Viime aikoina on ollut paljon erilaisia juhlapäiviä. Huhtikuussa me vietettiin Kepa-sedän synttäreitä. Se täytti jo 12 vuotta!

Tässä ollaan me pojat, juniori ja seniori.

Kentsu on pirteä ja aktiivinen eläkeläinen. Se on just sopivaa juoksuseuraa mulle, silloin kun se innostuu juoksemaan. Sillä on alkanut takajalat jo vähän heiketä, joten ihan hirveesti se ei enää innostu spurttailemaan. Ennemminkin kannustaa mua ja Ylvaa haukkumalla meille, kun me vedetään rallia. Kentsu käy säännöllisesti jossain ihmeellisessä hoidossa, jossa sille laitetaan neuloja kaikkialle. Sitä kuulemma sanotaan akupunktioksi. Kentsu näyttää ihan siililtä, kun sen koko selkä on täynnä neuloja. Jotain apua siitä sille näköjään on, koska se lähtee hoidosta aina tosi lennokkaalla askeleella.

Tällainen harmaahapsi 12-vuotiaasta on tullut. Se on ollut nuorempana ihan pikimusta.

Viime viikonloppuna juhlittiin äitejä. Mäkin lähetin terkkuja mun omalle Maggie-äidille Facebookin kautta.

Tässä on mun äiti mun veljen ja siskon kanssa.

Hiljattain oli myös Åken päivä. Voitteko kuvitella, siis mun päivä! Ja mitä kivaa silloin tapahtui? Ei sitten mitään. Eikös Åken päivänä pitäisi saada itse päättää mitä tehdään?

Mä jouduin olee yksin kotona Åken päivänä, kun mun ihminen oli töissä. Oli muuten pitkä ja tylsä päivä.

Mun mielestä mun päivänä ei pitäis olla yksin kotona, vaan palvelijan pitäisi olla koko ajan käytettävissä esimerkiksi luun pitelijänä, kun tekee mieli syödä luuta ja oven avaajana, kun tekee mieli käydä takapihalla ja sylinä, kun tekee mieli nukkua lähellä. Lisäksi pitäisi päästä treenaamaan ja metsään sekä syödä kaikenlaisia herkkuja. Eikä Åken päivä olisi mitään ilman kavereiden tapaamista, joten silloin pitäisi päästä myös leikkimään kaikkien kavereiden kanssa. Ja mitä näistä tapahtui? Ei siis mitään.

No okei, kävin mä metsässä aamulla ja illalla. Ja sain mä jotain herkkuja. Ja taisi se ihminen pitää luustakin kiinni. Mutta silti mielestäni mun olisi pitänyt saada itse päättää mun päivän ohjelman, jos kerran on Åken päivä.

Onneksi seuraavana päivänä mun ihminen teki töitä kotona, joten otin hyvitystä korkojen kera. Ensinnäkin kävin takapihalla ehkä tsiljoona kertaa. Samalla mun ihminen sai hyvää hyötyliikuntaa, kun sen piti nousta koneen ääreltä avaamaan mulle ovea. Välillä vaadin ihmistä toimimaan mun luunpitelijänä. Pidin huolen siitä, että sain sen huomion, mitä ansaitsinkin.

Onneksi pääsen joka päivä metsään kelpieiden kanssa.

Tää kevät on ollut ihan hassu. Mulle on kerrottu, että keväällä on lämmintä, puihin kasvaa lehdet ja alkaa olla jo vähän kesän tuntua ilmassa. Aloin jo jossain vaiheessa epäillä, että kevät ja kesä onkin pelkkää satua ja tarua, koska lämpimästä ei ollut tietoakaan. Tosi monena päivänä on satanut lunta.

Mikä kevät se tällainen on, kun lunta sataa toukokuussa?

Mutta nyt mä olen välillä saanut esimakua siitä, mitä lämpö tarkoittaa (muuta kuin peiton alla maatessa). Mä oon jopa pari kertaa hikoillut, mitä en ole ennen tehnyt. Kuulin että loppuviikoksi on luvattu jopa hellerajan rikkoutumista. Sellaisesta mulla ei ole vielä mitään kokemusta, mutta kuulostaa tosi hyvälle. Toivottavasti kesästä tulee pitkä ja lämmin. Ja jos sattuu joskus tulla vähän viileämpiä päiviä, niin mä oon siihen nyt varautunut, sillä sain kesäpaidan. Yks mun ystävä ompeli mulle sellaisen. Ei kuulkaa ole ihan jokapojalla tällaista paitaa. Kesämies on valmis vastaanottamaan kesän!

Lämpöä ja aurinkoa kaikille!

t. Åke

Enää puuttuu hiekkaranta ja rantapallo – kesämies on täällä retropaidassaan.