Hyvinvointi

Jännitätkö uuden ihmisen tapaamista? Tee jännittämisestä itsellesi voimavara!

Pieni hermostuneisuus tai kutkutus vatsanpohjassa kertoo siitä, että tuleva kohtaaminen on sinulle tärkeä. Jos jännittäminen kasvaa niin isoksi, että koet sen haittaavan tilannetta, pysähdy tarkastelemaan tunnetta. Ahdistavastakin jännittämisestä voi tehdä itselleen voimavaran.

Mukavan oloinen kiinnostava henkilö istuu vastapäätä ja hymyilee kysyvästi.

Jännittäjän sydän pamppailee ja kasvoille ilmestyy punaisia läiskiä. Suu tuntuu kuivalta. Mistäköhän sitä nyt puhuisimme?

”Anteeksi, käyn vessassa”, on kenties pakko sanoa, kun ruoansulatusjärjestelmä ryhtyy toimimaan kuin kivikautisella ihmisellä: on paras tyhjentää suolisto ennen kuin lähtee jahtaamaan saalista.

Monilla sosiaalisten tilanteiden jännittäminen liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa on kiinnostunut toisesta romanttisessa mielessä. Tapaamiseen liittyvät panokset ovat kovat, joten myös sydän pamppailee sen mukaisesti.

Siinä missä joku menee jännittäessään aivan kipsiin ja hiljaiseksi, joku toinen käsittelee jännitystä höpöttämällä hermostuneesti kaiken aikaa. Kumpikaan tapa ei anna itsestä treffikumppanille toivottua ensivaikutelmaa.

Kelpaanko sinulle?

Jännittäminen liittyy tarpeisiimme pärjätä ja tulla toisten silmissä hyväksytyksi. Ehkä juuri siksi on vaikea olla rennosti ihmisen kanssa, jonka reaktioita ja ajatuksia ei vielä tunne, mutta josta on itse kiinnostunut tai jolle haluaa antaa itsestään hyvän vaikutelman.

Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin opastaa uudessa kirjassaan Saa jännittää (Kirjapaja) jännittäjiä tunnistamaan kokemukseen vaikuttavia tekijöitä ja tunteita. Osalla ihmisistä on esimerkiksi taustallaan käsittelemättömiä pelkoja, ja joskus tuntuisi helpommalta pelätä uutta suhdetta kuin käsitellä omat pelkonsa.

Varsinkin parisuhteen solmimiseen liittyy paljon tiedostamatonta ristiriitaa, unelmia ja toiveita sekä pelkoja ja jännitettä. Se ”herättää varhaiset suhdekokemukset eloon kummassakin osapuolessa”.

Tiedosta menneiden kokemusten voima

Arviolta kolmannes sosiaalisten tilanteiden pelosta johtuu perinnöllisistä syistä ja loppu liittyy kokemuksiimme ihmissuhteissa.

YTHS:n neuvotapsykologi Marja Koskinen tietää, että sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy lähes kaikilla 23. ikävuoteen mennessä. Lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kokemuksilla on merkittävä rooli siinä, kuinka ihminen myöhemmin elämässään jännittää sosiaalisia tilanteita.

Voit miettiä, millaisia kokemuksia sinulla on lapsuudesta. Kärjistäen sanottuna jotkut vanhemmat saattavat olla ylikriittisiä ja vaativia ja toiset vähätteleviä ja vaatimattomia. Martin korostaa, että kummankinlaisen vanhemman kanssa lapsen on vaikea oppia tunnistamaan omia taitojaan ja potentiaalejaan. Esimerkiksi liiallisen vaatimattomuuden ilmapiirissä kasvanut ujo lapsi aliarvioi helposti omia kykyjään ja vähättelee itseään. Uusi tuttavuus tulee silloin helposti kohdattua asenteella, ettei tästä kuitenkaan mitään tule.

Ujo voi kehittyä sosiaalisesti taitavaksi

Jotkut meistä ovat syntyjään ujoja, herkkiä tai introvertteja. Nämä piirteet voivat olla voimavara, vaikka ympäristö ei niitä aina osaisikaan huomioida sellaisena. Martin korostaa, että sosiaalinen taitavuus ei ole vain hyviä puhetaitoja vaan siihen liittyy toisten huomioimista ja kuuntelemista, kannustamiskykyä, myötätuntoa ja ystävällisyyttä.

”Sopivissa olosuhteissa ujoista, herkistä ja introverteista voi kehittyä sosiaalisesti taitavampia kuin päätä pahkaa sosiaalisiin tilanteisiin ryntäävistä puheliaista ihmisistä.”

Oleellista on tietysti, ettei introvertti jännitä liikaa ja kykenee tapaamaan uusia ihmisiä. Liiallinen toimintakykyä rajoittava tai ahdistava jännittäminen on saatava hallintaan. Voimakkaimmillaan vuorovaikutustilanteissa heräävä ahdistus voi ilmetä paniikkikohtauksena.

Jos jännittäminen on voimakasta ja ahdistavaa, kannattaa hakea ammattiapua terveydenhoitajalta, psykologilta tai lääkäriltä. Arjen haasteita voi myös pyrkiä ratkomaan itse.

Ole itsellesi hyvä ystävä

Jännittäminen on siitä pulmallinen haaste, että jos sen oireet, kuten käsien vapinan tai änkyttämisen, tulkitsee ongelmaksi ja noloksi, jännitys yleensä vain pahenee.

Jos taas jännittämiseen liittyvät reaktiot pystyisi tulkitsemaan vireystilaa sopivasti kohottavaksi ja normaaliksi merkiksi tilanteen tärkeydestä, haitallinen jännityksen tunne saattaa vähetä. Kannattaa muistaa, että jännitysoireet eivät aina näy ulospäin yhtä voimakkaina kuin jännittäjä itse ne kokee.

Marja Koskinen painottaa, että jännittämisen hallinta lähtee itsetuntemuksen lisäämisestä ja itseluottamuksen vahvistamisesta. Tärkeää olisi suhtautua itseensä myötätunnolla, kuin hyvään ystävään.

Jännittäjän kannattaakin ensin toistella itselleen, ettei jännittämistä pidä hävetä.

”Olen itseäni kohtaan myötätuntoinen ja hyväksyvä”, on hyvä iskulause.

Kokeile myös näitä vinkkejä:

Erilaiset tilanteet eivät itsessään aiheuta pelkoa tai jännitystä vaan se kuinka suhtaudumme niihin. Saatat tehdä mielessäsi tulkintoja ja oletuksia, jotka vaikuttavat tilanteeseen ei-toivotulla tavalla. Siksi omia ajatuksia ja reaktioita kannattaa syvällisesti pohtia.

 

Jos vain uskallat ja tilanne sallii, aina voi kysyä myös toiselta, mitä hän tapaamiseltanne odottaa, miten jonkin asian kokee, miltä tilanne hänestä tuntuu. Ehkä siitä syntyy jännitystä laukaisevaa keskustelua. Ja sellainen kyky avoimeen, toisesta aidosti kiinnostuneeseen vuorovaikutukseen saattaa olla juurikin jotakin sellaista, mikä tekee vaikutuksen.

Lähteenä: Minna Martin: Saa jännittää, jännittäminen voimavarana, Kirjapaja. Neuvontapsykologi Marja Koskisen artikkeli YTHS.fi-sivustolla.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jännitätkö uuden ihmisen tapaamista? Tee jännittämisestä itsellesi voimavara!

Jääkarhu

Jo pelkkä selailu tässä aiheessa helpottaa oloa.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.