Olen huomannut, että korvat on aika tärkeä juttu. Niillä kuulee kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita, kuten vaikkapa miten vinkeä ääni lähtee vinkulelusta. Tai jos joku on tulossa ovelle. Tai vaikkapa namipussin aukaisun.

Joskus olen kuullut sanottavan, että korvat voivat olla vain koristeena päässä. Sillä on kai viitattu siihen, kun en olekaan ”kuullut” jotain käskyä.

Mun mielestä korvat voivat olla hieno koriste! Jokaisella koirarodulla on oma rotumääritelmä, joka määrittelee myös sen, millaiset korvien pitäisi olla. Pihakoirilla niistä sanotaan näin: Keskikokoiset, ruusu- tai taittokorvat, molemmissa tapauksissa taitekohta on juuri kallon yläpuolella. Taittokorvan kärjen tulee asettua lähelle poskea.

Tällaiset läpyskät on ne taittokorvat.

 

Ruusukorvat näyttävät tällaisilta.

Mun mielestä toi rotumääritelmän korvamääritelmä kuulostaa kauhean rajoittuneelta. Niinpä mä vaihtelen korvamallia vähän väliä. Mun korvien asentoon vaikuttaa muun muassa se, millaisella tuulella mä olen ja sattuuko mua just silloin väsyttää vai ei. Tai olenko juuri kokenut jonkun korvat pystyttävän jutun. Esimerkiksi mun eka fyssarikäynti oli niin huima kokemus, että mun molemmat korvat nousivat pystyyn. Pystyn vaihtamaan mun korvamallia ihan muutaman minuutin sisällä. Kuinka siistii hei se on! Ja paljon mielenkiintoisempaa, kun on aina vähän erinäköinen.

Kokosimme mun ihmisen avustuksella tähän kuvia mun erilaisista korvamalleista. Mikä teidän mielestä on hienoin?

Mun mielestä voi ihan hyvin olla vaikka molemmat korvamallit, jos ei osaa päättää, kumpi olis sillä hetkellä hienoin.

Välillä oikea korva on taittokorva ja vasen korva on ruusukorva.

Sitten ne voikin vaihtaa toisinpäin. Vasen taittomalliin ja oikea ruusuksi.

Lisääkin vaihtoehtoja löytyy, jos rikotaan vähän rajoja ja otetaan käyttöön pystykorvat, joita rotumääritelmä ei tunnista. Mun mielestä ne antaa vain fiksun vaikutelman – näyttää ihan siltä, että olisi oikeasti kuulolla (vaikkei oliskaan).

Näitäkin voi vaihdella ihan mielen mukaan. Tässä on vasen korva pystyssä.

Tässä on oikea korva pystyssä.

Jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin molemmat korvat voi nostaa pystyyn.

Näistä löytyy myös monenlaisia välimuotoja.

Joskus olo on kuin olisi lentoon lähdössä.

Taittokorvan voi taittaa myös ihan kärjestä.

Joskus väsyneenä mun korvat voivat olla ihan hallitsemattomat ja mennä miten päin vaan.

Eikös vaan mulla ole aika vinkeät korvat?

t. Åke, monikorvalahjakkuus