Ihmiset

Jenni Haukio: Valon soturit - positiivisen ajattelun merkityksestä

Positiivinen ajattelu mielletään usein tuontituotteeksi kepeämmiltä mailta, henkiseksi helppoheikkiydeksi, johon narahtavat vain riittävän yksinkertaiset, pinnalliset ihmiset – ne, joiden hymy ei hyydy, vaikka maailma ympäriltä sortuisi. Myönteisten asioiden sinnikäs korostaminen leimataan joko todellisuuspakoisuudeksi tai silkaksi hurskasteluksi, joka ärsyttää enemmän kuin inspiroi. Hyvään uskomista pidetään osoituksena naiiviudesta, koska eihän kukaan tiedostava, älykäs ihminen tällaisessa pahan vallitsemassa maailmassa voi tosissaan luottaa hyvyyteen.

Todellisuudessa myönteisyyttä ja hyvyyttä korostavat, positiivisesti ajattelemaan pyrkivät yksilöt ovat yleensä syvällä sisimmässään niitä kaikkein pessimistisimpiä ja hauraimpia. Uuno Kailaan runon sanoin: ”Ei ole ihmisen hyvä, jos hän on heikko, tuntea nähdä ja elää, kaikkea – kuilu on syvä, siellä on vaaniva peikko.” Nuo säkeet puhuttelevat aivan erityisesti, jos on omakohtaisesti kokenut tiedon lisäävän tuskaa. Jos on katsonut suoraan silmiin sellaista, mikä ei katoa painajaisunista. Puhutaan myös klovnin kyyneleistä. Päällisin puolin kaikkein hauskimmilta vaikuttavat ihmiset ovat usein sisältä hyvinkin melankolisia. Kukin herkkä ihminen omaksuu jonkin defenssimekanismin itseään suojellakseen.

Eräs tehokkaimmista selviytymiskeinoista voi herkälle olla nimenomaan se, että oppii synkkyydenkin keskellä näkemään asioissa useimmiten piilevät valonpilkahdukset. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Oma partionjohtajani kasvatti aikoinaan ylivilliä tyttöjen vartioryhmäämme kehottamalla olemaan silloin hiljaa, jos ei ole toisesta ihmisestä mitään muuta kuin negatiivista sanottavaa. Viisaita sanoja, sieluun piirtyneitä. Aivan kuten kirjailija Risto Ahdin Pieni käsikirja -teokseen sisältyvä kehotus ”ilmaista positiivinen tunne välittömästi, koska hidastelu johtaa sosiaalisen moraalin havahtumiseen”.

Olisi upeaa rohkaistua spontaanisti antamaan toisille hyvää palautetta, olipa kysymys sitten arjesta tai juhlasta, tutuista tai tuntemattomista – turhia ujostelematta. Olisi myös upeaa osata suhtautua palautteeseen luonnollisesti – turhia kursailematta. Suomalaisten parhaimpiin puoliinhan ei aina kuulu kyky ottaa vastaan myönteistä palautetta, automaattireaktio on helposti joko täysi torjunta tai vähintäänkin tarmokas itsensä vähättely. Ylikorostettu nöyryys ja vaatimattomuus ovat osa kansanluonnettamme – mikäli sellainen termi kuin ”kansanluonne” vielä sallitaan poliittisesti korrektina…

Sain kesällä pyynnön kirjoittaa esipuhe maailman suosituimpiin kirjailijoihin lukeutuvan Paulo Coelhon Valon Soturin Käsikirjan uuteen suomenkieliseen painokseen. Teoksen ydinainesta on nimenomaan positiivinen ajattelu ja taistelu hyvän puolesta, pahaa vastaan. ”Koska valon soturi uskoo ihmeisiin, ihmeitä alkaa tapahtua. Koska hän on varma, että hänen ajatuksensa voivat muuttaa hänen elämäänsä, hänen elämänsä alkaa muuttua”. Elämässä on monia asioita, jotka vaikuttavat meihin syvästi, mutta joiden sisältöön tai kulkuun emme itse mitenkään voi vaikuttaa. Sitä valintaa ei kuitenkaan kukaan voi viedä, päättääkö kääntyä valoon vai varjoon. Sotureita löytyy molemmilta suunnilta.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jenni Haukio: Valon soturit - positiivisen ajattelun merkityksestä

Liisa

Hieno kirjoitus. Suureellisuutta ihanoivassa maailmassa voi unohtua, että positiivisuus voi olla myös pientä tai lähes näkymätöntä. Tähänkin seikkaan voimme mielestäni itse vaikuttaa.

tuula

Suosittelen luettavaksi Norman Vincent Peale’n kirjan:Power of positive thinking/ Positiivisen ajattelun voima.

Sylvi

Ihmisten enemmistö haluaa olla valon sotureita, totta kai: hyvän puolella pahaa vastaan. Aina ’hyvä’ ja ’paha’ eivät ole yksiselitteisiä. Tietyllä hetkellä tehty hyvä teko voi osoittautua myöhemmin hirvittäväksi virheeksi. Tällainen ongelma voi tulla eteen esimerkiksi kasvatustilanteissa.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.