Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, PALJON ONNEA MIIIINÄÄÄ, paljon onnea vaan!

Arvatkaa mitä! Mä en olekaan enää nolla vuotta, sillä täytin vähän aikaa sitten vuoden. Sitä piti tietenkin juhlistaa. Odotin saavani hurjat määrät lahjoja, herkkuja ja onnittelulaulun – ja sainkin ne kaikki! Olipas kivaa olla huomion keskipisteenä! Tosin aika usein mä oon muutenkin, koska mä nyt vaan oon tällainen hurmaava seuramies.

Tämä kuva on otettu mun synttäripäivänä – enkös olekin aika komea?

Mun synttärit olivat keskellä viikkoa, joten mun piti odottaa muutama päivä ennen kun niitä juhlittiin. Seuraavana viikonloppuna meille tuli koko viikonlopuksi Emilia ja Olivia, joiden kanssa tehtiin kaikkea kivaa. Silloin sattui olemaan tosi lämmin ja aurinkoinen viikonloppu – toisin kuin nyt. Pitäis varmaan joku märkäpuku hankkia, kun toi vesihana on unohtunut ulkona päälle. En oo tiennytkään, että voi sataa niin paljon vettä mitä nyt on satanut. Mutta mun synttäreiden aikaan ei satanut, tietenkään, koska mähän olen itse aurinkoisuus. Niinpä me oltiin aika paljon ulkona ja kuvattiin tällainen videokin:

Lauantai-illalla sitten saapuivat muut vieraat eli mun lapsiystäviä ja vähän aikuisiakin, kuten esimerkiksi mummi ja mofa, joiden luona me ollaan välillä kelpieiden kanssa hoidossa. Mofa lauloi mulle heti onnittelulaulun ja myöhemmin kaikki muutkin lauloivat sen yhteislauluna. Mä istuin nojatuolissa kuuntelemassa sitä ja kaikki olivat kerääntyneet mun ympärille. Kerrankin ihmiset ymmärsivät kenen kuuluu olla huomion keskipisteenä. Miksi synttäripäiviä ei voisi olla useammin kuin kerran vuodessa?

Sitten jaettiin lahjat (sain leluja ja herkkuja) ja syötiin kakkua. Ihmiset söivät vähän eri herkkuja kuin me koirat – meidän kakku taisi olla parempaa.

Eikös olekin herkullisen näköinen kakku?

Tässä mä poseeraan mun kakun kanssa.

Vihdoin kuulin odotetut sanat: Ole hyvä!

Kelpietkin saivat osan mun kakusta – ja osa vielä säästettiin seuraavaan päivään, kun ei kuulemma saanut syödä liikaa herkkuja. No eikös synttärijuhlat ole sitä varten, että tehdään syömisöverit? Toi mun ihminen on joskus joissain jutuissa vähän nipo.

Lapset pelasivat välillä Unoa ja mä kävin kannustamassa niitä (saatoin ehkä kurkkia kortteja).

Tässä mä ihailen Antonin tai Eemilin (mä en meinaa koskaan muistaa kumpi on kumpi) lelua. Vähän teki mieli leikkiä itsekin sillä.

Oli kyllä tosi kiva päivä! Mutta täytyy myöntää, että ei mua ihan hirveesti haitannut, kun vieraat jossain vaiheessa lähtivät. Mä nimittäin aloin olla jo niin poikki kaikista kivoista tapahtumista, että en olis jaksanut enää seurustella kenenkään kanssa. Emilia ja Olivia jäivät meille vielä yöksi. Mä käperryin Olivian viereen sohvalle loppuillaksi. Oikeastaan on ihan hyvä, ettei synttärit ole ihan joka viikko, kun niiden juhliminen on aika rankkaa.

Tässä mä oon Olivian kainalossa.

Mua alkoi väsyttää ihan kamalasti.

Kivaa syksyä kaikille! Toivottavasti joku sammuttaa kohta ton vesihanan.

t. Åke, 1 vuotta