Åke kävi tokokoulutuksessa

Täälläkin on tainnut käydä ilmi, että mä harrastan tokoa eli tottelevaisuutta. Se on välillä ehkä hieman mun luonnetta vastaan, koska mä tykkään tehdä sitä mitä mä tykkään tehdä. Mutta toi mun ihminen on esitellyt tokon siinä valossa, että oikeastaan mä tykkään ihan hirmupaljon tehdä sitä. Siinä saa nimittäin juosta pallon kanssa ja syödä herkkuja.

Arvatkaa mitä! Nyt mä oon käynyt ekassa tokokoulutuksessa. Siis osallistujana. Kuunteluoppilaanahan mä olen ollut jo monta kertaa. Ylva käy aina välillä yhden Christan koulutuksessa, mutta viime kerralla mä sainkin Ylvan paikan. Lähdin reissuun yksin – tai siis oli mun seurana mun kaveri Roima. Mutta kelpiet jäivät kotiin.

Tässä mä oon koulutuksessa. Enkö olekin tosi skarpin näköinen!

Vähän mä kyllä alkuun hämmästyin, että miten mä voin saada niin paljon läksyjä, kun mähän oon niin taitava. Ehkä maailman taitavin. Niin mut on ainakin kasvatettu uskomaan. Mut sit kävikin ilmi, että tässä lajissa on vähän niinku eri luokkia. Eli mä oon ollut aiemmin eskarilainen ja ehkä paras eskarilainen ikinä. Mutta nyt mä oon ekaluokkalainen. Ja se tarkoittaa lisää läksyjä. Puhuivat muutenkin jotain sellaista, että nyt aletaan nostaa jotain kriteerejä – mitä ne sitten ikinä onkaan.

Mut ei se haittaa, koska sehän tarkoittaa sitä, että mä saan treenata lisää. Ja sehän tarkoittaa lisää herkkuja ja palloja. Vähän kyllä huolestuttaa se, kun ne puhu jotain siitäkin, että mun pitäis oppia luopumaan vähän enemmän palloista. Häh! Miten niistä voi luopua?

Mä oon joutunut jo aiemmin tekemään jotain luopumisharjoituksia, mutta nyt lisättiin panoksia. Mä olin ensin ihan et whaaat, enhän mä nyt voi mitään muuta ajatella, kun mun päässä soi vaan pallo-pallo-pallo-pallo-pallo. Christa sanoi, että mussa asuu piilobordercollie. Nehän on sellaisia jumittajia. No, sanotaan että seura tekee kaltaisekseen, ja mulla on tosi monta bortsuystävää, joten onko se nyt niin ihme, että se pallojumi on tarttunut muhunkin? Onhan mulla välillä korvatkin pystyssä niinku kelpieillä. Syytän siis bortsuja, jos mun pallonsaantia aletaan säännöstellä.

Onneksi mä oon niin välkky tyyppi, että huomasin kyllä aika pian, että mun on pakko toimia, kun toi mun ihminen ei osannut toimia. Se ei nimittäin antanut mulle palloa, ennen kun mä muutuin aktiiviseksi – ja se aktiivisuus ei tarkoittanut sitä, että olis saanut syöksyä maassa olleille häiriöpalloille, vaikka kyllähän mä sitä eka tietenkin yritin. Sit mä tajusin, että ihminenkin tajuaa antaa sen pallon, kun mä tein sitä mitä multa pyydettiin. Ja sit mä sain pallon ja maailmassa oli taas kaikki hyvin.

Tässä mä oon mun koulutussetin jälkeen – taustalla on jo seuraava uhri, joka varmaan joutuu luopumaan palloista. Pysy kovana, kaveri!

Mä vähän ihastuinkin koulutuksessa. Siellä oli toisella kentällä treenaamassa toinen porukka, ja kun yksi hemaiseva rottisnarttu meni mun ohi, niin mä olin syöksymässä perään liehittelemään sitä. Mun ihmisellä tuli kiire napata mut kiinni. Se muistutti mulle, että voisin pitäytyä ihan vaan vaikka Islassa, enkä haikailla muiden perään. Enkä mä tietenkään ole Islaa unohtanut – mun sydän on niin lajaa, että sinne mahtuu monta ihanaista.

Kyllä mä varmaan olisin yhden rottiksen hurmannut. Oonhan mä jo ekaluokkalainenkin.

