Aina tyylilleen uskollisena – jouluna ja juhannuksena!

Aina tyylilleen uskollisena, joka vuosi sama juttu! Arvaatteko jo mistä puhun? No juoksuista tietysti! Sankarittaremme täyttää ensiviikolla kunnioitettavat 12 vuotta, mutta yhä edelleen sillä hormonit hyrräävät kuin nuorella koiralla. Tästä saamme syyttää vain itseämme, kun emme ymmärtäneet Irmaa steriloida nuorempana. Nyt se on moiseen operaatioon jo aivan liian vanha. Joudumme siis kärsimään näistä naistenvaivoista vallan loppuun asti.

Kannattaa leikkauttaa jo nuorena

Jos koiraa ei aiota käyttää jalostukseen, suosittelen lämpimästi leikkauttamista jo suhteellisen nuorella iällä. On aivan pötypuhetta, että narttukoiran pitäisi saada yhdet pennut elämänsä aikana, jotta se saisi suojaa esimerkiksi kohtutulehduksilta tai nisäkasvaimilta. Nartun ei myöskään tarvitse saada pentuja pelkän kokemuksen tai luonteen kehittymisen vuoksi. Sama koskee uroksia. Kaikkien koirien ei todellakaan tarvitse lisääntyä ja silloin leikkauttaminen on hyvä vaihtoehto ja helpottaa kaikkien elämää. Ja niiltä kurjilta kohtutulehduksilta ja nisäkasvaimilta suojaa oikeasti vain leikkauttaminen.

borzoi, chihuahua, juoksut, karkurit

Juoksuinen Irma antaa käskyjä pikkuapurille. ”Riko jo se aita ja päästä meidät vapauteen!”

Miksi emme sitten Irmaa koskaan leikkauttaneet? No ensin siinä taisi olla syynä se, että Irmalla oli juoksut todella harvakseltaan. Se oli jo lähemmäs parivuotias, kun sille tuli ensimmäiset juoksut ja vuosikaudet se juoksi vain kerran vuodessa. Juoksut olivat hyvin vaivattomat ja juoksuväli niin pitkä, että emme vaan kokeneet leikkauttamista tarpeelliseksi. Lisäksi taisin vähän jännittää mitä kävisi Irman hienolle turkille, jos se steriloitaisiin. Joskus pitkä turkki saattaa muuttua kovin runsaaksi ja villavaksi leikkauttamisen myötä. Ihan pinnallinen ja turha syy sekin, mutta kun juoksuista ei tuntunut olevan mitään vaivaakaan, niin miksi ottaa riskiä. Näin ajattelin silloin.

Mihin ne vuodet vierivät?

Vuosien vieriessä juoksut alkoivat muuttaa muotoaan. Vähän vanhempana Irman juoksuväli normalisoitui ja siitä eteenpäin meilläkin juostiin kaksi kertaa vuodessa. Aina jouluna ja juhannuksena. Biologinen kello taisi alkaa tikittämään, koska vanhemmilla päivillä Irmasta kehkeytyi varsinainen puuma tärppipäivien aikaan. Se saattoi sopivana päivänä istua takapihalla ja kaihoisasti ulvoa luikauttaa pojille suloisia kutsuhuutoja. Tässä vaiheessa olisi ollut vielä hyvä sauma leikkauttaa, mutta jotenkin se vain jäi.

borzoi. puutarha, juoksut, tärppipäivät

Irma ja kaihoisat kutsuhuudot. Puutarhamme aita on niin matala, että Irmalle se on oikeastaan pelkkä henkinen este. Juoksujen aikaan pidämmekin sitä erityisen tarkasti silmällä ja tärppipäivinä sitä ei uskalla jättää ulos hetkeksikään valvomatta. Naapurusto on täynnä innokkaita sulhasehdokkaita!

Juoksut ja niiden jälkeen

Koirien sisäinen kello on ihmeellisen tarkka. Vaikka Irmaa ei ole koskaan astutettu, eikä se ole ollut tiineenä eikä siis myöskään synnyttänyt, silti sen keho kuvittelee toisin. Koirien kantoaika on noin 63 vuorokautta ja tuo maaginen laskuri alkaa Irmallakin aina pyörimään tärppipäivien jälkeen. Kun nuo vuorokaudet ovat täynnä, alkaa näytelmä nimeltä Synnytys. Ei ole kivaa katseltavaa, kun vanha koira on synnyttävinään päiväkausia. Silloin minulla on aina vähän pahamieli ja syyllinen olo.

Kunpa olisimme ymmärtäneet leikkauttaa Irman silloin, kun se oli vielä mahdollista. Onneksi Irma ei jää ”synnytyksen” jälkeen hoitamaan ”pentujaan”, vaan sen jälkeen homma on ohi ja elämä jatkuu normaalisti. Nyt voin jo laskea, että joskus elokuun loppupuolella on seuraavan näytelmän vuoro. Lupaamme kaikki silloin olla taas Irman tukena.

Suuri päivä koittamassa

Juhannukseen liittyy meillä aina jotain muutakin, kuin Irman juoksut. Silloin on myös Irman syntymäpäivät! Ei ole ollut mikään itsestäänselvyys, että näin pitkälle yhdessä päästäisiin. Täydet 12 vuotta! En voi sanoin kuvailla miten onnellinen ja kiitollinen olen, että olemme tässä vielä yhdessä. Jokainen päivä on lahja, josta kiitän.

borzoi, syntymäpäivä, 10 vuotta, lapset ja koira

Meillä on aina tapana juhlia koirien syntymäpäiviä kakun ja valokuvan merkeissä. Kakku maistuu syntymäpäiväsankarille ja kuvasta jää ihana muisto. Tässä 10-vuotias päivänsankari muutamien vuosien takaa.

Tänä vuonna Irma viettää syntymäpäiviään tutun kaavan mukaisesti. Teemme sille herkullisen kakun ja kuvaamme sen puutarhassa yhdessä lasten kanssa. Käymme ehkä pienellä kävelyllä lähimetsässä. Kovin paljon Irma ei enää jaksa. Se nauttii, kun saa elää hidasta elämää.

Seniorimme päivät kuluvat sohvalla nukkuen, ajoittain kylkeä kääntäen ja venytellen. Jos kokkaamme lihaa tai grillaamme, Irma ponkaisee heti ylös ja saapuu paikalle keskimäärin neljässä sekunnissa. Se tietää, koska on niiden harvojen hetkien aika, kun kannattaa olla nopea! Näihin hetkiin lukeutuu myös ne tilaisuudet, kun jätämme ruokaa jonnekin valvomatta. Niillä hetkillä Irma on aina nopea ja notkea 😉

Parasta kesässä 2017 on ehdottomasti meidän Irma!

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.