Näin Tertin kartanossa valmistaudutaan jouluun

Naapurin Tauno ja Roosa palaavat metsästä kuusi reessä Tertin kartanon pihamaalle Mikkelissä. Samaan aikaan sisällä kartanossa valmistaudutaan jouluvieraisiin sekä oman joulun taikaan.

Puuterilumi pöllyää talviaamun kullanhohtoisessa valossa. Kinosten keskeltä ilmestyy rekeä vetävä Muusan Tyttö – Tauno Kaipaisen rakas hevonen.

Sieraimista nousee höyry, kun hevonen tarpoo Taunon vakaassa ohjauksessa. Reen perässä rekiryijyn päällä istuu naapurintyttö Roosa ja pitää tiukasti kiinni kuusesta, joka on juuri käyty metsästä valitsemassa. Matka käy kohti Tertin kartanon pihatallia, johon on laitettu kuusenhakijoille aamupalaksi kartanon kuuluisaa ohrauunipuuroa.

Kartanon naapurissa asuvalla Taunolla ja Muusan tytöllä on jouluisin mieluinen tehtävä. He ajeluttavat kartanoon tulleita vieraita perinteisellä reellään. Kun kulkuset kilkkaavat ja kylmä ilma kipristelee täkkien alle suojaan istuneiden rekivieraiden poskipäillä, perinteistä joulun tunnelmaa ei tarvitse enää kauempaa hakea.

kartano_3

Muusan tyttö on kiltti ja viisas hevonen. Jouluvieraiden ajeluttaminen on sen lempipuuhaa.

Tauno on kuusenhaun asiantuntija. Hän kertoo, että hyvä kuusi löytyy pellon pientareelta, missä se on saanut hyvän kasvualustan ja valoa. Roosa kuuntelee tarkkaavaisesti, näin perinteet elävät vanhemmalta polvelta nuoremmille.

”Ei se ole joulu eikkä mikkään, jos ei ole näre sisällä. Kuusen pitää olla tuuhea ja varsi tanakka. Havusten täytyy olla kirkkaanvihreitä”, Tauno opastaa.

Taunon vaimo tietää myös tarkan päivän kuusen kaadolle. Ja silloin, kun kuusen katkaisee, se ei varista neulasiaan pitkään aikaan, jos ollenkaan. Tarkka päivä lukee vaimon kalenterissa, ja syksyisin pariskunta käy marjametsällä katsomassa kuusen valmiiksi. Sitten ei tarvitse kinosten keskellä etsiä ja tarpoa turhaan, vaan mennä hakemaan oma valittu.

kartano_4

Tauno kertoo Roosalle hyvän kuusen löytämisen salaisuudet.

kartano_2

Roosa tarjoilee Taunolle joulupuuron, ripauksella kuivattua puolukkaa ja kanelia.

Kaikki alkaa koristelusta

Kartanon kahvilan ovesta kävelee reippaasti sisään, kilpaa pakkasen kanssa, Heli Pöyry, turkishattu päässä keikkuen. Helin sylissä on kuusenhakijoille jälkiruoaksi kartanon pääkokin, Tarja Oinosen ohjeella tehty uunituore ruusukakku.

Heli on työskennellyt kahvilan puodin emäntänä ja tuotesuunnittelijana 13 vuotta. Hän on tarkka yksityiskohdista. Nytkin Heli katkaisee pöydällä lepäävistä havuista vihreimmät oksanpätkät ja asettelee ne kakun keskelle koristeeksi. Koristelu otetaan täällä tosissaan aina, mutta varsinkin jouluna.

”Tertin joulu on perinteinen, mutta tuomme joka vuosi mukaan myös jotain uutta”, Heli kertoo.

kartano_12

Koristeellisessa ja tunnelmallisessa tallissa järjestetään juhlia ja kulttuuritilaisuuksia.

Koristelu on myös kartanon emännän Pepita Pylkkäsen mieleen. Ullakko on kuuleman mukaan täynnä jouluaarteita. Siellä Pepita ja Heli yhdessä penkovat ja valitsevat jopa yli sata vuotta vanhoja koristeita, joita edelliset sukupolvet ovat viisaudessaan säästäneet. Koristeet käydään joka joulu uudelleen läpi ja joka kerta Pepitasta tuntuu, että aina löytää jotain uutta.

