Ihmiset

Kauko Röyhkä vieraili Islannissa: "Vulkaaninen luonto on mieletön"

Rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän on vaikea ymmärtää, miten Islannin ankariin oloihin ja muutaman talon tuppukyliin on onnistuttu luomaan niin korkea elintaso.

Olen matkustellut perheen kanssa oikeastaan tosi vähän, lähinnä Välimeren maissa. Vaimoni Olga Välimaan idea Islannin-matkasta tuli siis yllätyksenä.

Otavan takkatuli-illassa joulun alla tuli puheeksi uusivuosi, ja Olga ehdotti, että lähtisimme Islantiin. Hänen ystävänsä, runoilija Katariina Vuorinen innostui, samoin samassa pöydässä istuneet kustannuspomot. He heittivät, että meidän pitäisi tehdä reissusta kirja.

Kauko Röyhkä

Alusta asti oli selvää, että emme halua esitellä suurimpia nähtävyyksiä. Kohteet päätimme lennossa, ja majoituksen hankimme tien päältä.

Kävimme Islannissa kahdesti 10 päivän reissulla. Ei siellä ollut varaa olla kauemmin, koska se on pirun kallis maa.

Kesäretkellä kiersimme koko Islannin, talvella pysyttelimme lähempänä Reykjavikia.

Minä ja Olga emme olleet käyneet Islannissa aiemmin, mutta Katariina oli viettänyt siellä pidempiä aikoja.

Hän järjesti meille muutaman keikan ja majoituksia taiteilijataloissa. Katariina oli myös kuskimme, sillä meillä Olgan kanssa ei ole ajokorttia.

Yöelämää ja kuuma kylpy

Aloitimme molemmat matkamme Reykjavikista ja lopetimme ne sinne.

Pidän Reykjavikin yöelämästä. Se on vilkasta ja kansainvälistä, baarit mukavia ja ruokapaikat hyviä. Ihmiset vetävät kyllä perseet olalle, mutta tappelua ja kireyttä näkee vähemmän kuin Suomessa.

Etenkin rokkibaari Dillon oli makuuni. Iäkäs dj Andrea näytti siltä kuin olisi jostain David Bowien 1970-luvun bändistä. Hän soitti pelkkää 70-luvun rokkia.

Kaikki tanssivat ja lauloivat, vaikka suurin osa porukasta ei ollut vielä syntynytkään, kun sitä musiikkia tehtiin.

Reykjavikin Saegreifinn on paras kalaravintola, jossa olen käynyt. Se on sinisestä aaltopellistä tehty parakki ja sen sisustuskin on aika köyhä, mutta ruoka on mahtavaa. Juuri sopivasti paistetut, hieman nokiset kalavartaat sulivat suussa.

Luonnonsuojelijana tunnettu Björk kuulemma käy siellä, vaikka ravintolassa myydään myös valaanlihaa.

En harrasta kylpylöitä, mutta Reykjavikissa kävimme kuumien lähteiden kylpylässä. Se oli mielenkiintoinen kokemus, kuin olisi istunut kylvyssä vieraiden kanssa.

länsivuonot
Vaikka Länsivuonot ovat Islannin villeintä aluetta ja alueella sanotaan olevan noituutta, Kauko ei sellaista kokenut.

Ruma, värikäs kaupunki

Kesällä osallistuimme runokiertueelle, ja yksi keikoistamme oli pohjoisen isossa kaupungissa Akureyrissä Taiteiden yönä. Oli lavoja, taidegalleriat auki ja ihmiset kadulla.

Meininki oli värikästä, vaikka kaupunki on suomalaisen kylän kokoinen. Islantilaiset osaavat pitää hauskaa.

Akureyri on tylysti rakennettu, kuten monet Islannin kaupungit. Laatikkomaisissa taloissa ei ole paljon nähtävää, ja vanhatkin rakennukset on niin moneen kertaan päällystetty, ettei niitä huomaa vanhoiksi.

Vulkaaninen luonto on sen sijaan mieletön. Akureyrissä on aivan mykistävä maisema vuonoineen ja vuorineen.

