Musta on tullut kuulemma joku teini. Se ilmeisesti liittyy ikään. Olen nyt reilu kahdeksan kuukautta vanha ja olen alkanut huomata ihmeellisiä asioita maailmassa. Ne ovat olleet sen verran epäilyttäviä, että niihin pitää ottaa kantaa.

Teinipoika

Kun näen jotain poikkeavaa, kajautan ilmoille varoitushuudon. Jostain syystä mun ihminen ei suhtaudu asiaan yhtään niin vakavasti, vaan kuittaa mun varoitukset höpö-höpö-juttuina. Mun mielestä ei ole yhtään höpö-höpöä, jos vaikka metsässä seisoo ihminen. Ei siellä kuulu ihmisten seistä. Ainakaan paikoillaan ja meitä katsoen. Kyllä se mielestäni vaatii varoitushuudon, jolla myös ilmoitan epäilyttävälle kohteelle, että se on nähty ja huomioitu. Tietääpä sitten, ettei pysty meitä yllättämään.

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, myös metsässä.

Kelpietkään eivät tunnu käsittävän moista vaaraa ollenkaan. Onneksi minä sentään osaan pitää meidän lauman puolta, kun noi muut vaan lompsivat eteenpäin mistään mitään ymmärtämättä.

Väittävät, että tämä kuuluu ikään. Että tässä iässä näkee mörköjä, jotka oikeasti eivät ole mörköjä. En ole ihan varma siitä, että voisiko siihen uskoa.

En ymmärrä miten noi kelpiet eivät näe niitä mörköjä.

Oon saanut myös opetella uusia sanoja kuten ”tiputa” ja ”jätä”. Omasta mielestäni yritän vain pitää ympäristön siistinä poimimalla maasta sieltä löytyviä roskia. Ihminen sanoi, että koiranpennun kanssa kuulemma huomaa taas miten paljon vaikkapa purkkaa on maassa. Mä oon tosi taitava löytämään niitä. Musta voisi tulla purkanetsijäkoira.

Pihakoira pihalla.

Teini-ikään kuulemma kuuluu sekin, että keskittyminen hajoaa useampaan eri asiaan samanaikaisesti. Mun keskittyminen tokotreeneissä on ollut hetkellisesti huonompaa kuin yleensä, kun huomaan paljon muitakin mielenkiintoisia asioita. Itse olen ajatellut sen silleen, että tykkään vaan tehdä vähän kaikenlaista. Kuten treenata ja leikkiä ja syödä ja haistella ja kaikkea sen tapaista. Joten miksi niitä ei voisi muka yhdistää ja tehdä samaan aikaan? Jos mun nenään tulee vaikka hyvä haju kesken ruutuun lähetyksen, niin mun mielestä on ihan paikallaan käydä katsomassa mikä siellä haisee ja jatkaa vasta sitten sitä, mikä oli jäänyt kesken. Jos sitä enää muistaa. Yleensä muistan ainakin sen, että mun ihmisellä tai treenikassissa on pallo ja livahdan hakemaan sellaisen. Pallot on nimittäin tosi kivoja.

Mä en ole saanut tokoilla nyt vähään aikaan, ja se on tosi kurjaa. Mun jalka on ollut välillä kipeä, joten olen ollut treenitauolla. En ole saanut juostakaan samalla tavalla kuin ennen. Mun ihminen sanoi, että tän teini-iän suhteen tauon ajoitus on just passeli, vaikka muuten on tylsää olla toipilaana. Omasta mielestäni voisin ihan hyvin juosta ja treenata samalla tavalla kuin ennenkin.

Tällä hetkellä saan vain haaveilla tällaisesta rallista.

Mun arkeen kuuluu nyt aika paljon lepäilyä.

Onneksi olen saanut haastaa välillä mun aivoja, kun en saa rasittaa mun lihaksia. Sunnuntaina mä treenasin nose workia. Siinä etsitään eucalyptuksen hajua ja oon siinä aika pätevä. Mun ihminen sanoo, että mulla on tosi hyvä nenä ja että mulla on järkikin mukana noissa hajutreeneissä. Siinä en sinkoile samalla tavalla kuin monessa muussa jutussa, vaan keskityn hajutehtävään. Eli kyllä mä keskittyä osaan. Ehkä noi teini-iän jutut onkin vaan mun ihmisen kuvittelua.

Eka me etsittiin hajua tällaiselta purkkiradalta ja sitten autotallista.

Hajun ilmaisun jälkeen on palkkaushetki.

Pitäkää peukkuja, että saan kohta taas rallatella miten huvittaa. Ja että tulisi lämmin kesä. Hyvää kesän alkua kaikille!

t. Åke

Kesä on koirien parasta aikaa Ylvan, Kentsun ja mun mielestä.