Hyvinvointi

Työpaikan home vei Riitan pyörätuoliin

Kuusi tuntia. Sen kauemmin Riitta Aho ei kestänyt palattuaan sairauslomalta töihin rakennukseen, jossa oli homeongelma. Lopulta tuska oli niin kokonaisvaltaista, että Riitta ei osannut sanoa, mihin kohtaan kehoa sattui.

Sairauslomaa oli takana kuukausi, kun Riitta Aho, 57, palasi työpaikalleen sairaalaan. Kului kuusi tuntia. Olo muuttui niin kauheaksi, että Riitta hakeutui jälleen lääkäriin.

Lääkäri katsoi Riitan harmaita kasvoja ja sanoi: tähän taloon ei sinulla ole enää terveytesi vuoksi tulemista.

Riitta oli sairastunut huonosta sisäilmasta. Hän oli työskennellyt röntgenhoitajana vuosikaudet vanhassa sairaalassa, homeisen seinän vieressä. Se oli niin kostea, että maali kupruili.

Pikkuhiljaa astma oli pahentunut. Riitta ei jaksanut enää uida tai kävellä entiseen tapaan. Lapsena todettu diabetes muuttui vaikeammaksi. Uusina oireina tulivat väsymys, tuoksuyliherkkyys ja muistiongelmat.

”Muistamattomuuteni oli niin pahaa, että saatoin kysyä työkaverilta samaa asiaa kolmesti.”

Kipumyrskyn kourissa

Riitta lisäsi astmalääkitystä, yritti pärjätä töissä. Hän sai jatkuvasti tulehduksia silmiin, keuhkoputkiin ja poskionteloihin. Olo parani täysin vain lomalla, viikonlopun aikana osittain. Aluksi oireet pahenivat vasta loppuviikosta, myöhemmin jo parin päivän työskentelyn jälkeen.

Työpaikalla esimiehet eivät aina ottaneet oireita vakavasti, vaikka Riitta yski ja huulet sinersivät. Esimiehet eivät myöntäneet, että oireet johtuvat rakennuksesta, vaikka sairastuneita oli muitakin.

Riitta_2
Riitta joutuu turvautumaan pyörätuoliin, sillä kipeät jalkapohjat eivät kestä kuin muutaman askeleen päivässä.

Riitalle etsittiin töitä toisesta sairaalasta, jossa kuuleman mukaan ei olisi suurta sairastumisriskiä. Viikon jälkeen oireet palasivat. Sairausloman jälkeen hän päätyi vielä uuteen työpaikkaan, nyt kuntoutusrahalla.

Silloin alkoivat kivut. Riitta ei osannut sanoa, mihin häntä sattui. Se oli kokonaisvaltaista kipumyrskyä, jonka kourissa ei päässyt ylös sängystä. Sairauspäiviä kertyi paljon.

Työterveyslääkäri määräsi kipulääkettä toisensa perään, kaikkiaan kahdeksaa eri valmistetta. Kun ne eivät auttaneet, lääkäri ilmoitti, että hän ei voi enää auttaa.

Riitan oli pakko lopettaa työt.

Kipuklinikan enkeli

Riitta löysi pelastavan enkelinsä kipuklinikalta. Siellä kipuun erikoistunut lääkäri totesi heti, että kyseessä on diabeteksen aiheuttama hermokipu. Hän määräsi kipulaastarin ja epilepsialääkkeet, jotka auttavat hermokipuun.

Lisäksi lääkäri sanoi jotakin, mikä lohdutti epäilyjen jälkeen: kukaan ei valita kipua, jos sitä ei ole oikeasti.

Myöhemmin sama lääkäri on ehdottanut annostuksen lisäämistä vain vilkaistuaan Riittaa. Hän näki, että tälle oli tullut kipukoloja, kivun aiheuttamia kuoppia kulmakarvojen väliin.

Nyt kipu on jokapäiväinen kaveri, lääkkeistä huolimatta.

”Sanotaan, että kiputaulukolla numero 10 on sellainen kipu, ettäi sitä ei voi kuvitellakaan. Minä voin.”

Kipein kohta ovat jalkapohjat. Siksi Riitta käyttää kotona pyörätuolia. Jalat kestävät juuri ja juuri siirtymisen vessanpytylle tai suihkuun.

