvokas, sopii erityisen hyvin juuri joulunaikaan. Koko luomakunta yhdessä rauhoittuu talven suuren juhlan äärelle.

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Jenni Haukio

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti