Puutarhavalmentaja Virpi Pakaslahti auttaa löytämään läsnäolon taidon luonnon avulla
Virpi Pakaslahti löysi mielenrauhan luonnosta ja vaihtoi menestyvän uran myyntialalla puutarhurin opintoihin. Nyt hän auttaa muita löytämään pysähtymisen ja itsensä kuuntelemisen taitoja.
Virpi Pakaslahti vietti vuosia kotiäitinä, ja tunsi olevansa uupunut. Arkeen toivat mielihyvää puuhastelu puutarhassa ja kävelylenkit metsässä. Luonto otti väsyneeltä äidiltä vastaan kaiken vaatimatta mitään vastineeksi. Virpi huomasi eheytyvänsä.
”En ollut tiedostanut saati osannut arvostaa luonnon merkitystä itselleni, vaikka vahva luontosuhde on aina ollut osa minua. Olin ajatellut, että ’kasveista sekaisin meno’ on vain yksi luonteenpiirteeni.”
Puutarhurin opinnot alkoivat pyöriä Virpin mielessä, kun hänen oli aika palata hoitovapaalta kosmetiikka-alan hyväpalkkaiseen myyntityöhön.
”Tajusin, että minun ei tarvitse olla myyntiguru, jos se ei tee minua onnelliseksi.”
Virpi mietti pitkään, löytyykö hänestä rohkeutta muutokseen, sillä tuntui pelottavalta luopua tutusta ja turvallisesta.
”Sain vahvistuksen päätökselle, kun kuvittelin itseni kiikkustuoliin katsomaan elämääni taaksepäin. Tuo mummo kehotti minua hyppäämään sivuraiteelle.”
Oma prosessi oli käydä läpi, mikä omassa ja nelihenkisen perheen elämässä muuttuu uranvaihdoksen myötä.
”Huomasin itkeväni sen perään, mitä kovalla rahalla saa”, Virpi nauraa nyt.
Hän kuitenkin uskoi psykologi Tommy Hellstenin painaviin sanoihin: ”Rohkeus on pelosta vedetty positiivinen johtopäätös.”
Virpi ilmoittautui Axxell Överbyn puutarhakoulun aikuislinjalle Espoossa. Hän suuntautui puistopuutarhuriksi, mutta tiesi jo opintojen alkaessa haluavansa tehdä puutarhurina töitä ihmisten hyvin voinnin puolesta.
Virpi uskoi, että hänen omat kokemuksensa ja oivalluksensa hyödyttäisivät muitakin.
”Halusin auttaa ihmisiä pysähtymään, hiljentymään ja kuuntelemaan itseään luontoa apuna käyttäen, jotta yhteys itseen ei katoaisi.”
Hiljaisuuden puutarhaan
Näyttötyökseen Virpi Pakaslahti suunnitteli hiljaisuuden puutarhan Kartano-kylpylä Kaisankotiin Espooseen. Sinne henkisesti ja fyysisesti uupuneet tulevat tervehtymään ja keräämään voimia.
”Presidentinrouva Kaisa Kallio oli jo aikanaan vakuuttunut puutarhan elvyttävästä voimasta. Hän perusti säätiön, jonka avulla Kaisankoti aloitti toimintansa uupuneiden naisten kuntouttamisessa. Oli hienoa suunnitella kartanomiljööseen yksi hyvinvoinnin lähde lisää.”
Nyt vehreässä kartanopuistossa kulkevan polun päässä seisoo ylväänä kaksi kivipaattaa, joiden välissä on valkoisen lumikärhön peittämä rautaportti.
Portista pääsee hiljaisuuden puutarhaan, jossa on mahdollisuus rauhoittua perennojen, pensaiden ja ikivihreiden katveessa. Kasvillisuuden suojaamassa sopukassa voi istahtaa puistonpenkille. Puron tasainen solina auttaa sulkemaan mielestä ympäröivän maailman.
Virpin suunnittelemassa puutarhassa pensasmagnolian valkoisesta kellokuusaman vaaleanpunaiseen liukuville sävyille antavat vihreän taustan kartiomarjakuusi ja kanadanhemlokki.
”Lähtökohtana olivat rauhoittavat värit, joiden voiman olin kokenut omassa puutarhassani.”
Myös perennat henkivät levollisuutta: valkokukkainen arovuokko ja särkynytsydän, vihreät lehtotaponlehti ja metsäimarre, vaaleanpunainen neidonkurjenpolvi, sininen siperiankurjenmiekka sekä varjo- ja hämykuunliljat.