Kesämökki jyrkänteellä?

Pohdimme pitkään, pitäisikö nähdä geysirit vai menisimmekö Vestmannasaarille.  Ajattelimme, että kaikkihan nyt ovat geysirit nähneet, mennään saarille.

Islannissa on vain 320 000 asukasta, mutta 2 miljoonaa turistia vuosittain. Nähtävyyksissä on niin paljon matkailijoita selfiekeppiensä kanssa, että itsensä tuntee vähän tyhmäksi.

Lisäksi olin ennen matkaa katsonut vaikuttavan islantilaisen elokuvan Syvyys, joka on tositarina 1980-luvun Vestmannasaarilta.

Siinä nuori mies selviää hengissä uppoavasta laivasta, vaikka on helmikuu ja kaikki muut kalastajat kuolevat hypotermiaan. Mies ui myrskyävässä meressä monta kilometriä takaisin saarille. Myöhemmin todettiin, että hänen rasvakudoksensa on erilainen kuin muilla, vähän kuin hylkeellä.

Vestmannasaaret oli erittäin onnistunut valinta. Karut saaret montakymmentä metriä merenpinnasta kohoavine kalliorantoineen olivat erikoisen mallisia, ja ympärillä pauhaava Atlantin valtameri pelottava. En voinut olla ihmettelemättä, miten ylhäällä kalliolla seisovalle kesämökille edes pääsee?

Islannissa on pakko tuntea syvää kunnioitusta merta kohtaan.

Lampaita

Viimeisellä rannalla

Bolafjallin kalliolla Islannin luoteiskulmassa koimme mykistävän hetken.

Sattui yllättävän tuuleton päivä, ja iltaaurinko alkoi laskea, kun seisoimme ylhäällä jyrkänteellä. Äkkipudotusta mereen oli 630 metriä. Se on viimeinen ranta, jonka jälkeen ei ole mitään.

Myös yö vuoren juurella nököttävässä vanhassa maalaistalossa oli ikimuistoinen.

Talon piti olla tyhjä, mutta kuistilla olikin tupakalla viisikymppinen äijä. Mies oli elokuvantekijä Einar Thor Gunnlaugsson, joka kuuluu talon omistavaan sukuun. Hänelle ei oltu kerrottu tulostamme, mutta kutsuimme hänet syömään ja gintonicille.

Talo ei ollut mikään tyypillinen airbnb-kämppä. Vanhat huonekalut ja kirjahyllyt sukuraamattuineen ja tietosanakirjoineen olivat paikallaan.

Perhekuvissa ihmiset poseerasivat 1980-luvun vaatteissa. Oli kiinnostava nähdä, miten siellä oli asuttu.

autiotalo
Hylätty talo tallentui Olgan kameraan autotien varrella Arngerðareyrissä, Länsivuonojen suurimman vuonon Ísafjarðardjúpin pohjukassa.

Tuppukylissä tuulee

Snaefellsnesin niemi Reykjavikin pohjoispuolella on kaunis. Kärjessä on pieni jäätynyt järvi ja sielläkin on rannoilla kummallisia kalliomuodostumia. Täysin omissa maailmoissaan olevat, muutaman talon tuppukylät ovat mielestäni kiehtovia paikkoja.

Talvella ulkona ei näy ketään. Karu, pelkistetty kirkko seisoo autiolla, puuttomalla paikalla ja tuuli on aina kova. Kun Islannissa tuulee, tuntuu, että hampaat lähtevät suusta. Tuulisissa paikoissa ei yksinkertaisesti voi olla, ainakaan talvella.

On pakko ihmetellä, miten niin ankariin oloihin on rakennettu niin korkea elintaso.

SNAEFELLSNESIN NIEMI
Ainainen tuuli teki Kaukoon lähtemättömän vaikutuksen. Talvisella Snaefellsnesin niemellä tuuli oli todella ankara. Puuska riuhtaisi kolmikon auton ovenkin rikki, vaikka Katariina piti siitä kiinni.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 16/2017 -lehdessä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kauko Röyhkä vieraili Islannissa: "Vulkaaninen luonto on mieletön"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.