Ihmiset

Matti Rönkä, 64, on ymmärtänyt, miten arvokasta lapsen adoptointi oli: "Ilman häntä olisin voinut tulla ihan kusipääksi"

Uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä paljastaa myös urheilullisen, muttei niin menestyksekkään menneisyytensä ja rakkautensa vanhoihin taloihin.

Ylen toimittaja ja uutisankkuri Matti Rönkä osaa paitsi puhua, myös laulaa. Neljä vuotta sitten täytettyään 60 vuotta Matti sai syntymäpäivälahjaksi muutaman laulutunnin, ja jäi heti koukkuun. Sen jälkeen hän jatkanut opettajan opastuksella laulamista.

”Opettajani Ira Kaspi on kor­keasti koulutettu jazzlaulaja. Menen tunneille usein vähän anteeksi pyydellen, että nyt menee kyllä helmiä ­sioille. Mutta tuntien aikana ei tule ajateltua muuta, kun keskityn laulamiseen ­vähän samalla tavoin kuin moottoripyörällä ajoon”, Matti sanoo.

Hän kertoo laulavansa omaksi ilokseen ja nauttivansa laulutunneista silkkana ylellisyytenä.

”Tiedän, että genetiikan ansiosta äänes­säni on tietynlainen hyvä, miellyttävä soundi. Esiinnyn myös mielelläni – amatöörin ja ammattilaisen erohan on se, että ammattilaista ei saa lavalle ja amatööriä ei saa sieltä pois”, Matti vitsailee.

Tässä jutussa hän paljastaa elämänsä muita tärkeitä asioita numeroiden kautta.

Matti Rönkä tuntee sukunsa historian vuosisatojen taakse

”On hauska tietää, että 500 vuotta sitten sukuni ensimmäinen putosi savo­laiseen järveen tai ui paikalla tarkoituksella.

Ensimmäinen tiedossa oleva esi-isänsä merkittiin veroluetteloihin vuonna 1520. Nimensä hän sai asuinpaikkansa, Maaningan ja Lapinlahden rajalla sijaitsevan Lappeteläisen kylän mukaan, myöhemmin nimi muuttui Röngäksi.

Sukututkimuksen mukaan tuo esi-isä oli viettänyt talvet Kerimäen seudulla, mutta siirtynyt kesäksi vesireittejä pitkin Pohjois-Savoon metsästämään, kalastamaan ja harrastamaan kaskiviljelyä. Lopulta hän asettui Lappeteläisen kylään kokonaan, minkä jälkeen 16 sukupolvea ­sukuani on elänyt syvällä Savossa.”

Lue myös: Kiinnostaako sukututkimus? Näiden vinkkien avulla pääset alkuun mysteerien selvittämisessä  

Kirjastokortti numero 969 avasi maailman 

”Lainaajanumeroni Kuusjärven kirkonkylän kirjastossa oli 969. Pahvikorttiin merkittiin lainatut kirjat, ja kirjan takakannen sisälle lainaajanumero ja palautuspäivä. En osannut lukea kouluun mennessäni, mutta opin taidon nopeasti.

Muistan sen suuren hetken, kun koulun yhtey­dessä olevaa kirjastoa hoitanut opettaja Siiri ­Immonen suoritti kypsyysarvion ja kertoi, että sinä ­Matti saat siirtyä tuonne isojen puolelle. Se merkitsi, että sain ruveta lukemaan muutakin kuin satukirjallisuutta. Silloin maailmani avautui.

Tulen vaatimattomasta kodista, mutta lasten kouluttaminen oli vanhemmilleni itsestäänselvyys. Oppikoulun luku­vuosi maksoi enemmän kuin oli isän kuukausi­palkka, joten minun ja veljeni oppikouluun meno oli vanhemmiltani iso satsaus.”

Matti Ronkä on ollut suorassa lähetyksessä 10 000 kertaa

”Monesta tuntuu varmaan, että olen ollut Ylen tv-uutisissa iät ja ajat, mutta aloitin ruudussa vasta harmaannuttuani. Televisioon päädyin tosin jo 1980-luvulla, kun MTV3 etsi sijaisankkuria Jouni Flinkkilälle. Päivätöiden ohella luin 2–3 iltana viikossa uutisia MTV3:ssa.

Nuorempana olin nätti poika, mutta niin vakava kuin olla voi. Koe­tin tehdä kaiken oikein, seisoa oikealla paikalla ja puhua oikeaan kame­raan. Sille on termikin – tekniikalle esiintyminen – ja silloin tekemisestä tulee helvetin jäykkää. Buster Keatonista kerrotaan, että hän oli kivikasvo siksi, että hänen piti seisoa juuri tietyllä paikalla, jotta seinä kaatuu oikein hänen päälleen.

Työskentelin Ylen tv-uutisten esimiestehtävissä kymmenkunta vuotta ennen kuin aloitin uutisankkurina vuonna 2002. Nyt olen jo pitkään ollut luokkahitsari: menen Pasilaan, vedän saumat ja tulen pois.

Olen elämäni aikana tehnyt noin 10 000 suoraa tv-lähetystä. Ikä ja kokemus tuovat rauhaa ja levollisuutta siihen hommaan.

Vain harva uutistenluku jää mieleen. Yksi niistä tapahtui korona-aikana, kun minun piti selväsanaisesti sanoa, että Suomi on poikkeustilassa. Se oli erikoinen tilanne ja hämmentävä myös siksi, että taval­lisesti kriisille voi hahmottaa jonkin ajan ja kehityskaaren, ­mutta koronalle – samoin kuin nyt Ukrainan sodalle – ei näkynyt loppua.” 

Tekeillä oleva 13. romaani sijoittuu iskelmien maailmaan

”Kirjoitan parhaillaan 13. romaaniani, jonka työnimenä on Iskelmä-Suomi. Päähenkilö on musikaalisesti lahjakas nuori poika, joka päätyy tanssiorkesterin solistiksi ja levyt­tääkin. Sitten hän alkaa pohtia tulevaisuuttaan ja miettii, hakeako Sibelius-Akatemiaan vai jatkaako viihdekiertueella. Kirjan on määrä ilmestyä ensi syksynä. 

Aihepiiri on sydäntäni lähellä. Olen tanssilavojen kasvatti ja osaan ulkoa valtavan määrän iskelmiä.”

Akateemisella pihamiehellä on 70-vuotias rintamamiestalo

”Rintamamiestalo on setämäisesti sanottuna se ainoa oikea talon olomuoto. Omani on rakennettu vuonna 1953 eli se on 70 vuotta vanha. Kutsun itseäni akateemiseksi pihamieheksi. Se tarkoittaa sitä, että minulla on kaksi moottorisahaa, vähän liian hyvä hylsysarja ja illuusio siitä, että hallitsen kaikki koneet ja laitteet.

Näkemys on vähän romantisoiva, en minä ihan kaikkia hommia osaa. Vanhassa puutalossa asuminen edellyttää kuitenkin sitä, että monia ­asioita pitää pystyä tekemään itse. Tai ainakin pitää ymmärtää, että tuossa on nyt joku häiriö ja täytyy kutsua ammattilainen paikalle.”

Lue myös: Elisan ja Juhanan puutalo on kuin suoraan Melukylän lapsista

Matti Rönkä on pelannut lentopalloa yhtäjaksoisesti 39 kautta

”Totuin jo pienenä urheilemaan monipuoli­sesti. Kotipaikkakunnallani Outokummussa tar­jonta ei ollut kovin laajaa, mutta lentopalloa pääsi pelaa­maan. Lentopallosta tuli ykköslajini, ­johon suhtaudun yhä intohimoisesti ja fanaattisesti. Pelasin sitä yhtäjaksoisesti 39 kautta ihan kilpailullisissa sarjoissa ja ilman suurta menestystä.

Toimittajana ja kirjailijana olen menestynyt, mutta urheilu on opettanut minulle, että voin olla jossakin myös aidosti huono. Salilla olen leikissä täysillä mukana, kiihkoilen ja intoilen ­vielä vanhanakin miehenä todella kovasti.

Liikkumisaddiktioni on aika voimallinen. Olin jokin aika sitten polvileikkauksessa ja odotan kovasti, että polvi paranee ja pääsen taas varo­vaisesti pelaamaan.”

13. presidentinvaalit ovat poikkeuksellisen jännät

”Pian valitaan Suomen tasavallan 13. presidentti, ja vaa­leista on tulossa ennätyksellisen mielenkiintoiset. Olen vetänyt lukuisia vaalien tuloslähetyksiä ja ne ovat työtehtävänä parhaimpia, todella jännittäviä. 

Presidentinvaalit ovat vaaleista hienoimmat, suurimmat ja tärkeimmät. Nyt asetelma on poikkeuksellinen ­sekä ehdokasasettelun että maailmantilanteen vuoksi. Ensimmäinen kierros ei todellakaan ole kahden kauppa, vaan odotettavissa on mielenkiintoista hajontaa. Mukana on viisi merkittävää ehdokasta, ja mitä tahansa voi tapahtua.

Jos jotakuta eivät nämä vaalit kiinnosta, hänessä täytyy olla jotain vikaa.”

Röngällä on 3 lasta, joista nuorin on adoptoitu

”Se, joka pitää itseään hyvänä vanhempana, on joko tyhmä tai valeh­telee. Mutta aika tasapainoisia ja hyviä ihmisiä kol­mesta lapsestani on tullut. Nuorin, Ilja, tuli meille nelivuotiaana. Hän oli erikoislapsi, mikä edellytti kaikilta perheenjäseniltä vastuunkantoa ja osallistumista.

Jälkikäteen olen ymmärtänyt, kuinka hyvä ja arvokas asia adoptioprosessi perheellemme oli. Ilman Iljaa olisin itse voinut tulla ihan kusipääksi, ja vanhemmat lapset olisivat voineet kasvaa suht menestyneiden vanhempien ja curling-vanhemmuuden takia vinoon.

Ilja on nyt kolmikymppinen, Reetta 34 ja Otto 36. Olemme tekemisissä ja jeesaamme tarpeen tullen toisiamme. Jos kaikki menee onnekkaasti, minulle on tulossa ensimmäinen lapsenlapsikin tammi-helmikuussa.”

Lue myös Anna.fi: Hanna, 37, adoptoitiin köyhyydestä vauvana Pohjolaan – se ei ollut sadunomaisen elämän alku

Juttu on ilmestynyt Kotilieden numerossa 3/2024.