Vähänkö mä olin polleena, kun mentiin takaisin kotiin. Kerroin kelpieille ihan kaiken, mitä olin tehnyt. Jätin tietty mainitsematta, että väliajat odotin häkissä, ja se oli vähän tylsää.

Autossa mä matkustan häkissä ja yleensä nukun kaikki matkat. Mun mielestä koskaan ei voi olla liian lämmin. Mulla oli haalari päällä ja menin silti vielä peiton alle nukkumaan.

Me lähdettiin vielä koulutuksen jälkeen metsälenkille yhden meidän Hilda-kaverin kanssa (joka on muuten bortsu – voiskohan sitäkin syyttää siitä, että mun pallonsaantiin on tullut jotain sääntöjä?). Kepa-setä oli ihan liekeissä ja juosta kipitteli metsässä ihan fiiliksissä. Sen mielestä nää pakkaset on ihan mahtava juttu – outo. Tosin kyllä mä silleen ymmärrän sitä, kun onhan pakkanen paljon kivempi kuin jatkuva vesisade, ja sade on Kepalle ihan myrkkyä. Se ei suostu silloin enää ulkoilemaan, mutta nyt kun ollut kuivaa, sen mielestä ulkoilu on taas kivaa.

Tässä me ollaan Kepa-sedän kanssa metsässä.

Voi pojat, että mua muuten väsytti, kun tultiin lenkiltä kotiin. Jouduin kuitenkin ajattelemaan – muutakin kuin palloja – siellä koulutuksessa, joten se oli aika rankkaa. Siihen päälle sitten kunnon metsälenkki, ja meikä oli ihan valmista kauraa nukkumaan. Kävin pöllimässä ihmisen lapasen (teen sen aina, kun pystyn) ja otin sen unileluksi. Sen jälkeen mussa ei näkynyt muuta liikettä, kuin siirtyminen sohvalta sänkyyn, kun ihminen meni nukkumaan. Oli muuten ihan täydellinen päivä!

Tässä mä nukun lapasen kanssa ja näen unta päivän tapahtumista – ja palloista! Niistä voi aina unelmoida.

Heippa ens kertaan!

t. Åke, ekaluokkalainen

 

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Åke kävi tokokoulutuksessa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Instagram

  • Koirakoplan blogi loppuu, mutta meidän seikkailut jatkuu. Ottakaahan emäntämme @evvelisse seurantaan täällä instassa, niin kuulette kuulumisiamme jatkossakin. 😘Mukavaa juhannusta ja kesää kaikille! 💗💗💗#elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #eeva #liisa #laura
  • Kävin pesulla eilen ja sit musta tuli näin pörröinen! Wau! 😍 t. Laura #laura #chihuahua #laurahoitaa #pesupäivä #bathtime #furry
  • Me ollaan herätty talviunilta! Käykäähän blogissa kurkkaamassa tuoreimmat kuulumiset 👉🏻 https://kotiliesi.fi/koirakopla/tervetuloa-kevat-sinua-oli-jo-kaivattu/  Terkuin, Liisa, Eeva ja Laura 😘😘😘 #kotiliesi #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #kevät
  • Uu, me saatiin paljon joululahjoja! 😍 t. Liisa, Eeva ja Laura. Ps. Kurkatkaa uusi blogikirjoitus ja pidetäänhän niin pienet kuin isot ystävämme sisällä turvassa vuodenvaihteen yli! ❤️ #kotiliesi #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit  #eeva #liisa #laura
  • Pikku-Laura täyttää jouluna jo 6kk! Viime viikonloppuna olimme koiramessuilla koko viikonlopun ja sunnuntaina pupumme debytoi ensimmäistä kertaa näyttelykehässä sijoittuen pikkupentujen kolmanneksi. ”Erinomainen iloinen käytös” ja ”viehättävä narttupentu” sanottiin arvostelussa. 😍 #koirakopla #kotiliesi #elämänisuuretpienetsankarit #laura #koiramessut #koiranäyttely
  • Vickan, veli ja äiti tapasivat aamulla. Voi sitä lumessa telmimisen riemua😀. #koirakopla #kääpiösnautseri
  • Kukkuu! Laurakin osaa jo näin hienosti poseerata. Joko luit blogista suurien pienien sankarien tuoreimmat kuulumiset? 😊❤️ #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #eeva #liisa #laura #blogi

koirakopla

X