Vickan putosi kesäloman ensimmäisenä iltana tältä laiturilta järveen.

Vickan putosi kesäloman ensimmäisenä iltana tältä laiturilta järveen.

”Elämäni ensimmäinen mökkiloma alkoi dramaattisesti. Menin emännöitsijän kanssa laiturille katselemaan maisemia, mutta en ymmärtänyt laiturin ideaa: niinpä astuin sen laidan yli. Humpselis tumps, olin upposukelluksissa vedessä. Emännöitsijä oli kauhuissaan, sillä nousin pintaan hänen mielestään vasta iäisyyden kuluttua. Aloin polskia rantaa kohti, mutta emännöitsijä oli hädissään, koska mökkirannassamme on kova virtaus ja ranta niin kivinen, että en olisi sieltä päässyt omin voimin ylös – jos nyt olisin jaksanut niin kauas uida.

Emännöitsijä oli jo hyppäämässä vaatteet päällä veteen, kun aloin suunnata hänen huuteluaan kohti. Onneksi minulla oli ylläni upouudet valjaat. Niistä Emännöitsijä nappasi kiinni ja nosti minut laiturille.

Olin järkyttynyt!

Koko lomalla en mennyt enää laiturille ja yritin muristen ja haukkuen osoittaa muillekin laumani jäsenille, että sinne ei pidä mennä. Iso hauki, mahtava monni, Näkki, Ahti ja mitä niitä mörköjä onkaan, vaanii kuitenkin laiturin alla valmiina viemään varomattoman lomailijan ikuisiksi ajoiksi syvyyksiin.

En halunnut olla laiturilla edes Vallisaaressa, jossa muutoin oli kiva retki. Sain myös matkustaa raitiotievaunulla, veneellä ja bussilla. Mutta laituri, epäilyttävä paikka!

En halunnut olla laiturilla edes Vallisaaressa, jossa muutoin oli kiva retki. Sain myös matkustaa raitiotievaunulla, veneellä ja bussilla. Mutta laituri, epäilyttävä paikka!

Kesäloma sujui muutoin hyvin, vaikka ihan niin aurinkoista ei ollutkaan kuin tiedän esikuvallani Ruotsin kruununprinsessa Victorialla olleen Öölannissa ja Malliksella.

Minä kävin matkoilla Mallorcan sijaan Mäntässä. Siellä asuin hienosti oikein hotellissa Mäntän klubilla.

Mäntän kuvataide vetää puoleensa - Serlachiuksen paperipatruunoita ehti olla neljä sukupolvea, mutta nyt kaupungissa vaalitaan kulttuuria.

Mäntän kuvataide vetää puoleensa – Serlachiuksen paperipatruunoita ehti olla neljä sukupolvea, mutta nyt kaupungissa vaalitaan kulttuuria. Mutta missä on koirakulttuuri?

Emännöitsijällä on vielä paljon oppimista, sillä hän ei tiedä juuri mitään siitä, minne minut voi viedä. Esimerkiksi museoon tai taidenäyttelyyn en voi mennä. Serlachius-museon ovelta meidät käännyttivät.

Mutta joihinkin ravintoloihin ja kahviloihin me käppänät olemme onneksi tervetulleita.

Emännöitsijä kaipaa selkeitä ohjeita, joissa valaistaisiin, mihin hän voi minut ottaa mukaan. Me kun haluamme tehdä kaiken yhdessä!

Koirat eivät pääse museoon, vaikka niin innoissani olen sellaiseen pyrkimässä.

Koirat eivät pääse museoon, vaikka niin innoissani olen sellaiseen pyrkimässä. Museokortti koirille!

Hotellissa ei saa pissata

Terveisiä lähetin isolle Vickanille, kun menin Ruotsin suurlähetystön ohi.

Terveisiä lähetin isolle Vickanille, kun menin Ruotsin suurlähetystön ohi. Hejsan Vickan, hur går det?

Kävin myös Laukon kartanossa, joka juhli 600-vuotistaivaltaan asuttuna merkkitilana. En viitsinyt käydä sisällä:)

Kävin myös Laukon kartanossa, joka juhli 600-vuotistaivaltaan asuttuna merkkitilana. En viitsinyt käydä sisällä, kun ilveskissat vahtivat portaita.

Osaan kyllä käyttäytyä, vaikka pieni vielä olenkin.

Voin ylpeänä kertoa, että en Mäntässä pissannut enkä kakkinut ollenkaan sisälle hotellissa, sillä Emännöitsijä ja Isännöitsijä kantoivat minut kolmannesta kerroksesta puistoon ja takaisin monta kertaa päivässä.

Tosin Emännöitsijä sai moitteita siitä, että hän unohti ottaa mukaan niitä pieniä mustia jätepusseja, joita tarvitaan, jos prinsessakoira tekee painavaa laatua olevia tehtäviä ulkoillessaan.

Kotiresidenssissäni onkin nykyään jätepussirulla eteisen hyllyllä aivan valjaitteni vieressä.

Kätevää.

Tosin Isännöitsijä sanoo, että häntä yököttää, joka kerta, kun joutuu haalimaan lämpimän tuotokseni pussiin.

Ne miehet ovat sellaisia hienohelmoja, Emännöitsijä sanoo. Hänenkään isänsä ei pystynyt pesemään hänen vauvapyllyään oksentamatta.

Miten maailma pyörisikään ilman meitä prinsessoja?

Perheeni hoitaa minua Whats Appissa

Olen tarvittaessa aika tomera tapaus, Vickan tuumii.

Olen tarvittaessa aika tomera tapaus, Vickan tuumii.

 

Perheelleni on muotoutunut ihan uusi kommunikaatiomuoto olennaisista koiruli-asioista. Keltaisista lapuista keittiön pöydällä tai perheryhmän Whats App –viesteistä voi lukea nykyään tällaisia uutisia:

”Koululla oli ruuhkaa, joten tulin kotiin. Vickan söi ja kakkasi.” ”Vickan pissasi kolmelta.” ”Vickan on syöny, kakannu ja käyny Vanhankaupunginlahden rantsussa kävelyllä. Osan matkasta ihan itse ilman hihnaa.”

 Osassa viesteissä on tosi monta ruskeaa, höyryävää kekohymiötä…

Minusta ollaan selvästi ylpeitä.

On tosi ihanaa tietää olevansa rakastettu sellaisena kuin on.”

Vickan voi olla pieni ja maailma suuri, mutta valloitan sen pala palalta.

Vickan voi olla pieni ja maailma suuri, mutta valloitan sen pala palalta. Olen jo innokas ja reipas matkailija ja saatan päästä joskus lentokoneeseenkin. Shakespearea lainaten: All the world is Vickans stage.

Terveisin

Vickan, 4 kuukautta ja nelisen kiloa.

Tiedottajana Emännöitsijä alias Riitta Lehtimäki