Åke vesikävelemässä

Heippa pitkästä aikaa! Kiirettä on pidellyt meikäläisellä, enkä ole ehtinyt laittaa tänne kuulumisia. Mutta nyt niitä tulee. Se on kuulkaas kevät, vihdoinkin! Lämpenevät päivät tarkoittaa sitä, että mun ei tartte laittaa ulos takkia päälle. Ja se jos mikä on mahtavaa! Nyt kun tulis vielä kesä ja lämpimät uimakelit, niin päästäis asiaan.

Ihana kevät! Ihanan lämmin! Hyvästi takki!

Oon kyllä päässyt vesiurheilemaan, vaikka se ei olekaan ollut uimista. Mä käyn nimittäin vesikävelemässä. Jo toista kertaa. Tai siis yli kymmenennettä. Miten sen nyt laskee. Pitää varmaan mennä vähän ajassa taaksepäin, jotta saatte juonesta kiinni.

Mun kämppikset on ne kaksi hörökorvaa, jos muistatte. Toinen niistä on jo aika vanha gubbe. Itse asiassa sillä oli just synttärit, ja se täytti 13 vuotta.

Tässä me ollaan, juniori ja seniori, Kepa-sedän synttäripäivänä. Sillä tuli 13 vuotta mittariin – aika vanha siis.

Tässä ollaan koko meidän lauma. Ihminen ottaa aina meistä synttärikuvat, ja tää on otettu Kepan synttäripäivänä.

Kepa-setä on tosiaan jo aika vanha. Se on kyllä päästään tosi terävä, en pysty jujuttaa sitä vielä oikein missään. Mutta jaloistaan se ei enää ole ihan samanlainen sprintteri kuin aiemmin. Viime vuoden keväällä kävikin sitten vähän hassu juttu. Kepa-setä meni meinaan kompastumaan, ihan tosta vaan, jotenkin sotkeutui juostessaan jalkoihinsa tai puunjuuriin sillä seurauksella, että se lensi pää edellä eteenpäin ja meni nurin. Huono juttu oli se, että mä satuin olee sen edellä eli Kepa-setä törmäsi muhun. Ja kun 17 kiloa läsähtää yllättäin takaapäin sua päin, niin voin kertoa, että se ei ole hyvä juttu.

Siinä oli kaikki hetken ihmeissään, että mitä tapahtui. Ihminen huolestui eka tosta pappakoirasta, että mites se nyt silleen kaatui, kunnes tajusi sen olleen puhdas vahinko. Kepa-setäkin taisi olla vähän nolona, sillä se sai ihan hirvittävän hepulikohtauksen, jolla se taisi peitellä noloa kompurointiaan. Silloin kyllä ne jalat kulkivat oikein näppärästi, eikä puunjuurista ollut mitään vaivaa. Mä olin hetken et mikä muhun osui, mutta jatkoin matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mut oikeasti mua sattui, ja se selvisi vähän myöhemmin.

Mun vasemman takajalan lonkankoukistaja revähti, ja siitä alkoi tylsääkin tylsempi saikku. Mä en saanut riehua, juosta, hyppiä, hillua, treenata… ja mä juoksin lääkärissä ja fyssarilla enemmän kuin moni ehkä koko ikänsä aikana. Onneksi se oli vain väliaikaista ja mun elämä sai jatkua hyppien ja pomppien. Tosin mun takajalkojen lihaksiin jäi pieni puoliero, joten syksyllä mulle suositeltiin vesikävelyä.

Tässä mä oon viime kesänä rannalla, mutta se syksyn vesikävely ei ollutkaan mitään tällaista.

Mä olin ihan et nou problem, vesi ja kävely, tosi jees. Mä tykkään vedestä – jos se ei sada taivaalta – uiminen on hauskaa (vaikka sit kävikin ilmi, ettei siellä uida), kävelykin on kivaa, vaikka tykkään enemmän juoksemisesta. Me matkustettiin yhden Tanjan luo, josta tuli mun personal treineri, vaik itse käytän siitä sanaa piiskuri. Se teki mulle ja Ylvalle kymmenen kerran vesikävelyohjelman. Ylva sai siis alkaa vesiurheilla mun seurana, vaikka sen reidet olivatkin ihan tasapaksut. Sen pyllystä tuli kyllä ton kävelyn myötä jotenkin pyöreempi.

Sitten me mentiin ohjelma kourassa Porvooseen yhden Tiinan luo, joka alkoi toteuttaa meidän ohjelmaa. Mä oli alkuun tästä kaikesta ihan että whaaat?! Mua on huijattu. Ensinnäkin: mut laitettiin johonkin akvaarioon. Eiks akvaariossa ole kaloja, eikä koiria? Toisekseen se maa mun jalkojen alla alkoi liikkua. Eiks vedessä uida, eikä kävellä?

Mut mun täytyy nyt paljastaa, että sitten kun mä hiljalleen aloin tajuta mistä siinä oli kyse, niin se oli oikeasti tosi siistii! Kymmenen kertaa meni ihan hujauksessa. Tässä on pieni videopätkä, jossa näkee mun kehitystä vesikävelyssä. Täytyy kyllä sanoa, että vähän nolon pihalla mä olin ekoilla kerroilla.

Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja niin loppui vesikävelykin. Kunnes, viime lauantaina oli oikea jymy-yllätys. Pääsin nimittäin pitkästä aikaa uudestaan vesiurheilemaan!

Tässä mä katselen haaveilevasti allasta.

Ihminen päätti, että saan käydä kävelemässä uuden kymmenen kerran setin, kun se varsinainen kunnon kävelyrytmi alkoi vasta löytyä edelliskertojen loppupuolella. Siis mahtavaa! Mä olin ihan innoissani, kun tajusin minne me oltiin tultu. Mä yritin saman tien hypätä suoraan altaaseen, joten se luukku laitettiin kiinni, etten menisi sinne ilman lupaa.

Sen verran kyllä pitää lähettää terveisiä mun personalpiiskurille, että voisi suunnitella sellaisen ohjelman, että voisin käydä altaassa aika monta kertaa sen yhden käynnin aikana, enkä olla siellä vaan yhtä pitkää settiä. Nyt mä ehdin vähän kyllästyä alkuinnostuksen jälkeen vikassa spurtissa ja olin sitä mieltä, että tää on nyt nähty. Mut sit kun se mun ohjelma oli ohi ja tein pienen verryttelyn (lue: hepulikohtaus ympäri huonetta), niin olin taas ihan valmis menemään takaisin altaaseen. Tosi tyhmää, että siellä altaassa ollaan aina yksi pitkä aika, kun vois ihan hyvin olla monta lyhyttä aikaa ja tehdä välillä verryttelyä altaan ulkopuolella.

Nyt mä jään jännäämään, että tuleekohan mullekin pyöreä pylly niin kuin Ylvalle tuli tän ohjelman jälkeen. Hei, yhdeksän kertaa altaassa jäljellä, siistii!

Ton luukun takana on se allas, ja se luukku laitettiin tylsästi kiinni, etten päässyt hyppäämään sinne.

Mä koitin saada tuijottamalla sen luukun auki, mutta mun piti odottaa mun vuoroa kiltisti.

Meen taas vesiurheilemaan ens viikonloppuna. Tätä menoa mä oon kesällä aikamoisessa rantakunnossa.

t. Åke

 

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Åke vesikävelemässä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Instagram

  • Koirakoplan blogi loppuu, mutta meidän seikkailut jatkuu. Ottakaahan emäntämme @evvelisse seurantaan täällä instassa, niin kuulette kuulumisiamme jatkossakin. 😘Mukavaa juhannusta ja kesää kaikille! 💗💗💗#elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #eeva #liisa #laura
  • Kävin pesulla eilen ja sit musta tuli näin pörröinen! Wau! 😍 t. Laura #laura #chihuahua #laurahoitaa #pesupäivä #bathtime #furry
  • Me ollaan herätty talviunilta! Käykäähän blogissa kurkkaamassa tuoreimmat kuulumiset 👉🏻 https://kotiliesi.fi/koirakopla/tervetuloa-kevat-sinua-oli-jo-kaivattu/  Terkuin, Liisa, Eeva ja Laura 😘😘😘 #kotiliesi #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #kevät
  • Uu, me saatiin paljon joululahjoja! 😍 t. Liisa, Eeva ja Laura. Ps. Kurkatkaa uusi blogikirjoitus ja pidetäänhän niin pienet kuin isot ystävämme sisällä turvassa vuodenvaihteen yli! ❤️ #kotiliesi #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit  #eeva #liisa #laura
  • Pikku-Laura täyttää jouluna jo 6kk! Viime viikonloppuna olimme koiramessuilla koko viikonlopun ja sunnuntaina pupumme debytoi ensimmäistä kertaa näyttelykehässä sijoittuen pikkupentujen kolmanneksi. ”Erinomainen iloinen käytös” ja ”viehättävä narttupentu” sanottiin arvostelussa. 😍 #koirakopla #kotiliesi #elämänisuuretpienetsankarit #laura #koiramessut #koiranäyttely
  • Vickan, veli ja äiti tapasivat aamulla. Voi sitä lumessa telmimisen riemua😀. #koirakopla #kääpiösnautseri
  • Kukkuu! Laurakin osaa jo näin hienosti poseerata. Joko luit blogista suurien pienien sankarien tuoreimmat kuulumiset? 😊❤️ #koirakopla #elämänisuuretpienetsankarit #chihuahua #eeva #liisa #laura #blogi

koirakopla

X