”Joulun rakentaminen on ihanaa. Kun ensimmäiset pakkasyöt tulevat lokakuussa, valaisemme pihapiirin ja rakennusten ikkunat kynttilöin, sekä tuomme vanhat antiikkiset lasijoulukoristeet alas tupaan kuusta varten. Sitten keitetään ensimmäiset glögit ja leivotaan piparit.”

”Lokakuussa myös ensimmäiset jouluvieraat saapuvat tunnustelemaan joulun tuoksuja, tunnelmaa ja makuja”, Heli kertoo.

Metsän lumo

Pihamaalta kuuluu kipakka haukunta. Pepita ja Matti Pylkkäsen rakkaat pystykorvat Killi ja Jorri pyörivät lumesta ja tuoksuista innoissaan ympäri pariskuntaa. Toinen nuuhkii ilmaa kuin näyttäen isännälle mihin suuntaan kannattaa mennä. Toinen kaivaa kuoppaa lumi pöllyten pelkkä takalisto hangen yläpuolella heiluen.

Pystykorvat ovat Matin silmäteriä, metsäkavereita. Metsässä samoilu on hyvää vastapainoa työlle, jossa ollaan alati asiakkaiden seurassa. Saaliin tuominen kotiin ei ole pääasia, vaan luonnossa oleminen ja hiljaisuus. Metsän suojelulla ja hoidolla pidetään huolta eläinkannoista, mutta yhtä lailla omasta sielusta.

kartano_5

”Pystykorvat ovat yhden miehen koiria. Niille voi uskoa salaisuuksia.” Matti kertoo.

Lunta oksistaan roikkuvien kuusien siimeksessä järjestetään myös jouluvieraille Hiljaisuuden retkiä, eli luontopolkuja, joille sopii lähteä vaikka lumikengillä. Matin palatessa omilta retkiltään repussa saattaa olla riekko tai fasaani, joskus jopa metso. Metsän antimilla katetaan kartanon vieraiden notkuvat joulupöydät.

”Täydennämme lihaisaa joulupöytää omasta maasta nostetuilla vihanneksilla ja hedelmillä sekä tietenkin pikkelsseillä, hilloilla ja säilykkeillä, joita itse valmistamme. Meillä on myös kymmeniä yhteistyökumppaneita lähialueella. Heiltä saamme muun muassa hirven-, peuran- ja villisianlihaa ja erilaisia kaloja,” Matti kertoo ja jää miettimään omaa lempijouluruokaansa lipeäkalaa.

”Muistan, kuinka isä kävi kalastamassa kapakalat aina noin kolme viikkoa ennen joulua. Sitten minulle ja neljälle sisarukselleni annettiin hohtimet, joilla me lattialla istuen nyljimme ne. Nyljetyt kalat laitettiin lampeen säremertaan likoamaan muutamaksi päiväksi. Äitini oli polttanut koivua ja keittänyt siitä tuhkalipeän. Lipeäkalan kanssa syötiin valkokastiketta ja perunoita pippurin kanssa. Myöhemmin lipeäkalan jämistä ja puurosta tehtiin vielä lipeäkalalaatikkoa.”

Herrakerhossa

Killi on saanut vainun metsästä, mutta yli-innokkaat pystykorvat joutuvat tällä kertaa tyytymään lyhyeen happihyppelyyn, kun Matti ja Pepita siirtyvät kartanon päärakennuksen puolelle lämmittelemään.

Porstuan ruutuikkunat ovat saaneet talvisen mosaiikkikuvion koristeekseen. Ovi narahtaa, kun pariskunta kopistelee sisään entisen rusthollin salin puolelle. Hengitys höyryää vielä hetken ennen kuin sormet lämpiävät lapasissa ja varpaat sulavat lumisissa kengissä.

kartano_7

Tauno muistelee oman lapsuutensa kuusenkoristelua hymy suupielessä ja siniset silmät loistaen. ”Silloin laitettiin kuuseen omenoita ja oli oikeat kynttilät. Kimallusta saatiin kirkkaan värisillä paperinpaloilla.”

kartano_8

Upea antiikkinen juoma-astia on juhlien keskipisteenä ja illanvieton ohjelmanumero.

kartano_9

Metsästys on Tertin suvun miesten harrastus, joka näkyy niin kartanon seinillä kuin katossakin.

