Elämä on joskus pienestä kiinni – irtokoiran kohtaaminen voi olla kohtalokas

Haluan herätellä tässä blogipostauksessa meidän kaikkien vastuuta omista koiristamme ulkona liikkuessamme. Monet ulkoiluttavat koiriaan vapaina, täällä taajamassakin, missä on muitakin koirakkoja samanaikaisesti runsaasti liikkeellä. Samassa pienessä metsikössä saattaa samanaikaisesti samoilla kymmenenkin koiraa omistajineen, toiset kytkettyinä ja toiset vapaana kirmaten.

Chihuahuan, ja muidenkin aivan pikkuisten koirien kanssa, irtokoiran kohtaaminen voi olla valitettavasti kohtalokas. Surullista kyllä, meilläkin on tästä nyt omakohtainen kokemus varoittavana esimerkkinä jaettavana. Jos tämän kirjoituksen myötä edes yksi koiranomistaja katsoo peiliin ja havahtuu, ettei se oma koira ole ehkä sittenkään 100 prosenttisesti aina hallinnassa, ja päättää jatkossa kytkeä lemmikkinsä taajamassa, en ole kirjoittanut turhaan.

Voin kertoa, että ei ole kiva tunne miettiä lenkille lähtiessään palaavatko omat koirat lenkiltä kotiin elossa vai ei ja uskaltaako sitä edes ulkoilla kaikkien kolmen kanssa yhtä aikaa. Kaksi pystyy vielä pelastamaan nappaamalla syliin, mutta kolmen kanssa on vähän siinä ja siinä. ?

On hyvä pitää mielessä, että pienimmät kanssalenkkeilijämme voivat olla ihan oikeasti todella pieniä. Haluaisin suoda Laurankin kokoisille koirille mahdollisuuden ulkoilla turvallisesti.

On hyvä pitää mielessä, että pienimmät kanssalenkkeilijämme voivat olla ihan oikeasti todella pieniä. Haluaisin suoda Laurankin kokoisille koirille mahdollisuuden ulkoilla turvallisesti.

Onko koirasi ihan varmasti hallinnassasi?

Jokaista tilannetta ei kukaan pysty metsässä ennakoimaan, polun varrella on monta mutkaa, jonka takaa saattaa ilmestyä yllättävä vastaantulija. Sinä, joka annat koirasi juosta tuossa pienessä taajamametsikössä vapaana, oletko 100 prosenttisen varma ettei se reagoi kulman takaa ilmestyvään koiraan? Voitko käsi sydämellä vannoa, ettei se mene tämän yllättävän vastaantulijan luokse ja mikä tärkeintä, ei ainakaan missään nimessä satuta tätä?

Minäkin niin mielelläni soisin pikkuisilleni sen vapaana kirmaamisen riemun, mutta täällä taajamassa en yksinkertaisesti uskalla – ja jos ihan tarkkoja ollaan, se ei ole laillistakaan. Miksi sitten emme ulkoile taajamassa vapaana? Tytöthän ovat hyvin koulutettuja eivätkä ne ikinä karkaisi luotani mihinkään. Mutta ne ovat melko pehmeitä koiria ja säikähtävät helposti. Jos kohtaisimme irtokoiran, ne todennäköisesti säikähtäisivät ja pötkisivät pakoon. Silloin niille voisi käydä huonosti, ne katoaisivat, jäisivät ehkä auton alle tai niitä jahtaavan irtokoiran hampaisiin. Jos taas kohtaisimme kytketyn koiran, ja niitä kohtaammekin jokaisella lenkillä, en pystyisi vannomaan pysyisivätkö ne hallinnassani vai ryntäisivätkö räksyttämään vastaantulijalle.

Ketäänhän ne eivät pystyisi kokonsa puolesta vahingoittamaan, mutta voisivat silti säikäyttää vastaantulijan tai voisivat satuttaa itsensä menemällä ehdoin tahdoin vaikka isomman koiran hampaisiin. Näiden kaikkien syiden summasta pikkuisemme eivät ulkoile taajamassa vapaina.

Liisalla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa ja siksikin se ulkoilee taajamassa kytkettynä. Muuten se saattaisi saada päähänsä päättää päivänsä menemällä vaikka vapaaehtoisesti jonkun suuremman koiran kitaan.

Liisalla ei ole lainkaan itsesuojeluvaistoa ja siksikin se ulkoilee taajamassa kytkettynä. Muuten se saattaisi saada päähänsä päättää päivänsä menemällä vaikka vapaaehtoisesti jonkun suuremman koiran kitaan.

Täysin hallinnassakin olevia koiria on tietysti myös olemassa ja sellaisia onkin aina ilo lenkillä kohdata. ? Silti pitää muistaa hyvät tavat ja kytkeä ohitustilanteissa se täysin varmakin koira, koska vastaantulijahan ei voi tietää sitä, mitä omistaja tietää. Irmakin, joka vanhana löntysteli aina rinnallani verkkaisesti, eikä elämänsä aikana vahingoittanut kärpästäkään, kytkettiin aina vähintään ohitustilanteissa. Se oli kuitenkin iso koira ja moni saattoi sitä ulkomuotonsa puolesta vähän pelätäkin. Minäkin olisin ollut epäileväinen, ellei olisi ollut omani. ?

Irtokoira, joka olisi voinut olla kohtalokas

Laura on vielä niin pieni ettei se osallistu täyspitkille lenkeille kanssamme. Olen yleensä tehnyt joka toinen ilta pitkän lenkin Eevan ja Liisan kanssa, ja joka toinen ilta lyhyemmän kävelyn Lauran ja jomman kumman aikuisen koiran kanssa. Harvemmin menen yksin kaikkien kolmen kanssa.

Mutta viime viikolla tein poikkeuksen, otin kaikki kolme koiraa ja lähdin pienelle kävelylle vähän normaalia aikaisemmin valoisaan aikaan. Ajattelin mennä sillä kertaa metsäpolkuja, koska vaihteleva maasto on hyvää harjoitusta etenkin pennulle, ja koirille on muutenkin mielekkäämpää nuuskia metsän tuoksuja, kuin mennä tasaisen puuduttavaa pururataa eteenpäin. Ja metsässä se lyhyempi lenkki tuntuisi vähän pidemmältä, kun saa käyttää tehokkaasti eri lihaksia vaihtelevassa maastossa.

Tämän metsäpolun päässä meinasi pienille käydä huonosti. Irtokoira yllätti meidät mutkan takaa.

Tämän metsäpolun päässä meinasi pienille käydä huonosti. Irtokoira yllätti meidät mutkan takaa.

Ehdimme tulla ensimmäisen metsän halki menevän polun melkein päähän asti, kun näin edessä olevalla tiellä irtokoiran. Se ulkoili tuntuvasti omistaansa edellä ja havaitsi meidät välittömästi. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että jäädyin tilanteessa totaalisesti itsekin. Vedin koirat nopeasti lyhyelle hihnalle ja yritin saada ne taakseni ja samaan aikaan huusin minkä keuhkoista irti sain ja näytin käsieleellä irtokoiralle, että pysyisi kaukana. Mutta päällehän se tuli sekunneissa kuitenkin.

Omat koirat menivät niin shokkiin etteivät ne ymmärtäneet edes aukoa päätään irtokoiran tullessa päälle ja hyvä niin – se olisi saattanut vaan provosoida hyökkääjää lisää. Siinä sitten pyörittiin ympyrää toivottomasti. Tilanne oli hyvin uhkaava ja minä tulkitsin vieraan koiran eleitä niin, että yksikin väärä liike ja se olisi napannut jotain pienistä niskasta kiinni. Kaikki tietävät miten se olisi päättynyt.

Anteeksipyyntö ei tuo ystävää takaisin

Tilanne kesti onneksi vaan joitakin sekunteja ja pian perästä juoksi irtokoiran omistaja omalleen vihaisesti huutaen. Naps kaulapannasta kiinni ja nopeasti koirien välillä oli turvallinen muutaman metrin matka. Silmäilin nopeasti olivathan kaikki omani vielä tallessa, pannat eivät olleet pettäneet ja hihnat olivat pysyneet tiukasti kädessäni. Huh!

Irtokoiran omistaja oli aidosti pahoillaan, pyyteli anteeksi ja varmisteli olimmeko kunnossa. Olimmehan me. Fyysisesti. Tosin minusta tuntui siltä ettei sydänkohtaus ollut kaukana, ja koirista tuntui varmaan samalta. Harmittelin siinä tapahtunutta ja kerroin, että minulla on tässä nelikuinen pentukin. Ikävän jäljen voi tällainen tapahtuma koiraan jättää. ? Valitettavasti jos tämä irtokoira olisi päättänyt purra, ei anteeksipyyntö olisi tuonut koiriani takaisin. Siinä tapauksessa olisin saanut maksaa melkoisen korkean hinnan siitä, että jonkun toisen koira saa nauttia vapaana kirmaamisen riemusta. Ulkoileeko tämä koira jatkossakin taajamassa vapaana? Valitettavasti luulen niin.

Kotimetsässä on niin paljon liikennettä, että siellä on turvallisinta liikkua kytkettyinä.

Kotimetsässä on niin paljon liikennettä, että siellä on turvallisinta liikkua kytkettyinä.

Pelko jäi

Hännät koipien välissä luikimme takaisin kotiin nuolemaan henkisiä haavojamme. Koirat palautuivat onneksi tapahtuneesta nopeasti, mutta itselleni jäi kytemään pelko. Mietin ihan vakavasti uskallanko enää ulkoilla kaikkien kolmen kanssa yhtäaikaa. Tai mitä jos meillä on joskus näitä pieniä vaikka neljä? Kaksi saan kaapattua tarpeen vaatiessa syliini, mutta kolmen kanssa on vähän siinä ja siinä. Onko oikeasti reilua, että pienten koirien omistajana joutuu miettimään tällaisia asioita?

Tämän tapahtuman myötä ikävöin Irmaa taas kahta kauheammin. Sen kanssa oli niin turvallista lenkkeillä. Se toimi kuin muuri meidän ja vastaantulijoiden välillä ja toi valtavasti henkistä turvaa, vaikka olikin oikeasti niin läpeensä kiltti. Nyt meillä ei ole enää turvallista borzoimuuria. Etenkin kertomani tapahtuman jälkeen on olo lenkillä ollut kovin turvaton. ?

Kaipaan niin suurta suojelijaamme. ❤️

Kaipaan niin suurta suojelijaamme. ❤️

Nöyrästi pyydän, että mikäli et voi ihan 100 prosenttisesti tietää koirasi ajatuksia tällaisissa yllättävissä kohtaamisissa, älä ulkoiluta sitä vapaana taajamassa. Aja autolla jonnekin vähän kauemmas, missä saatte todennäköisesti ulkoilla ilman vastaantulijoita. Minä haluaisin pitää rakkaat pikkuystäväni luonani vanhoiksi koiriksi asti, enkä menettää niitä kesken elämäänsä jonkun toisen omistaman koiran vapaudenriemun takia. Minusta pyyntöni on varsin kohtuullinen. ❤️

Tämä kolmikko on minulle kovin rakas! Mekin ulkoilemme mielellämme kotimetsässämme, kytkettyinä kylläkin. Toivomme ettemme enää toiste kohtaa irtokoiraa, joka ei ole hallinnassa. ?

Tämä kolmikko on minulle kovin rakas! Mekin ulkoilemme mielellämme kotimetsässämme, kytkettyinä kylläkin. Toivomme ettemme enää toiste kohtaa irtokoiraa, joka ei ole hallinnassa. ?

Kohti talvea

Yöllä oli taas kolme astetta pakkasta eikä vielä aamullakaan päästy plussan puolelle. Pakko se on vaan myöntää, että syksy on lopuillaan ja talvi alkamassa.

Koirillamme ei ole juurikaan ollut vaatteita käytössä, Eevalla on melkoisen muhkea pohjavilla eikä Liisakaan ole juuri tuntunut palelevan, vaikka molemmat ovat lyhytkarvaisia. Viime talvena aloin kuitenkin kaipaamaan jonkunlaisia nuttuja suojaksi etenkin niille märille talvipäiville, kun sää keikkuu suurimman osan ajasta plussan ja pikkupakkasten puolella ja aina on jotenkin vähän märkää tai muuten vaan koleaa. Pikkuisilla on tuo maavarakin kovin olematon, joten nämä märät kelit on juuri niitä kaikista kurjimpia.

Pikkupupu hienossa uudessa nutussaan. ?

Pikkupupu hienossa uudessa nutussaan. ?

Toissaviikolla suuntasimme siis tyttöjen kanssa vaateostoksille. Ja mitkä ihanat nutut tarttuivatkaan matkaan! Nyt kelpaa tyttöjen ulkoilla niin loskassa kuin pikkupakkasillakin. Laura sai vielä toistaiseksi tyytyä pentuvillapaitaan, se saa oman Pomppansa kasvettuaan aikuiskokoonsa. Pikkupupu painaa nyt 17 viikon iässä 1320 grammaa eli jonkun verran on vielä kasvettavaa. Aikuisten jumppapompat olivat juuri sitä mitä olin etelä-Suomen talviin metsästänytkin ja aivan täydelliset meidän käyttöön. Tehokkaat sivuheijastimet olivat myös iso plussa! ??

Mukavia ja ennen kaikkea turvallisia ulkoiluhetkiä kaikille!

Tällä kokoonpanolla oli turvallista liikkua. Ehkä Irma katsoo peräämme vielä tuolta jostain. ❤️

Tällä kokoonpanolla oli turvallista liikkua. Ehkä Irma katsoo peräämme vielä tuolta jostain. ❤️

Keskustelu

Kiva kirjoitus. Toivottavasti menee ihmisten paahan. Taalla ranskanmaalla lenkkeillaan yhden ison bodyguardin ja kahden pienen kanssa metsalenkeilla, isosta tosiaan on uskomaton apu, voidaan kulkea vapaana. Varmuuden vuoksi opetin viela kokolauman kavelemaan minun perassani umpimetsassa, lahinna ison hengenpelastus taidot peloittaa sen verran vastaàtulijoita etta parempi kun se ei kayta niita kun kaskysta.. ? hauskaa ja turvallista alkutalvea teille!

Iso henkivartija on kyllä kullanarvoinen asia pikkuisten kanssa. Niin kovin kaipaan omaani… Turvallisia lenkipolkuja myös teille! ?

Ihana pikku poppoo. Hyvää ja turvallista talvea hienoissa vetimissä.

Kiitos Hilja, välitän terkut tytöille. ?

Onneksi kohtaaminen päättyi hyvin. Itse pelkään vanhan 15 v cottonin kanssa liikkuessa myös isoja koiria. Välillä ollaan milloin missäkin puskassa kun vastaantulevat eivät osaa pitää koiraansa lyhyellä hihnalla. Siskoni cottoni menehtyi kolme vuotta sitten ison koiran hyökkäyksen seurauksena. Äitini oli tuolloin koiraa ulkouluttamassa ja hän ei ehtinyt tekemään mitään. Lähitalon mies oli koiransa kanssa kyseessä. Myöhemmin kävivät vielä uhkailemassa ovella, että jos nostaa syytteen niin huonosti käy talo saattaa vaikka vahingossa palaa jne .

Turvallisia lenkkejä myös teille ihanan seniorikoiran kanssa! ❤️

Asiallinen kirjoitus. Toivottavasti se saa jonkun ajattelemattoman/edesvastuuttoman ulkoiluttajan muuttamaan tapansa (jotta pitää koiransa kytkettynä).

Päivi: Rikosilmoituksen paikka tuo vakava uhkaus. Mutta en ihmettele, vaikka ette olisi uskaltaneetkaan sitä tehdä.

Todella kivasti ja asiallisesti kirjoitettu tarina, jonka Chihun omistajana toivon menevän jokaikisen irtokoiranulkoiluttajan päähän samantien!!! ?❤️?

Kiitos palautteesta! Loppuvuosi onkin mennyt meillä turvallisesti ulkoillen, toivottavasti myös siellä! 🙂

Kommentoi juttua: Elämä on joskus pienestä kiinni – irtokoiran kohtaaminen voi olla kohtalokas

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X