Meillä on ollut ihan mahtava kesäloma. En oikein tiedä minkä voisi nimetä parhaimmaksi asiaksi – uimisen vai mustikoiden syömisen vai sen, ettei ole tarvinnut olla niin paljon yksin kotona. Kaikki on ollut vaan niin kivaa! Ehkä parasta on ollut kuitenkin se, että mun saikku on ohi. Nyt mä saan taas juosta!

Mä rakastan juoksemista!

Mäkijuoksukin on nastaa.

Mä tosiaan opin uimaan tänä kesänä. Viime kesänä se ei olis oikein onnistunutkaan, koska en ollut silloin vielä syntynyt. Heti kun sain luvan alkaa liikkua vähän enemmän saikun jälkeen, mä päätin aloittaa liikkumisen uimisella. Olin katsellut jo jonkin aikaa Ylvan pulikointia, joten pakkohan munkin oli sitä kokeilla. Se on muuten todella kivaa!

Mä rakastan uimista.

Tässä me uidaan Ylvan kanssa.

Kerran kävi ihmisellä pieni moka, kun päästi meidät uimaan sellaiseen järveen, josta saatiin mutakuorrutus ja kaikenlaista pientä roskaa meidän turkkeihin. Oli lämmin kesäpäivä (sellaisiakin joskus oli lomalla, mutta ei aina) ja me mentiin metsään kävelylle. Päätettiin sitten kävellä metsässä olevalle lammelle, ja vitsi että tuntuikin ihanan vilpoiselta hypätä sinne uimaan. Heti kun me hypättiin sinne Ylvan kanssa, pohjasta pöllähti mutaa pintaan. Samalla myös meidän ihminen tajusi tehneensä virheen. Me oltiin vielä autuaan tietämättömiä siitä, mitä tämän uimareissun jälkeen seurasi – nimittäin pesu. Kentsukin joutui pesulle, vaikka se ei edes uinut.

Huonosti valittu uintipaikka antoi viilennyksen lisäksi likakuorrutuksen.

Ollaan oltu tosi paljon metsässä. Siellä on nykyisin eväitäkin meille, joten mikäs siellä on ollessa. Kelpiet nimittäin opettivat mulle, että metsästä voi syödä sellaisia sinisiä marjoja. Ne on tosi hyviä.

Mä rakastan mustikoita!

Me ollaan käyty vähän siellä sun täällä meidän loman aikana. Heti alkulomasta me lähdettiin Ylvan kanssa yhdelle mökille. Ihminen tuli mukaan, mutta Kepa-setä jäi tällä kertaa pois matkasta. Siellä mökillä oli kivaa, koska me saatiin uida ja leikkiä yksien kivojen lasten kanssa ja käytiin kunnon lenkilläkin. Me käytiin nimittäin kiertämässä sellainen lähes kymmenen kilometrin pituinen Orrainpolku. Voitais mun puolesta tehdä tollaisia lenkkejä ihan joka päivä.

Vähän kylmä siellä mökillä välillä tosin oli. Silloin kaivauduin peiton alle lämpimään tai lämmittelin tulen äärellä. Se lämmitti tosi paljon ja oli ihan hassun näköinen.

Tässä me ollaan kiivetty Ylvan kanssa Orrainpolulla tosi korkealle kalliolle.

 

Sieltä oli hienot maisemat.

Mun ihmistä taisi vähän huimata, kun olin tuolla jyrkänteellä. Mua itseä ei pelottanut yhtään.

Suomen kesä on vähän temppuillut, joten välillä piti lämmitellä sylissä peiton alla.

Mä kuulemma lumouduin tulesta ihan niin kuin jotkut ihmiset. Tuijotin sitä ikuisuuden. (Oikeasti mä lämmittelin siinä.)

Muitakin retkiä ollaan tehty, mutta voin kertoa niistä joku toinen kerta. Nyt mä odottelen, että mun ihminen tulisi töistä takaisin kotiin. Tylsintä lomassa on sen loppuminen, ja nyt me joudutaan taas olemaan yksin kotona, kun ihminen käy töissä. Toivottavasti meillä olisi kohta uusi loma. Pitäkää myös peukkuja sen suhteen, että vielä olisi kesää jäljellä. Mä olisin nyt ihan valmis lähtemään metsälenkille ja uimaan! Toivottavasti se käy mun ihmisellekin, kun se tulee kotiin. Heippa!

t. Åke

Me otettiin meistä kimppaselfie lomalla.