Ihmiset

Maria Kaisa Aula– vapaa vaikuttaja

Maria Kaisa Aula jätti keväällä yllättäen työnsä Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna. Hänen uskottiin tähtäävän eduskuntavaaleihin, mutta kesän aikana kotona Keski-Suomessa kypsyi toisenlainen päätös.

Maria Kaisa Aula

Harmaaraidallinen Viiru-kissa päivystää orvokkiruukun juurella, keltaisen kukkaryöpyn alla. Maria Kaisa Aula, 52, seisahtuu nauttimaan arkisesta näkymästä kotiovellaan Ilmolahden kylässä Viitasaarella.

Kiireisten vuosien jälkeen entisellä lapsiasiavaltuutetulla ja kansanedustajalla on vihdoin aikaa pysähtyä pieniin hetkiin. Vaikkapa lähteä nyt heti aamusta katsomaan, mitä kotipihan perennapenkeissä on viime yönä tapahtunut.
– Joka päivä löydän jotain uutta, Maria Kaisa sanoo.

– Oma pihapiiri ja puutarha ovat olleet yksi tärkeimmistä paikoistani siitä lähtien, kun menin Sepon kanssa naimisiin ja muutin Keski-Suomeen, tänne hänen kotitilalleen yksitoista vuotta sitten.

Tilan pellot kasvavat nykyään heinää ja osa on naapurin ravihevosten laitumena. Maata riittää myös pariskunnan yhteiselle harrastukselle puutarhanhoidolle. Multaiset kädet kuuluivat jo Maria Kaisan lapsuuteen vanhempien maatilalla Tervolassa, Louen kylässä Kemijokivarressa.
– Pihatyöt tuntuivat lapsena usein tylsiltä, mutta käsillä tekeminen ja maan kanssa möyhiminen jäi jotenkin luihin ja ytimiin. Aikuisena siitä tuli ihanaa vastapainoa ensin kansanedustajan ja sitten virkamiehen vaikuttamistyölle: papereille, tietokoneille, sähköposteille ja kokouksille.

Puutarha antaa elämään kauneutta, ja kasvun seuraaminen auttaa kiinnittymään kesän eri vaiheisiin, jotka muuten helposti vain vilahtaisivat ohi, Maria Kaisa kertoo.

Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu

Maria Kaisa Aulasta tuli Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu syksyllä 2005, jolloin valtuutetun pesti ja toimisto perustettiin Jyväskylään. Sitä ennen hän oli ollut 12 vuotta kansanedustaja ja kahdeksan vuotta Keskustan varapuheenjohtaja. Hetken hän ehti olla myös pääministerin avustaja.

Maria Kaisa Aula

Poliittiset tehtävät jäivät suurten muutosten vuonna 2003. Maria Kaisa avioitui Ilmavoimien projektipäällikkö Seppo Pietiläisen kanssa, sai kaksoset Annin ja Laurin ja muutti Viitasaarelle. Hän oli hoitovapaalla, kun nimitys lapsiasiavaltuutetuksi tuli.

Viime keväänä Maria Kaisa irtisanoutui valtuutetun työstä, vain reilu vuosi ennen kuin hänen toinen virkakautensa olisi päättynyt. Hän perusteli ratkaisuaan sillä, että työ kuormittaa liikaa, koska valtuutetun toimiston resurssit eivät riitä laajaan työsarkaan.

Erouutisen kuullessaan moni politiikan seuraaja ounasteli, että Maria Kaisa haluaa valmistautua ensi kevään eduskuntavaaleihin. Suomen Kuvalehti ennusti, että jos keskusta saa vaalivoiton, Maria Kaisasta voi tulla peruspalveluministeri.

– Olen harkinnut ehdokkuutta koko kesän, koska pyyntöjä tuli paljon ja onhan vaikuttamisen halu minulla vahvana veressä. Mieleni kääntyi lopulta niin päin, että ainakaan tällä kertaa en lähde ehdokkaaksi kevään eduskuntavaaleihin, vaan ainoastaan syksyn seurakuntavaaleihin.

Kansanedustajan työ olisi tarkoittanut asumista Helsingissä. Maria Kaisan vaaka kallistui Viitasaaren-kodin ja perheen ja puolelle, koska kokemuksesta hän tietää mitä kansanedustajan työ on ja mitä se vaatii perheeltä.
– Olen juuri irtautunut oravanpyörästä, enkä tahdo heti hypätä toiseen. Haluan ottaa omaa aikaa ja olla perheen kanssa. On ikävä tuottaa pettymys niille, jotka toivoivat ehdokkuuttani, mutta minun on nyt harjoiteltava ei-sanaa. Ja luotettava, että jokin muu vaikuttamisen mahdollisuus löytyy.

