Kaksikymmentä vuotta sitten eräänä päivänä tajusin, että päässäni vinkuu. En huolestunut, sillä korvat soivat kaikilla toisinaan. Mutta kun vinkuna kesti ja kesti, alkoi pelottaa. Ääni oli – ja on yhä – korkea sirinä, kuin olisi heinäsirkka päässä. Se soi koko ajan, ilman taukoa.

Työterveyshuollossa minulla todettiin tinnitus. Lääkäri kehotti ottamaan yhteyttä Kuuloliittoon, muuten hän ei voinut auttaa. Oli lamauttavaa kuulla, että tälle ei voi tehdä mitään. Mietin, onko tämä piina kanssani lopun ikää, eihän tätä kukaan jaksa. Silloin tuli todella huonoja ajatuksia.

Minulla on todettu myös hyperakusia, ääniyliherkkyys. Äkilliset, kovat kolahdukset kuulostavat pahalta. Yritän silti olla pelkäämättä erilaisia ääniä. Silloin elämästä ei tulisi mitään.

Kuulon heikkenemiseen havahduin, kun en kuullut kunnolla puhelinta. Tutkimuksissa todettiin meluvammasta aiheutunut kuulonalenema. Nyt käytän kuulokojetta molemmissa korvissa.

Tinnituksesta kärsivä Tuulia SundgrenKeskittyminen kärsi

Alussa tinnitus häiritsi nukahtamista, ja kun nukahdin, heräsin ääneen keskellä yötä. Keskittyminen kärsi, esimerkiksi lukeminen oli vaikeaa. Tinnitus oli kuin tikku varpaassa, jotain joka jatkuvasti painaa ja häiritsee.

Kun olo oli oikein synkkä, kävin psykologilla. Huomasin, kuinka tärkeä on saada puhua. Synkkiä ajatuksiani en ole halunnut läheisilleni kertoa. Tinnitusyhdistyksessä olen sen sijaan voinut puhua kaiken. Sieltä olen saanut myötätuntoa, ymmärrystä, rohkaisua ja kannustusta. Ne kantoivat minut pahimman yli.

Sopeuduin pikku hiljaa

Parin vuoden päästä alkoi helpottaa, sopeuduin. Tinnitus soi silti samanlaisena. Toisaalta se on hyväkin, jos ääni vaihtelisi, siihen kiinnittäisi enemmän huomiota. Nyt pystyn nukkumaan äänestä huolimatta. Osaan keskittyä taas lukemiseen, usein tosin taustalla soi silloin radio. Teen käsitöitä ja väritän värityskirjaa, niissä ajatukset järjestyvät.

Ääni kuuluu selvästi aamuisin kun on muuten hiljaista. Kaikkein eniten se kuuluu metsässä. Siellä pitäisi olla ihanan hiljaista, mutta ei ole, kun oma pää huutaa niin kovaa.

Työssäni perhepäivähoitajana arki on onneksi niin puuhakasta, että en ehdi kuuntelemaan ääntä.

Älä kuuntele ääntä

Näin lääkärikin neuvoi: älä kuuntele tinnitusta. Se tuntui huonoimmalta ohjeelta, kuinka voisin olla kuuntelematta? Mutta se oli myös paras ohje, sillä mitä enemmän tinnitusta keskittyy kuuntelemaan, sitä enemmän se vaivaa.

Olen kokeillut melkein kaikkea, kuten korvakynttilää, hierontaa, vyöhyketerapiaa, aromaterapiaa ja akupunktiota. Korvan takaa on puudutettu ja nenään suihkutettu.

Hoidot eivät ole vähentäneet kuulemaani ääntä. Niistä on kuitenkin tullut hyvä olo. Oivalsin, että ne ovatkin hyödyllisiä juuri siksi: kun olo paranee, jaksaa paremmin sietää sitä ääntä.

Tuulia Sundgrenin kuulokoira AskoHyvät puolet auttaa jaksamaan

Olen hyväksynyt, että tinnitus on osa minua. Sen kanssa pitää oppia elämään. Helppoa se ei ole. Alkuun olo on kuin kuopassa, josta ei pääse ylös. Mutta kyllä sieltä pääsee. Ei ole vaihtoehtoa.

Olen oivaltanut, kuinka paljon olen saanut elämääni kuulovamman ja tinnituksen takia. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä. Olen saanut Kuuloliitolta koulutuksen toimia ryhmänvetäjänä. Siinä olen voinut olla avuksi muille tinnittäjille.

Olen saanut myös kivan harrastuksen, kuulokoiratoiminnan. Koirani Asko on kuulokoiraksi koulutettu. Se tulee tönäisemään minua kun puhelin tai herätyskello soi.

Peruspositiivinen asenne

Olen oppinut, että monesta asiasta voi nauttia, kun niin päättää. Vaikka tinnitus puurouttaa puhetta hälinässä, käyn kahviloissa ystävien kanssa. Ja vaikka kuulokoje vahvistaa kaikkia ääniä, käyn oopperassa ja konserteissa, säädän vain kojetta hiljemmalle.

Hoitolapsille olen selittänyt, että korvani ovat rikki, eivätkä kestä kovia ääniä. Kolmevuotiaat yrittävät kyllä, mutta muistavat olla hiljaa vain pari minuuttia. Eivät he sille mitään voi.

Olen onnekseni perinyt isältäni peruspositiivisen asenteen: aina kannattaa katsoa eteenpäin. Siellä saattaa odottaa hauskoja juttuja. Elämässä on niin paljon muutakin kuin kuulo-ongelmat.”

”Olen oivaltanut, kuinka paljon olen saanut elämääni kuulovamman ja tinnituksen takia.”

Kärsitkö tinnituksesta? Lue Tuulian neuvot:

  1. Puhu jonkun kanssa. Läheisiä ei kuitenkaan pidä rasittaa liikaa. Hakeudu tinnitusryhmään, jos se on mitenkään mahdollista, siellä kuunnellaan.
  2. Nuku, vaikka unilääkkeellä. Väsyneenä tinnitus vaivaa enemmän.
  3. Hemmottele itseäsi. Tee jotain, mikä tuottaa mielihyvää, oli se sitten hieronta, suklaaleivos, kävely metsässä tai koiran paijaaminen.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 3/2017.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Lapsensa ja miehensä menettänyt pastori Hilkka Olkinuora: ”Uskon, että näen vielä joskus rakkaani”

Vappu Pimiän pitkä tie ruokaguruksi: ”En murtunut, vaikka haaveeni torjuttiin monta kertaa”

Puolisonsa omaishoitaja Liisa, 82: ”Omaa aikaani on se, kun käyn päivittäin rollaattorilla kaupassa”

Mies asuu hoitokodissa, vaimo Rivieralla: ”Sukulaiset paheksuvat ratkaisuamme”

Lapsensa menettänyt Tarja: ”Mietin, mitä poikani tekisi nyt”