Kulttuuri

Konkarin neuvot: Näin onnistut omakustannekirjailijana

Omakustanteita julkaistaan nyt enemmän kuin koskaan. Miten erottua joukosta ja löytää kirjalleen lukijoita? Omakustannekirjailija Lemmikki Valkeameri kertoo omat oppinsa.

Olen KIRJAILIJA. Näin Lemmikki Valkeameri on kirjoittanut Facebook-sivunsa esittelytekstiin. Isoilla kirjaimilla, jotta asia ei jää epäselväksi.

”Kirjailijaksi ei tulla kuulumalla Kirjailijaliittoon tai myymällä miljoonapainoksia. Minä olen kirjailija, koska kirjoitan koko ajan”, hän sanoo kodissaan, jonka ikkunasta näkyy Turun Tuomiokirkko, ja seiniä koristavat itse maalatut ikonit ja raikkaat öljyvärityöt.

Olosuhteiden pakosta Lemmikin tittelin eteen pitää kuitenkin ujuttaa sana omakustanne-.

Ahkera kirjoittaja on tehnyt viidessä vuodessa kolme romaania ja kaksi pohdiskelevaa teosta. Hänen tekstinsä käsittelevät tavalla tai toisella roomalaiskatolista uskoa. Uusin, Ikoni katsoo maalaria, lepää haastattelupäivänä oikolukua vaille valmiina vedoksina olohuoneen pöydällä.

Lemmikki ei pidä lisäyksestä. Hän kustantaa kirjansa itse, mutta ei halua tulla luokitelluksi omakustannekirjailijaksi.

Sanalla on huono kaiku. Se vihjailee huonosta laadusta, vaikka kirjailija saattaa vain olla erikoistunut aihepiiriin, joka ei kiinnosta kustantamoita.

Lemmikki viittaa poikaansa Aku Louhimieheen, jonka pitkään odotettu suurohjaus Tuntematon sotilas sai ensi-iltansa viikko sitten.

”Olen Akusta hyvin ylpeä. Hän käsikirjoittaa, ohjaa ja tuottaa. Minulle kirjoittaminen on yksi työ, tuottaminen toinen. Se ei kerro laadusta vielä mitään, jos sama henkilö tekee molemmat”, hän sanoo.

Otetaan siis uusiksi. Lemmikki on kirjailija, joka kustantaa teoksensa itse – ja sellaisena entistä yleisempi ilmiö. Omakustanteita julkaistaan nyt enemmän kuin koskaan.

Monta pettymystä

Tuotteliaana kirjoittajana Lemmikki on aikanaan tarjonnut tekstejään myös perinteisiin kustantamoihin, mutta huonolla menestyksellä. Kymmenestä talosta vain puolet on ylipäätään vastannut, ja nekin viilein lausein: Kiitos, mutta ei sovi kustannusohjemaamme.

”Kun hylsyjä on tullut tarpeeksi monta, olen tehnyt johtopäätöksen. Uskonto ei sovi kustannusohjelmaan, piste. On pitänyt ryhtyä itse rupeamaan”, Lemmikki sanoo.

Kirjoja kustantamoilta kauppoihin välittävä Kirjavälitys näkee, miksi niin moni harrastajakirjoittaja ryhtyy. Hankintapäällikkö Mari Kämäri huomauttaa, että Suomen kokoisessa maassa perinteisten kustantamoiden on pärjätäkseen ollut pakko kaventaa kustannusohjelmiaan. Näin ollen uusia kirjailijoita otetaan listoille aiempaa vähemmän.

Digitekniikka tekee kirjojen painamisesta helppoa ja edullista, ja painokset voivat olla hyvin pieniä.

Kolmanneksi omakustannekirjailijoita palvelee koko joukko yrityksiä, jotka tarjoavat lompakon paksuudesta riippuen editointia, varastointia, myyntiä ja markkinointia. Alan tunnetuin lienee saksalainen BoD, Books on Demand. Uusiin yrittäjiin kuuluu Type&Tell.

Kansalliskirjasto pitää lukua kaikista Suomessa painettavista kirjoista. Viime vuonna omakustannetunnuksen sai 1 650 julkaisua, tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä 1 213.