Ainoa paikka, missä kipu helpottaa, on Kanariansaaret. Lääkäri selittää sen johtuvan siitä, että siellä on lähes aina korkeapaine. Herkistyneet hermot reagoivat matalapaineeseen, minkä vuoksi sadepäivät ovat vaikeita.

Riitta käy Kanarialla kerran tai kahdesti vuodessa, avustajansa kanssa. Siellä kipu haalenee, ja astman ahdistamat keuhkot puhdistuvat.

Puhdistin kaulassa

Kun Riitta jäi pois vakinaisesta työpaikastaan, hän oli 50-vuotias. Samana vuonna hän sai ensimmäisen lapsenlapsensa.

Nyt kullanmuruja on kaksi. He viettävät usein viikonloppuja mummolassa. Tosin Riitta ei pärjää lasten kanssa yksin, vaan miehen on oltava läsnä.

Eläkepäätöksen Riitta sai kolme vuotta sitten, 54-vuotiaana. Se oli helpotus, mutta myös suuri suru.

”Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun ajattelen sitä. Olisin niin halunnut jatkaa työssäni.”

Riitta kokee olleensa työssään hyvä, loistavakin. Pois jäädessään hän oli huipulla tiedoissaan ja taidoissaan.

”Teimme magneettikuvauksia äidin vatsassa olevalle sikiölle, teimme vaikka mitä. Koko ajan tuli uutta. Olin niin innoissani.”

Riitta oli hakeutunut opiskelemaan röntgenhoitajaksi juuri siksi, että hän piti sekä hoitamisesta että laitteista ja tekniikasta. Nyt hän hyödyntää taitojaan opettamalla muita sairastuneita käyttämään teknisiä apuvälineitä.

Tällainen on esimerkiksi kaulaan ripustettava matkailmanpuhdistin. Sitä Riitta käyttää kauppareissuilla, joilla joutuu menemään tuoksuvaa kosmetiikkaa käyttävien ihmisten lähelle.

Oikein huonoon sisäilmaan auttaa maalareiden käyttämä raitisilmakypärä. Sen suodattimet estävät epäpuhtauksien pääsyn hengitysteihin, ja visiiri suojaa silmiä.

Kipeimmin Riitta tarvitsee raitisilmakypärää käydessään sairaalassa. Riitan mukaan melkein kaikissa Helsingin sairaaloissa on sisäilmaongelmia.

”Kun käteni leikattiin, pidin kypärää koko leikkauksen ajan.”

Homenokat apuun

Pölypallo. Sellaisena Riitta kuvailee sairastamisensa kahta pahinta vuotta. Pelkkää harmaata, josta on vaikea erottaa yksityiskohtia.

Töistä pois jääminen helpotti kyllä oireita, mutta ei mielialaa. Ensimmäiseen vuoteen kuului paljon itkua, niin koville töistä luopuminen otti.

Riitta_5
Kauppaan tai asioille lähtiessään Riitta pujottaa kaulaansa matkailmanpuhdistimen. Jos ilma on oikein huonoa, hän turvautuu raitisilmakypärään.

Edes oma puoliso ei aluksi ymmärtänyt, miksi Riitta jätti työt. Mies uskoi vasta, kun näki Riitan menettävän äänensä, jos kaupassa tuli lähelle tuoksuva ihminen.

Nyt mies tukee ja auttaa, huolestuu heti, jos ei saa vaimoaan puhelimella kiinni. Sen sijaan hoitajaksi hän ei suostu. Kotisairaanhoitaja yritti saada miestä laittamaan kipulaastarin vaimon selkään. Mies totesi, että hän on putkimies ja tekee putkitöitä. Sairaanhoitaja hoitakoon.

”Lääkäri, jolle tästä kerrottiin, totesi, että kieltäytyminen on miehen oikeus.”

Eniten on auttanut sisäilmasta sairastuneiden vertaistukiryhmä Homenokat. Siellä muut ymmärtävät tuntemuksia puolesta sanasta, eikä kukaan vähättele niitä.