Matkapäivinä herätys aamuneljältä

Maria Kaisan askeleet kulkevat pihatielle. Tästä alkaa kilometrin matka perheen kesämökille Keiteleen rantaan. Mutkitteleva tie on opettanut Lapin kasvatille, mitä Keski-Suomen maakuntalaulu tarkoittaa.
– Siinä puhutaan männikkömetsistä, rantojen raidoista ja koivikkohaasta laaksojen liepeillä.

Maria Kaisa Aula

Mökkitie tuo sanat aina mieleeni. Matka on niin kaunis, että autoilun sijasta mieluummin kävelen iltaisin mökille saunomaan, Maria Kaisa johdattelee kulkua kesäkodilleen.

Reilun kymmenen asuinvuoden jälkeen hän tuntee kotiutuneensa Ilmolahteen.
– Mutta olenko nykyään sisimmältäni tervolalainen vai viitasaarelainen? Vastaus taitaa olla puolet ja puolet. Tervola on se kotiseutu, jossa tunnen kaikki kulmat ja tienpätkät ja jossa kaupan kassalla edelleen tunnistan monet ihmiset.

– Viitasaarella elämä oli aluksi monella tapaa Sepon varassa, mutta nyt alan olla itsekin kohtuullisesti kartalla. Tosin vielä on paljon oppimista sukuyhteyksistä, esimerkiksi kuka on kenenkin sisko tai veli.

Viitasaaren-vuosina moni Maria Kaisan arkitunneista on kulunut autossa 90 kilometrin matkalla kotoa Jyväskylään lapsiasiavaltuutetun toimistoon. Tai lentokoneessa matkalla Jyväskylästä Helsinkiin.
– Valtuutetun työ on tiedon keräämistä ja vaikuttamista, joten pääkaupungissa oli käytävä pari kertaa viikossa, milloin kokouksissa, milloin puhumassa.

Aluksi matkustaminen ei pienten lasten äidillekään ollut niin hankalaa kuin äkkiä ajattelisi, sillä kotoa oli lentokentälle lyhyempi matka kuin toimistolle. Muutama vuosi sitten päivittäisiä lentoyhteyksiä karsittiin kovasti, mikä aikaisti matkapäivien aamuherätykset kello neljään. Se lisäsi osaltaan työhön väsymistä.

Pienten lasten vanhemmuuden ja työn yhdistäminen

Kesken mökkimatkan Maria Kaisan puhelin soi. Kaksoset viettävät päivää seurakunnan leirillä ja ohjaaja raportoi, että Lauri on saanut pienen haavan käteensä. Hän käy terveyskeskuksessa paikattavana.
– Eipä ole ensimmäinen kerta, äiti hymähtää.

Tänä kesänä Maria Kaisa on voinut viettää leppoisampaa aikaa lastensa kanssa kuin ehkä koskaan aiemmin äitiysloman jälkeen.
– Pienten lasten vanhemmuuden ja työn yhdistäminen vaatii hyvää yhteistyötä puolisolta ja jatkuvaa ajanhallintaa. Lisäksi meillä on onneksi ollut lastenhoitoon avuliaita sukulaisia.

Maria Kaisa Aula

Myös Maria Kaisa törmäsi monelle asiantuntijatyöläiselle tuttuun ilmiöön: työaika ei riitä, vaan seuraavan päivän ja viikon asioita on organisoitava päässä vapaa-ajalla. Se vetää helposti mielen kireäksi.
– Olen miettinyt, onko työelämän kovilla vaatimuksilla yhteys syntyvyyden laskuun, joka jatkuu Suomessa kolmatta vuotta. Prässätäänkö nuoria aikuisia koulutuksen ja työuran löytämiseen ja kilpailuyhteiskunnassa pärjäämiseen niin voimakkaasti, että perheen perustaminen jää sivuseikaksi?
– Osa saattaa elää niin tiukasti uraputkessa, että otollinen aika parin löytämiseen ja perheen perustamiseen mene ohi.

Maria Kaisan mukaan ihmisten arvomaailma voi joutua epätasapainoon, jos koko ajan puhumme taloudesta ja kilpailukyvystä, mutta emme onnesta ja sisällöstä, jonka lapset ja perhe elämään tuovat.

Hengähdystauko, epävirallinen vuorotteluvapaa

Maria Kaisan omat kaksoset eivät vielä miellä, että äiti ei käy töissä. He nimittäin kysyivät juuri, milloin äidin kesäloma oikein loppuu.
– Lapset eivät erota, että nyt matkani johtuvat työn sijaan muista tehtävistä, esimerkiksi Väestöliiton hallituksen puheenjohtajuudesta ja kirkolliskokouksen jäsenyydestä.

