Koti

Maalla-lehden uusi kolumnisti Matti Vanhanen rakentaa ekokotia: "Haaveilen rakentavani seuraavan elämänvaiheen talon"

Maalla asuminen voi olla yksilötason ratkaisu ilmasto-ongelmaan, pohtii Matti Vanhanen, joka ryhtyy rakentamaan maaseudulle ekotaloa. Hän kertoo projektin etenemisestä kolumnissaan.

Sintola. Se oli jo etukäteen mietitty vastaus maanmittarin kysymykseen lohkomistilaisuudessa. Olin ostanut puolentoista hehtaarin suuruisen määräalan Lepsämästä. Lievästi länteen viettävä tontti rajautuu aurinkoiseen peltoon. Maisema avautuu etelästä pohjoiseen kumpuileville pelloille. Peltomaiseman ilme vaihtuu joka kuukausi. Selän taakse jää hieno kasvava metsä ja kilometreittäin kauriiden polkuja.

Lue myös: Johanna, 42, irtisanoutui ja muutti maalle: ”Oli pakko uskaltaa repäistä itsensä” – katso kuvat hurmaavasta talosta!

Ei portaita

Olin etsinyt jo vuosia kotikylältäni tonttia. Sille haaveilin rakentavani seuraavan elämänvaiheen talon, jossa ei ole portaita, jonka piha ja tontti antavat hyötyliikuntaa, jossa saan seurata vuoden kiertoa ja joka vastaa myös aikamme ympäristövaatimuksiin.

Talosta tulee arkiekologinen, hiiltä runkoonsa ja eristeisiinsä varastoiva tavallinen puutalo. Toteutan sen tavalla ja tekniikoilla, jotka ovat nyt kaikkien saatavilla. En hae kokeilemattomia kummallisuuksia vaan sellaista, jota saa rakennustarvikekaupoista – ja joiden sisällön ja merkityksen ymmärrän.

Arkkitehdin piirustukset

Aalto-yliopiston professori, arkkitehti Pirjo Sanaksenaho, on piirtänyt umpipihaan sijoittuvat rakennukset: talon, autotalli-arkiston, verstaan ja yhteisen katon alle liiterin, pihasaunan ja laavun. Talo ja autotalli lämpenevät maalämmöllä, jonka pumppua pyörittää ison osan vuotta aurinkosähkö. Aikanaan aurinko ladannee myös auton ja työkoneita.

Taloon tulee kaksi tulisijaa. Pihasauna lämpiää puilla ja verstas kaminalla. Tontin metsä kasvaa vuodessa noin 10 kuutiota hyvää polttopuuta, ja hoitamalla sitä hyvin, saan varmasti tuon kasvun.

Pihaa, maansiirtotöitä ja ojitusta on suunnitellut Ferinfinen Kirsi Ferin. Hänen tavoitteensa on, että maamassoja ei kantoja lukuun ottamatta kuljeteta pois. Hän on alusta alkaen ollut arkkitehdin rinnalla suunnittelemassa, että tällaiset asiat huomioidaan. Tontin takana on laaja metsäalue ja korkeat kalliot, joista keväällä valuu vettä kohti peltoa. Pihan niskaojat ja salaojitukset on siis suunniteltava hyvin.

Talo ei ole tietokone

Talon tekniikasta olen esittänyt yhden toiveen: talo ei ole tietokone. Valot saavat syttyä katkaisijasta. Tabletin kosketuspinnalla ei ohjata talon tekniikkaa. Ulkovalot eivät ole ympärivuotisia jouluvaloja. Haluan, että kuulaana iltana voi tuntea tähtitaivaan tenhon ilman, että katulamppu tuuraa kuuta. Olohuoneen ikkunoista yksi avautuu pohjoiseen parin kilometrin peltomaisemaan. Haaveena on joku ilta sammuttaa valot ja katsella revontulia.

Hankkeella on jo rakennuslupa. Nurmijärvellä onneksi suhtaudutaan myönteisesti myös rakentamiseen haja-asutusalueille.

Maaseudulle pitääkin saada rakentaa, ja se on mielestäni jopa suotavaa. Maalla asuminen voi olla myös yksilötason ratkaisu ilmasto-ongelmaan.

En tuputa maalla-asumista muille, mutta rakennuslainsäädännön ja kuntien politiikan pitää olla sellaista, että heillä, jotka haluavat asua luonnon keskellä, on siihen myös oikeus.

Leikkaus siirsi projektia vuodella

Viime kesän terveyteen liittyvät leikkaukset johtivat siihen, että lykkäsin ajateltuja töitä tontilla suosiolla vuodella eteenpäin. Siellä se lumen alla nyt odottaa.

Tontin nimeksi kirjattiin siis Sintola. Se oli isäni kotikylä Karjalassa aikana, jolloin ihmiset elivät hiilineutraalisti nykyistä paremmin tasapainossa luonnon kanssa. Viitteenä vanhan kunnioittamisesta voinee pitää myös taloni mallia, joka muistuttaa latoa eli Länsi-Suomen suulia ja karjalaista sarrainta.

Kolumni on julkaistu Maalla-lehdessä 1/2020. Haluatko lukea lisää ihania tarinoita maalaiselämästä ja inspiroitua kauniista maalaiskodeista? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!