Ensimmäisen käynnin jälkeen vetäjä soitti Riitalle ja sanoi: sinusta tulee rinnalleni vertaisvetäjä. Sellainen Riitta on ollut jo kuusi vuotta.

Homenokat kutsuttiin apuun myös silloin, kun Riitta etsi miehensä kanssa uutta asuntoa kolme vuotta sitten. Sen piti olla paitsi esteetön myös sisäilmaltaan ehdottoman puhdas. Viisi homenokkaa tuli mukaan haistelemaan asuntoa, ja kun kukaan ei saanut oireita, se todettiin puhtaaksi.

Koska muualla puhtaasta ilmasta ei ole takuita, liikkuminen on vähentynyt. Kahviloihin Riitta huristelee mopollaan tapaamaan ystäviä, mutta elokuvat ja teatterit hän on jättänyt tuoksujen pelossa.

Muutenkin herkkä

Miten herkkä sinä olet? Tätä Riitta kysyy aina muilta sairastuneilta. Hän on huomannut heidän olevan useimmiten herkkiä monin eri tavoin, ei vain kehon oireilla.

Riitta itse näkee unia tulevista. Hän sanoo aavistaneensa jo vuotta ennen sairastumistaan, että hänen elämänsä tulee muuttumaan.

Riitta on tunnustava kristitty, joka on aina ollut herkkä tuntemaan. Tosin välillä hän yritti kieltää tämän ominaisuuden itsessään.

”Halusin olla tehokas, eikä herkkyys sopinut mielessäni siihen.”

Sairauden myötä vaatimukset tehokkuudesta on voinut unohtaa. Nyt mennään kehon ja mielen mukaan.

Muistista on tullut niin pettävä, että kaikki pitää kirjoittaa ylös. Muistihäiriön takia sanat sotkeutuvat. Omenasta tulee päärynä, flunssasta flinssa. Kun muut korjaavat sanomisia, Riitta toteaa hämmästyneenä, että tuotahan minä tarkoitin.

Kamalinta on peittely

Riitan kulkuväline, sähkökäyttöinen mopo, herättää pienissä pojissa ihmetystä ja ihastusta.

Sisällä käytettävää pyörätuolia vastaan kapinoi eniten Riitan oma äiti. Hän itki vuoden sitä, että tytär joutui pyörätuoliin, kunnes tuli kylään ja näki, kuinka Riitta liikkui sillä paljon keveämmin kuin kipeillä jaloillaan.

Riitta_4
Riitta Aho on saanut suurimman tuen muilta sisäilmasta sairastuneilta. Ja toisin päin: hän on toiminut jo vuosia Homenokkien vertaisvetäjänä.

Riitta uskoo vakaasti, että hän istuu pyörätuolissa homeiden takia.

”Huono sisäilma on vaarallista kaikille. Jotkut vain sairastuvat siitä nopeammin kuin toiset.”

Kamalinta on peittely. Homeongelmaa ei haluta tunnustaa, ei usein edes mitata. On helpompaa ja etenkin halvempaa kieltää kaikki.

Jos Riitta on joutunut käymään homeisessa rakennuksessa, hän puhdistaa itsensä kotona huolella. Vaatteet heti pesukoneeseen, kengät parvekkeelle. Sitten suihkuun.

Silti Riitta on päättänyt, että hän ei katkeroidu. Ei vihaa ketään tai mitään. Hän yrittää herättää ihmisten tietoisuuden sisäilmaongelmista ja auttaa kohtalotovereitaan.

Kaksi haavetta hänellä on. Että voisi miehen jäätyä eläkkeelle viettää tämän kanssa talvet Kanarialla. Ja että voisi välttää jalkojen amputaation. Se uhkaa, jos verenkierron ja hermotuksen heikkenemistä ei saada pysäytettyä.

Ja jos leikkaus tuleekin eteen, Riitta toivoo, että se tehtäisiin Kanarialla. Siellä hän voisi mennä leikkaukseen ilman raitisilmakypärää.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2016

Lue lisää:

Homekodit ovat iso ongelma

Elämää kivun kanssa

Aivoinfarkti vei Juhanilta liikuntakyvyn

Kommentoi

Kommentoi juttua: Työpaikan home vei Riitan pyörätuoliin

Sinun täytyy kommentoidaksesi.