”Ryhdikkäät ja ylväät kotkansiivet kuvaavat nousemista vastoinkäymisten jälkeenkin. Lempikasvini kanadanhemlokki on kuin ympäristön tilaa ilmentävä tuntosarvi”, Virpi selittää.
Kosteassa säässä kanadanhemlokki on energinen. Samoin voi ihminenkin tuntea sateen jälkeen raikkautta ja nostatusta. Kun on kuuma, hemlokki tarjoaa varjoa viereensä istuvalle.
”Kun istahdin ensi kerran hiljaisuuden puutarhan penkille, koin vahvasti rauhan. Vähän säikähdinkin, että tämähän toimii.”
Pohtiva puutarhuri
Virpi Pakaslahti haluaa tehdä työtä puutarhurina omalla tavallaan.
”Nostan esiin näkökulman rentouttavasta puutarhasta, joka on omistajiensa näköinen ja tuo arkeen nautintoja.”
Sittemmin Virpi on opiskellut puutarhaterapiaa Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Opinnoissa keskitytään puutarhan ja sen hoitamisen terapeuttisiin ja kuntouttaviin mahdollisuuksiin.
”Parhaimmillaan luonto voi antaa elämälle uuden tarkoituksen. Se voi antaa hyvänolon tunteen tai toivonpilkahduksen hetkellä, jona sitä kaipaa. Puutarha edustaa elämän jatkuvuutta.”
Suomessa puutarhanhoitoa on käytetty työtoimintana potilaiden hoidossa ja kuntoutuksessa sairaaloissa, oppilaitoksissa, lapsi- ja vanhustyössä sekä päihdetyössä jo vuosikymmenten ajan.
Virpin mukaan puutarhavalmentaja toimii tarvittaessa tukena ja eteenpäin ohjaavana peilinä.
Joskus itsensä kuunteleminen voi olla vaikeaa, mutta se edustaa alkua muutokselle, joka tuo mukanaan myös jotakin uutta ja myönteistä.
”Oleellista on, miten uskaltaa ottaa vastaan kokemuksen, jonka luonto tarjoaa. Kun kokee pienen pilkahduksen sisäisestä rauhasta, sen löytää seuraavan kerran helpommin. Se ei tule väkisin puristamalla, vaan antautumalla mahdollisuudelle.”
Aistit avoinna
Virpi ohjaa asiakasta havainnoimaan lähiympäristöä tuoksutellen, kosket-taen ja kuulostelemalla. Läsnäolon opettelemista hän opettaa luomillaan pysähtymisen taito -harjoitteilla.
”Kosketus auttaa pysähtymään. Se on konkreettista ja helppo tapa lähestyä luontoa. Kasvien koskettaminen voi olla myös keino saada kosketus itseensä ja oman kehon tunnistamiseen. Parhaimmillaan ihminen avautuu rehellisyyden tasolle itseään kohtaan.”
Virpin mukaan luonto tarjoaa hellävaraisen tavan etsiä itsestään keinoja painaa jarrua. Kun ympäristöä hahmottaa uudella tavalla, omasta elämäntilanteestakin alkaa aueta uusia nautintoa tuovia asioita.
”Vuodenkierrosta voi oppia paljon, kun sitä seuraa avoimin mielin. Voi pohtia, millaista ymmärrystä vaikkapa kasvukierto siemenestä kuolemaan tarjoaa. Niissä on valtavasti symboliikkaa ihmisenkin elämään.”
Virpin mielestä on tärkeää säilyttää ja tarvittaessa eheyttää ihmisen ja luonnon välinen ikiaikainen yhteys. Kun luontoyhteyden ymmärtää ja kokee vahvana, se vaikuttaa kokonaiskäsitykseen elämästämme.
”Itse koen, että ihminen ja luonto ovat samaa joukkuetta”, Virpi Pakaslahti kiteyttää.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/16.
Lue myös:
Puutarhuri Adrian Evans runoilee puutarhassaan Jaana Husu-Kallio: ”Puutarha on opettanut minulle kärsivällisyyttä” Satu Rämö: Puutarhanhoito ei voisi vähempää kiinnostaa
Kommentoi
Kommentoi juttua: Puutarhavalmentaja Virpi Pakaslahti auttaa löytämään läsnäolon taidon luonnon avulla