Kulttuuri

Suomalainen koru on keräilijän uusi suosikki

Vanhat korut ovat nyt arvossaan. Siksi paikallaan onkin varoitus: Jos et tiedä korustasi mitään, älä myy sitä romukultana tai -hopeana!

Moni Kotilieden lukija on kulkenut läpi eri koruvuosikymmenet: 50-luvun hienostuneet kotimaiset korut, 60-luvun uusien muotoilijoiden hippikorut ja Lapin-kulta-sormukset sekä näyttävän hopean 70-luvulta. 80-luvulle tullessa korut pienenivät, koska öljykriisi heikensi maailman taloutta ja jalometallien raaka-ainehinnat nousivat pilviin – ja korutaiteilijoiden ilmaisumahdollisuudet kapenivat samalla.

Vuosituhannen lopulle tultaessa syntyi merkillinen suomalainen tyyli, jossa käytetään paljon pieniä ja ohuita kultaisia kaulaketjuja ja useita ohuenohuita sormuksia. Halvannäköistä, ajatteli silloin muu Eurooppa.

Määrältään runsaaseen pienten korujen tyyliin kuuluu sekin, että meillä jopa pankkineideillä on korvakoruja koko korvalehden mitalta. Muualla tyyliä pidetään punkkareille ja rokkareille sopivana.

Suomalainen nainen ostaa usein itse korunsa, tämäkin vaikuttaa siihen, että korumme ovat vaatimattomia. Naisen palkka on pieni – eikä liikaa sovi koreilla muutenkaan.

Piperryksen jälkeen tuntuu erityisen vapauttavalta, että korujemme kultakauden 1960-1970-lukujen näyttävät korut ovat tehneet nyt paluun. Niitä myydään sekä vintagena että uustuotantoon otettuina. Muun muassa Aarikan sormuksia on alettu tehdä uudestaan. Kalevala Koru onkin pitänyt ostamiensa Kauniin Korun ja Lapponian klassikkoja koko ajan mallistossa.

Vanhat korut ovat nyt arvossaan. Siksi paikallaan onkin varoitus: Jos et tiedä korustasi mitään, älä myy sitä romukultana tai -hopeana! Korun designarvo voi olla paljon korkeampi kuin sen jalometallin arvo.

Internetin avulla harrastajat löytävät nykyään toisensa näppärästi, ja pienet paketit on helppo lähettää edullisesti. Koruryhmissä pidetään välillä tempauksia: joskus jäseniä pyydetään kuvaamaan sinä päivänä käyttämänsä korut, joita on yleensä aikamoinen röykkiö. Välillä kaupitellaan vain korvakoruja.

Koruja voi myydä kiinteällä hinnalla, laittaa huutokauppaan tai pyytää vaihtoa. Myös ostoilmoituksille on osastonsa, näin esimerkiksi parittomat korvakorut voivat löytää toisensa.

Koru on kiinnostavampi kuin sää!

Jokaiselle koruharrastajalle koittaa se hetki, kun hän alkaa nähdä koruissa niiden tekijät ja korujen tarinat. Se on maaginen tuokio, kun korukeräilijä oppii katsomaan korua ja näkee ensisilmäyksellä, mitä sillä halutaan viestiä. Hienointa korukeräilyssä onkin se, että voi oppia paljon uutta sekä tekijöistä että aikakaudesta ja sen ihanteista – ja samalla kehittää omaa tyylitajuaan entistä rohkeammaksi.

Aktiivinen koruharrastaja uskaltaa käyttää näyttäviä, puhuttelevia koruja. Hän ei hämäänny siitä, että joku kiinnostuu hänen yllään olevasta korusta ja alkaa keskustella siitä.

Korun ideanahan on viedä viestiä ja suoda esteettistä iloa paitsi itselle myös muille! Onhan paljon koruja, joita sen kantaja ei itse edes näe: korvakorut, riipukset, kalvosinnapit, hiuskorut…

Sitä paitsi koru on puheenaiheena paljon miellyttävämpi kuin ikuinen sää.

Monet vahvat naiset ovat taitavia korunkäyttäjiä. Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Madeleine Albrightin viestivät rintakorut muistetaan ja Suomessa huomiota on kiinnitetty eduskunnan entisen puhemiehen Riitta Uosukaisen Aurinkoleijona-kaulakoruun. Myös kansanedustaja Satu Hassilla on maailmalta hankittu rintakorukokoelmansa, kun oikein silmin katsoo.

Lue lisää korujen keräilystä Kotiliedestä 27/2015.