Koira juoksee innoissaan. Kaksi mehiläistä ruusussa.

Moi, meinasin unohtaa tulla kertoman teille, miten meidän juhannus alkoi! Toi ruusu on Topielle. <3 Ja tietty kaikille muillekin!

No vihdoikin päästään lähtemään mökille. Mamma kuppasi ja kuppasi pakkaamisen kanssa, niin että mä meinasin jo hermostua. Ei mitään järjestelmällisyyttä kyllä tuolla akalla, en paremmin sano!

Aikani kuluksi sitten soittaa rimpautin Mäyräkoirapalstan uutisten meteorologille, Meerille, ja hyvä hetki turistiin juhannuksen säästä. Tietty yritin urkkia kaikkea mahdollista myös Topiesta sinä sivussa. Ihan on kuulemma sinkku. Ja aika usein mainitsee nimeni. <3

Säästä Meeri sanoi, että ensin paistaa ihanasti, sitten vähän sataa ja sitten taas paistaa. Välillä on poutaa, välillä laajoja saderintamia ympäri Suomea. – Mutta mites minun ympärilläni, kysyin. Meeri nauroi ja tuumi, että minun ympärilläni taitaa aina paistaa vaikka sataisi.

Hmmm, Meeri saattaa olla ihan oikeassa. Siltä se vähän minustakin tuntuu.

Mäyräkoirakasvoinen meteorologi sääkartan edessä.

Mäyräkoirapalstan uutisten meteorologi Meeri ennustaa vaihtelevaa kesäsäätä ja on oikeassa. (Kuva Emmi Maukkonen)

Mitä me nyt tehdään?

Vihdoin ja viimein mamma oli saanut auton pakattua ja minäkin olin jo turvavöissä. Mamma käynnisti auton, laittoi vaihteen silmään ja alkoi peruuttaa. Heti huomasin, että moottorin varoitusvalo paloi. En puhunut mitään, pidin suuni visusti kiinni. Kaikkihan tietää, mitä viestinviejälle tapahtuu.
-Mitä helluttia, mamma huusi. –Mikä valo toi nyt on?

– No, se on moottorin varoitusvalo, kuiskasin niin hiljaa, ettei mamma kuullut. – Katso lisätietoja manuaalista. Sen sijaan mamma yritti soittaa papalle noin miljoona kertaa, mutta ei vastausta. Se oli taas merellä kalassa, eikä tietty raukka kuullut puhelimen soivan. Tai sitten sillä oli juuri raastava taistelu 25 kiloisen hauen kanssa, eikä siinä vaiheessa paljon mamman puhelut kiinnosta.

Mamma kaivoi autonkäyttäjän ohjeet ja luki. Ja sadatteli. Tuntuu, että sanavarastoni kasvoi huomattavasti vaikka laatuun ja sisältöön olisi voinut satsata kyllä enemmän.

Moottorin merkkivalo syttyi juuri lähtöhetkellä.

Moottorin varoitusvalo syttyi juuri lähtöhetkellä.

– Aja auto hitaasti merkkikorjaamoon, siellä kuitenkin lukee, kuiskutin niin hiljaa, ettei mamma kuullut, koska naisen raivon tuossa vaiheessa on parasta pitää suunsa kiinni. Koirankin. Mutta en voinut olla hiljaa, tää oli liian herkullinen tilanne. Onneksi mamma ei kuullut mitä kuiskasin, niin rohkea en ole.

– Mitä! Ai, aja hiljaa merkkikorjaamoon? Ai, juhannusaaton aattona? No, en tasan aja yhtään mihinkään, puhkui mamma.

– Jäädäänkö me tähän parkkipaikalle juhannukseksi, uskaltauduin kysymään. – Mulla on nälkä ja pissahätä.

Mamma mulkaisi minua niin kiukkuisesti, että päätin olla vähän aikaa ihan hiljaa.

Kiukkuisen kuskin aikalisä

Käytiin välillä lenkillä pellolla ja mamma rauhoittui sen verran, että pystyi taas käyttämään puhelinta huutamisen sijaan. Pappa nimittäin soitti ja käski ottaa hänen autonsa. Joka on tallissa ja jonka avaimen mamma on hukannut. Siis tallin avaimen. Auton avain on vielä tallessa, ihme kyllä. Kaiken lisäksi pappa kehotti mammaa hengittelemään ihan rauhassa vähän aikaa. Ettei vain verenpaineet pompsahda huippulukemiin.

– Ja minä en pakkaa enää yhtään autoa, mamma kiukkusi jälleen. – Me jäädään tänne. Eikä mulla ole autotallin avainta, jouduin jo kerran lainamaan sitä naapurilta, kun hain Huldan turvavyöt sieltä. En kehtaa enää mennä pimputtamaan ovelle.

Seuraavaksi mamma pimputtaa naapurin ovikelloa.

– Hei Reija, nyt ei mene ihan putkeen. Mun autolla ei voikaan ajaa, joten tarvinkin mieheni autoa ja sun miehen autotallin avainta, kuulin mamman sönköttävän nolona mukavalle naapurillemme.

Olipa onni, että Reija teki etätöitä kotona, että saattoi juosta koko ajan ovella avainta lainaamassa. Mamma sitoi minut kiinni naruun oman autonsa viereen ja kipitti hakemaan papan auton, pakkasi sen ja siirsi onneksi myös mun alustan ja turvavyöt sinne. Hetken jo ajattelin, että todella joudun viettämään juhannukseni siinä parkkipaikalla. Niin me sitten viimein päästiin lähtemään reissuun.

Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa olla kesä

Lähtiessä aurinko paistoi niin, että mamma laittoi aurinkolasit ja hellehatun. Jossain välissä satoi, niin ettei meinanneet pyyhkimet riittää. Mamma sinnikkäästi ajoi aurinkolasit päässään, koska en viitsinyt kaivaa hänen käsilaukustaan oikeita laseja. Mua on kielletty kaivamasta mamman käsilaukkua, turhaa sitten pyydellä mua tekemään mitään sellaista. Sitä paitsi mä olin turvavöissä edessä ja mamman laukku takapenkillä. Aurinkohattua se ei voinut ottaa pois päästä, kun hiuksiin on kuulemma tullut sellainen rantu, kun lähtiessä oli niin kuuma.

Yhtäkkiä syttyi bensavalo! Säikähdin jo vähän, että tähänkö se matka tyssäsi. Mutta ei, jouduttiin vain pysähtymään bensa-asemalla. Muut kulkivat sateenvarjon kanssa, mamma meni aurinkolaseissaan ja –hatussaan. Se ei älynnyt vaihtaa laseja vaikka oli auto parkissa. Hih hih, en viitsinyt sanoa mitään.

Sade jatkui melkein koko matkan, mutta kun päästiin mökin pihaan, aurinko taas paistoi.

Kyllä se Meeri on aika epeli meteorologiksi!

Koira juoksee kalliolla iloisena.

Päästiin onneksi tänne mökille vähän juoksemaan kalliolla. Paitsi, että mamma ei juokse.

Pus ja muisk kaikille ja oikein ihanaa juhannusta!
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Toimiva auto on kyllä ihan parasta mitä tiedän.