Maria Kaisa Aula

Eilen Maria Kaisa vietti iltaa kaksosten kanssa seurakunnan leirillä. Iltahiljentymisessä kaikkia pyydettiin miettimään, mikä elämässä huolettaa ja mikä kannattelee.
– Kysyin itseltäni, osaanko rauhoittua. Työelämän oravanpyörässä ajatukset oli edellisenä iltana kotona suunnattava aina seuraavan päivän papereihin, puheisiin, suunnitelmiin ja aikatauluihin. Kun sitä jatkuu vuosia, täytyy todella harjoitella, että oppii pysähtymään ja maistelemaan tunnelmaa vaikkapa tässä ja nyt, omalla mökkitiellä.

Irtisanoutumistaan Maria Kaisa harkitsi pitkään, mutta vasta muutama viikko valtuutetun töiden päättymisen jälkeen hän huomasi, miten väsynyt olikaan oikeasti ollut. Hän oivalsi sen pienistä asioista, esimerkiksi siitä miten haluton oli lukemaan sähköpostia, joka yleensä tuo jotain tehtävää. Tai siitä, että stressin vähentyessä ehtii nukkua riittävästi ja syödä järkevästi.
– Ihminen pitää uupuneenakin itsensä adrenaliinilla käynnissä ihmeen pitkään. Nyt ajattelen, että minulla on menossa hengähdystauko, epävirallinen vuorotteluvapaa. Saan pysähtyä ja järjestellä ajatuksiani. Kaappeja ja papereita aion kotona myös järjestellä, mutta se on terapeuttista, kun siihen vihdoin on aikaa.

Hengähdystaukoaan Maria Kaisa aikoo jatkaa ainakin loppuvuoden.
– Samantapaiselta minusta tuntui viimeksi silloin kun jätin eduskunnan ja odotin lapsia. Että on aika ryhtyä johonkin uuteen ja tehdä tiliä vanhan kanssa. Mutta ensin voin jonkin aikaa kuulostella itseäni – ja antaa asioiden olla.

Lasten tueksi tarvitaan laadukkaampaa kohtaamista ja parempaa johtamista

Tien mutkan takana pilkottaa mökki ja ranta, Maria Kaisan rakas latautumispaikka.
– Täälläkin minulla on piha, jota saan kehitellä, tarhuri nauttii.

Myös lapsiasiavaltuutettuna Maria Kaisa oppi iloitsemaan pienistä kasvun askelista.
– Kun jätin työn, tilanne oli sikäli sama kuin aloittaessani, että edelleen viidestä kymmeneen prosenttia lapsista elää haavoittuvissa oloissa, joissa pahoinvointi kasautuu. Eteenpäin Suomessa on kuitenkin menty aikuisten ymmärryksessä, että lasten mielipiteitä pitää selvittää ja ottaa huomioon, varsinkin koulussa ja lastensuojelussa.

Maria Kaisan mukaan tietoisuus lasten ihmisoikeuksista ei silti vielä riitä. Tarvitaan konkreettisia, poliittisia päätöksiä, joilla laitetaan isoja rakenteita ja yhteiskunnan palikoita uuteen järjestykseen.
– Lasten tueksi tarvitaan laadukkaampaa kohtaamista ja parempaa johtamista. Palvelut ovat liian sektoroituneet, eikä lapsen, nuoren tai perheen huolia auteta kokonaisuutena ja ajoissa.

Veneily irrottaa täydellisesti arkiympyröistä ja yhdistää perhettä

Järven vastapäisellä rannalla kukko kiekaisee. Maria Kaisalle se tarkoittaa kohta lähtömerkkiä perheen lomaan. Ja veneilyyn.
– Vietämme joka kesä viikon verran vesillä. Se irrottaa täydellisesti arkiympyröistä ja yhdistää perhettä. Veneeseen ei oteta mitään töistä muistuttavaa, mukaan pääsee vain välttämättömin ja koko ajan ollaan perheen kesken.

Mitään ei tarvitse suunnitella pitkälle, vaan joka päivä voidaan arpoa, mihin mennään ja missä rannassa yövytään. Veneessä ulappa aukeaa edessä aina uutena ja houkuttelevana – aivan kuten Maria Kaisan mielenmaisema.
– Tunnen itseni nyt vapaaksi vaikuttamaan asioihin, joita pidän tärkeinä ja joissa haluan olla mukana.

Teksti: Tuija Manneri
Kuvat: Hanne Manelius

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 17/14!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Maria Kaisa Aula– vapaa vaikuttaja

Sinun täytyy kommentoidaksesi.