Matin isoisän isä Aatami Pylkkänen rakennutti eteläsavolaistyylisen kartanon rapatun vanhan hirsirakennuksen ympärille. Huoneiden runsaat yksityiskohdat, sukupotretit, koriste-esineet ja taulut kertovat tarinoita vuosikymmenien, jopa -satojen takaa. Matin lempihuone on omistettu suvun herrain harrastukselle, metsästykselle. Huone on tupaten täynnä täytettyjä eläimiä ja metsästysrekvisiittaa, suvun miesten kunniakirjoja ja tiluksen karttoja. Seinällä komeilee jopa villisian pää, jonka kaulassa roikkuu ironisesti joulupallo.

”Se oli sillä jo silloin, kun se kaadettiin”, Matti huikkaa pilke silmäkulmassa.

Joulu joulun jälkeen

Tertin kartanolla joulu kestää kaksi kuukautta. Voisi luulla että sellaisen jälkeen oman joulumielen löytäminen voisi olla isäntäväelle vaikeaa. Mutta ei, joulua maltetaan tuskin odottaa. Kun viimeiset vieraat aaton aattona ovat poistuneet, alkaa perheen oman joulun valmistelu. Kuusi haetaan metsästä, laitetaan kartanon terassille ja koristellaan.

kartano_10

Kartanon myymälästä voi ostaa suloisia lapaspipareita, ihania jouluisia hilloja, juomia ja säilykkeitä.

kartano_11

Aattona Matti käy Mikkelin sankarihaudoilla muistamassa sodassa kaatuneita setiään ja perheen pojat, Arttu , 32, ja Erkko, 30, käyvät viemässä Pepitan äidin kanssa kynttilät haudoille.

Perheen pojat osallistuvat mielellään joulun valmisteluun. Kinkun sijasta syödään metsoa ja teertä. Pepita valmistelee joulupöytää ja ottaa vastaan satunnaisia ystäviä ja sukulaisia. Kun kaikki ovat koolla, syödään kunnolla, nostetaan samppanjamaljoja ja maistellaan glögiä. Sitten jompikumpi pojista lukee jouluevankeliumin ja lauletaan yhdessä jouluvirsi.

”Tai oikeammin raakutaan”, naurahtaa Pepita.

”Niin ja se kuusi, sen pitää olla ehdottomasti olla 3,20 metriä pitkä”, Matti huomauttaa.

Kuusi seisoo ruokasalin ulkoverannalla täydessä loistossaan Matin isän koivusta veistetyssä ristilankussa. Komeuden kruunaa Matin isoisän 1900-luvun alussa Helsingistä tuoma joulutähti, josta itämaiden kirkas säihke on jo kauan sitten karissut. Jäljellä on vain rautalankaa, mutta se ei haittaa. Rakas joulutähti kelpaa Pylkkäsille juuri sellaisenaan.

Kokeile Tertin kartanon herkkureseptejä:

Tertin kartanon jouluinen ohrauunipuuro
Tertin kartanon yrttisokerikakku

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 22/15

Lue lisää: 

Perhejoulu on tärkein

Lucia kruunataan perinteisin menoin

Petrus Kurppa: piparimies Turusta

kartano_1

Joulun aikaan Tertissä työskentelee kymmenkunta ihmistä erilaisissa askareissa.

Tertin sukukartano

Tertin kartano periytyy 1600-luvulta, jolloin sitä asuttivat aateliset ja säätyläiset. Pylkkästen suku aloitti isännöinnin vuonna 1894. Kartanossa on pidetty meijeriä, meijerikoulua, jalostuslampolaa, lypsykarjaa, ravintolaa, kahvilaa, myymälää ja majoituspalveluita. Tilan kahvilatoiminta ja majoitus on toiminut vuodesta 1978, jolloin tilalla kasvatettiin myös lampaita. Suomen sotien ajan kartano toimi päämajan henkilöstön majapaikkana. Nykyään kartanolla harjoitetaan pääasiassa matkailua ja erikoisviljelyä Pepita ja Matti Pylkkäsen ohjaksissa.

Tertin kartano: Kuopiontie 68, Mikkeli,
p. 015 176 012, tertti@tertinkartano.fi,
tertinkartano.fi/verkkokauppa

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Marita Kouhia
Kuvat: Sampo Korhonen/Otavamedia

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti