Ongelmana yksinäisyys? Näin autat toista yksinäistä

Miksi en kelpaa kenellekään, miettii moni. Joku ajautuu yksinäisyyteen hissukseen, toinen kokee eristyksiin suistavan elämänmuutoksen.

Koulun pihalla kävi vilske. Lapset hyppivät narua, kuului kiljahduksia ja naurunremakkaa.

Seinustan vieressä seisoi tyttö. Hän esitti lukevansa tyytyväisenä, vaikka oikeasti nieleskeli kyyneleitä. Kukaan ei pyytänyt mukaan leikkiin, eikä hän itse uskaltanut tarjoutua seuraksi.

Kirjailija Laura Honkasalo muistaa elävästi ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteet, häpeän ja pelon. Sen, että kukaan ei halunnut olla hänen ystävänsä. Hän oli läpinäkyvä, unohdettu.

Nyt aikuisena Laura on pohtinut, kuinka yksinäisyys ja siihen kietoutuva rooli rakentuivat tiili tiileltä, useiden syiden kasautumana. Hän oli ujo ja arka, tykkäsi puuhastella itsekseen.

Laura halusi ymmärtää yksinäisyyden kokemusta ja kirjoitti kirjan Pöytä yhdelle (Kirjapaja).

Hänelle kirkastui, että ihminen haluaa olla tärkeä jollekulle. Sitä tarvetta eivät esimerkiksi palvelutaloihin suunnitellut hoivarobotit voi täyttää.

”Jokainen tarvitsee myös läheisyyttä ja kosketusta sekä jonkun, jolle voi puhua tärkeistä asioista, mutta myös ihan vain niitä näitä.”

Laura on saanut ystäviä, mutta monelle yksinäiselle seuran saaminen on vaikeaa. Harva haluaa tunnustaa olevansa yksinäinen.

Leima otsassa

Yksinäisyys on tabu. Aina edes yksinäinen ei halua olla yksinäisen kaveri. Julma totuus paljastui, kun eräällä paikkakunnalla puuhattiin yksinäisille omaa toimintaa. Ilmoittautujia oli nolla.

Some-maailmakin tekee yksinäiseksiToisaalta Helsinkiin muuttanut yksinäinen synnytti ilmoituksellaan Kallion myyntipalstalla seuralaisten vyöryn. Yksinäisyyttä on erilaista, ja toisilla se vaikuttaa mieleen.

”Yksinäisyys leimaa ihmistä ja aiheuttaa häpeää. Yksinäisyydestä tulee helposti itseään toteuttava rooli, ja tilannetta on vaikea muuttaa”, aiheeseen syväsukeltanut Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari tietää.

Häneltä ja tutkijakollegoilta ilmestyy 22. syyskuuta kirja Yksinäisten Suomi (Gaudeamus). Tutkimuksista selvisi, että yksinäisyyden kokemisessa ratkaisevaa ovat odotukset, jotka liittyvät sosiaalisuuteen.

Todella yksinäinen on se, johon kukaan ei edes kiinnitä huomiota. Ihmisestä tulee arka, hänen on vaikea luottaa toisiin tai olla aloitekykyinen.

Itsensä voi tuntea yksinäiseksi jopa parisuhteessa.

”Parisuhteessa usein nainen saattaa tuntea emotionaalista yksinäisyyttä, kun taas mies ehkä kokee sosiaalista yksinäisyyttä. Toinen ei saa tunteilleen vastakaikua, toisella ei ole ystäviä.”

Ystäväyhteiskunta

Yksinäisyys ei ole lisääntynyt viime vuosikymmeninä, mutta Juho Saari näkee kaksi selkeää trendiä.

”Olemme siirtymässä ystäväyhteiskuntaan. Ihmiset saavat yhä enemmän apua ystäviltään ja vähemmän sukulaisiltaan. Sosiaaliset suhteet muuttuvat vapaavalintaisiksi. Siinä on se riski, että ei tule valituksi.”

Toinen trendi on kiihtyvä muutos eri elämänalueilla. Se aiheuttaa epävarmuutta ja sopeutumisongelmia.

”Kun menet töihin, olet epävarma onko yritys vielä kauan pystyssä. Kotona et voi olla varma, pysyykö asunto, muuttuvatko lainaehdot ja sitoutuuko puoliso.”

Netti ja sosiaalinen media luovat paineita. Yksinäinen saattaa havainnoida, että toisilla on täydellinen elämä tai että tuttavat juhlivat keskenään. Saari kehottaa kuitenkin muistamaan, että somessa pelataan rooleilla.

Yksinäisyys on monen ongelman juurisyy. Se kytkeytyy muun muassa masennukseen ja uniongelmiin sekä sosiaalisiin ongelmiin kuten työttömyyteen, köyhyyteen ja riippuvuuksiin. Lisäksi yksinäisyys vaikuttaa fyysiseen terveyteen, esimerkiksi verenkiertoelimistön sairauksiin ja diabetekseen.

Jos yksinäisten tilannetta voisi parantaa, seuraisi paljon hyvää sekä heille itselleen että koko yhteiskunnalle.

Yksinäinen on yksin väkijoukossakin

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/16. 

Lue lisää:
Kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry: ”Minulta meni luottamus ihmisiin jo äidinmaidossa”
“Viihdyn yksin, mutta en ole yksinäinen”
Vapaaehtoistyöntekijä Tuula, 70: ”Se mitä antaa, heijastuu takaisin”

 Näin autat yksinäistä

• Yksinäistä ei kannata käskeä ottamaan itseään niskasta kiinni. Tue epäsuorasti. Ehdota vaikka liittymistä kuoroon.

• Mene ensimmäisellä kerralla tueksi sosiaaliseen tilanteeseen. Kun jännitys hälvenee, ihminen rohkaistuu toimimaan itsenäisemmin.

• Joku voi saada apua psykoterapiasta. Monet asiat liittyvät lapsuuteen ja niiden käsittely auttaa.

• Palvelutalossa vierailuista ei kannata tehdä isoa numeroa. Mene läheisen seuraan viettämään omaa aikaa: lähde hoivakotiin vaikka lukemaan tai neulomaan.

Vinkit: Juho Saari ja Laura Honkasalo

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Else Turunen
Kuvat: Mirva Kakko, Kai Nieminen/Otavamedia

Keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti