Mosaiikkitaiteilija Caroline Jariwala ja minä sekä hienostunut muotokuvani. Kuva: Elle Lepik

Siis ou mai gaad! Koirakoplan Hulda is back! Pitkästä aikaa mä oon taas täällä Koirakoplassa! Terve kaikille!
Mulle on tapahtunut vaikka ja mitä. Te ette usko millainen syksy mulla oli!
Syyskuussa mamma järjesti meillä kotona mosaiikkikurssin, jonka vetäjä tuli Englannista, Caroline Jariwala. Se on aika kuuluisa taiteilija ja kaksi taiteilijaa tuli jopa Virosta asti hänen vuokseen. Mulle Caroline toi tuliaiseksi mun muotokuvan ja täytyy myöntää, että kauniimpaa saa hakea.

Meillä oli koko koti ihan mosaiikkipajana, en oikein tiennyt mihin olisin mennyt, kun piti vahtia kaikkea ja kaikkia. Hirveintä oli se, että ne vieraat ihmiset tuli meille kotiin, eikä multa kysytty mitään. Mä haukuin ne ensin kaikki ihan pataluhaksi, mutta sitten mä alistuin ja totuinkin niihin. Loppujen lopuksi ne oli tosi kivoja ja mä sain aika paljon rapsutuksia ja herkkuja.
Kurssin loputtua me sit kierreltiin Etelä-Suomea Carolinen kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Oltiin mökilläkin pari yötä ja Caroline kävi ekan kerran elämässään saunassa.

En saanut hypätä mamman syliin, kun se tuli sairaalasta. Ihan epistä!

Mutta ei siinä vielä kaikki. Sen jälkeen kun Caroline oli palannut kotiinsa, mamma sai tietää, että sillä on syöpä, rintasyöpä. Mulla meni ihan plasmat sekaisin, ja niin tais mammallakin mennä. Ainakin sille varattiin veriplasmaa, kun hemoglobiini romahti.
Lokakuussa mamma leikattiin ensin kerran ja sit heti perään toisen kerran. Marraskuussa vielä kolmannen kerran. Se oli aika kipeä, enkä mä saanut hypätä sen syliin.
Sit mamma meni takaisin töihin. Ilman mun lupaa! Arvatkaa oliko tylsää olla kotona yksin?

Mä en kävele enää metriäkään.

Mulla alkoi jossain vaiheessa selkäsäryt ja ne vain paheni. Mä laihduin, kun ei ruoka maistunut. Menin ekan lääkärin pakeille ja se vain ihmetteli, ja piti melko varmana haimatulehdusta. Musta otettiin verta vaikka kuinka paljon. Ei ollut haimatulehdus ja kivut paheni. Mamma vei mut taas sinne ja sit sain jo nesteytystä ja multa otettiin pissanäyte punktiolla. Lääkäri ei tiennyt mikä mulla oli, pissakokeissakaan ei ollut mitään vikaa. Sain särkylääkkeet.

Mulle laitettiin tällainen kauhea kuonokoppa! Tosin muuten olisin ehkä näykkäissyt hoitajaa.

Mun olo huononi ja mamma oli ihan paniikissa. Se vei mut ihan uuteen paikkaan eläinlääkärille, ja siellä sai hyvää ja ammattitaitoista palvelua. Olin siellä kaksi tuntia ja mua todella tutkittiin eikä hutkittu. Olin röntgenissä, ultraäänessä, laserissa, mua kopeloitiin ja paineltiin. Ihan tuli mammallekin turvallinen olo, että nyt ne tiesi mitä ne teki.

Oikeassa takatassussa lieviä halvaantumisen oireita. Selkä niin jumissa, että vatsaakaan ei voinut palpoa. Olin kuin jännittynyt jousi, kova kuin kivi. Sain uudet lääkkeet, uuden ruoan ja hyvät ohjeet. Laserissa olen käynyt kolme kertaa ja käyn vielä kaksi kertaa ainakin. Se on ihanaa ja auttaa tehokkaasti.

Laserhoito on ihanaa!

Olin jo alipainoinen, mutta nyt uuden ruoan kanssa olen saanut lisää painoa 250 g. Viikonloppuna mamma osti Nutriplussaa, ja sitä olen lipeksinyt kaksi kertaa päivässä.

Kummitäti-Ira lähetti mulle jouluksi uuden mekon ja se on upea. Joulukin sujui sen ansiosta ihan mallikkaasti. Sain herkkuja.

Ira-kummitädin lähettämä mekko on niin kaunis! Se sopii mulle täydellisesti!

Nyt tammikuussa mä voin jo ihan hyvin ja tänään otin viimeisen lääkkeen. Ulkona mä käytän Back on Track -loimea ja se on oikeesti tosi hyvä. Mun selkä pysyy lämpöisenä koko ajan. Mun Elmo-broidin palvelijatar suositteli sitä. Kerrankin mamma kuunteli ohjeita.

Pus ja muisk kaikille, varsinkin lääkäreille ja hoitajille!
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

Kommentit

Kommentoi juttua: Hulda is back!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X