Luvut eivät kerro koko totuutta, koska omakustanteiksi kirjataan myös yritysten ja kuntien historiikit ja vuosikatsaukset. Toisaalta yksityishenkilötkin voivat liittyä kustantajarekisteriin ja saada oman ISBN-tunnuksen.

Tampereen kirjaston kokoelmapäällikkö Maarit Helen arvioi, että sen perusteella, mitä omakustanteita tarjotaan kirjastoille, niiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Aikaa ja sanottavaa

Lemmikki on keksinyt kaltaisilleen taiteilijoille nimityksen, komeronpohjakirjailija. Siinä missä ennen kirjoitettiin pöytälaatikkoon, nyt tekstit ovat kirjoina laatikoissa tekijänsä kaapissa.

Lemmikki on komeronpohjakirjailijoiden joukossa tyypillinen mutta samalla erityinen tapaus. Tavallisesti omakustannekirjoittaja uurastaa yhden julkaisun, tallentaa kansien väliin vaikka sukunsa tai kotikylänsä tarinan.

Myös Lemmikki on tehnyt kirjan vanhempiensa Kirjeenvaihdosta. Romaanit ja pohdiskelevat tekstit ovat kuitenkin hänen intohimonsa. Tekstiä syntyy vähintään joka toinen päivä.

”Kun kerran oivaltaa, että kirjoittaminen on oikeus, johon en tarvitse kenenkään lupaa, ja kun on tehnyt yhden kirjan, haluaa tehdä toisenkin.”

Omakustanteisiin erikoistuneen painotalo Bookcoverin kustantaja Vesa Hiltunen kuvailee asiakkaitaan ruuhkavuodet ohittaneiksi ihmiseksi, joilla on aikaa, rahaa ja sanottavaa.

”Varsinkin runojen julkaiseminen perinteisten kustantamoiden kautta tahtoo olla jo hyvin vaikeaa.”

Kaikkein vaikeinta taitaa silti olla markkinointi.

Lemmikki ei ole vielä lannistunut siitä, että yleisöä on vaikea löytää. Suomeksi lukevat roomalaiskatolilaisuudesta kiinnostuneet lukijat on hyvin kapea kohderyhmä.

Hän laskee, että painoksesta riippuen yhden kirjan painattaminen maksaa hänelle arvonlisäveroineen 300–400, korkeintaan 500 euroa.

”Joku pelaa golfia, toinen painattaa omat kirjansa. Minulla on tavallaan vain kallis harrastus.”

Halutessaan omakustanteeseen saa uppoamaan enemmänkin rahaa.

Lemmikki editoi ja taittaa tekstinsä itse. Bookcoverin Hiltunen arvioi, että jos haluaa tekstilleen taiton ja perinteisiä kustantamon palveluita, kirja syntyy 1 500–3 000 eurolla.

Yhdessä on enemmän

Omakustanteiden taso on luonnollisesti kirjava. Kirjavälityksen Mari Kämäri muotoilee, että joukossa on paljon erikoisalojen tietokirjoja ja oppikirjoja, kirjallisia helmiä ja toisaalta vähemmän kiinnostavia teoksia.

Kiitos sosiaalisen median, omakustannekirjailijat saavat myös vertaistukea toisiltaan.

Facebookin Kirjailijanloput-ryhmä kokoaa yhteen satoja kirjoittajia, joista osa on jo julkaissut, osa vasta alussa. Ryhmän sisälle on syntynyt pienempiä ryhmiä, joissa luetaan ristiin toisten tekstejä ja annetaan kaikkien kaipaamaa palautetta.

Facebookin välityksellä Lemmikin uusimman kirjan ovat esilukeneet nuoret naiset, joista toinen kirjoittaa scififantasiaa Ranskassa, toinen dekkaria Sveitsissä. Myös Omakustanteiden onni ja ongelmat -ryhmässä itsenäiset yrittäjät rohkaisevat toisiaan.

”Enää kirjoittaminen ei ole niin yksinäistä. Uusimpaan kirjaani tulee ensimmäistä kertaa kiitosluettelo esilukijoilleni”, Lemmikki iloitsee.