Kulttuuri

Pieni sanasto: Tätä kirjan takakanteen kirjoitetut ylistyssanat oikeasti tarkoittavat

Lukija! Tunnista, miten sinuun yritetään vaikuttaa kirjojen takakansien maalailevilla sanoilla. Näppärä sanastomme selittää, mitä takakansissa yleisimmin käytetyt ilmaukset tarkoittavat.

Mitä teet, kun mietit, vaivautuisitko lukemaan käsiisi osuneen kirjan? Katsot, mitä teoksen takakansi lupaa?

Nyt tarkkana! Älä mene lankaan!

Ei takakansitekstissä suoranaisesti valehdella. Mutta tiettyjä mielikuvia siinä maalaillaan, ihan pokkana. Takakansi on kirjoitettu siinä mielessä, että sinua, potentiaalista lukijaa, vietellään kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Yksi keino ovat adjektiivit. Nuo näppärät laatusanat, joilla herätellään mielikuvia. Ja kun kyseessä on kirjan takakansi, tämä tehdään suunnitelmallisesti, etten sanoisi laskelmoidusti.

Ole hyvä, kirjanystävä. Tässä sinulle pieni sanasto, josta voit tarkistaa, mitä takakanteen kirjoitettu viattoman oloinen adjektiivi todellisuudessa tarkoittaa.

Pieni takakansi-sanasto

Polveileva. Teos sisältää noin seitsemän sekavaa juonta, mikä ei ollut kirjailijan tarkoitus.

Runollinen. Juu en lue. Ohutta yläpilveä.

Vimmainen. Taas yksi nuori mies tykittää slangilla tarinaa siitä, kuinka raisua on naukata kaljaa.

Hauska. No ei ole, jos se pitää varta vasten mainita.

Oivaltava. Sellainen söpö ja ohut kirjanen, joka ”kertoo itseään suuremman tarinan”.

Koskettava. Laskelmoidun lälly.

Latautunut. Voi voi, kirjailija se siinä oksentaa omia angstejaan muiden niskaan.

Yllättävä. Lue: keinotekoinen.

Rehellinen. Kaikki kirjailijan tuttavat tunnistavat tekstistä itsensä ja toisensa. Aiheuttaa lukijassa myötähäpeää.

Sadunomainen. Njääh, en usko yksisarvisiin.

Hurja. Juoni sisältää epäuskottavia käänteitä, jotka yritetään selittää tällä termillä.

Vavisuttava. Nyt ne ovat päättäneet itkettää lukijaa oikein kunnolla. En suostu.

Taattua laatua. Haukotus. Kirjailija toistaa sitä samaa puuduttavaa tyyliä, jota hänen kaikki aiemmat 15 kirjaansa ovat olleet.

Kirjan takakansi ilman maalailua?

Voisiko kirjalla olla teoksesta konkreettisesti kertova takakansi, jossa ei ole ainuttakaan tyhjiä merkityksiä maalailevaa laatusanaa?

Luulisi olevan mahdollista, mutta uutuuskirjoista ei äkkiseltään tule vastaan ensimmäistäkään.

Kotikirjahyllyn tutkiminen sen sijaan osoittaa, että mitä vanhempi kirja, sen konkreettisempi takakannen teksti on. Usein avataan kirjan juonta, toisinaan tilannetta, jossa kirjailija on teoksen luonut.

Tekstissä saattaa olla myös adjektiivi tai kaksi, mutta nykyisenlaista maalailua ei löydy.

Otetaan esimerkiksi Veikko Huovisen romaani Joe-setä – Aikalaisten kertomuksia Josef Stalinista (WSOY 1988). Takakannen teksti on sitaattimuodossa, ja sen alla on Huovisen allekirjoitus. Näin teksti kuuluu:

”Stalin on kiinnostanut minua kauan. On tehnyt mieli kirjoittaa hänestä. Vaisto on kuitenkin kehottanut odottelemaan sopivaa hetkeä. Nyt, kun Stalinin virheet ja hirmutyöt ovat saaneet tuomion Neuvostoliitossa, näyttäisi olevan otollinen hetki hahmotella jynkän viiksiniekan henkilökuvaa.”

Toimii, eikö?