Kääpiösnautseri Vickan etsii kukkia, jotta voisi tehdä juhannustaikoja.

Kävin mökillä ennen juhannusta ja katsoin jo valmiiksi kukkia, jotta voisin tehdä juhannusyöksi taikoja. Aion nimittäin vahvistaa mahdollisuuksiani löytää unelmieni prinssi. Koska olen vielä kokematon näissä asioissa, asiaan täytyy paneutua huolella.

Onko voikukka kansankukkana sopiva prinsessan tyynyn alle? Saako sen avulla oman kuntosaliyrittäjän?

Jos poimin vääriä kukkia, saanko huikentelevan tanskandogin kumppaniksi? En halua olla prinsessa, jolle tulee ero ja joka joutuu yksinhuoltajaksi.

Mitä kukkia poimin, jotta voin uneksia saksalaisista snautsereista, brittiterriereistä ja italialaisista vesikoirista? Onko Norjan tuntureilla mitään reippaita prinssikoiria?

Olen myös mieltynyt rescue-koiriin. Olen tavannut muutamia tällaisia kansainvälisiä mamu-heppuja, ja täytyy sanoa, että heistä on vaatimattoman käytöksen alta paljastunut suuria sydämiä.

Etsin rantaleijonaa

Vickan nuuhkii rannalla.

Juhannuksena olisi mukava ihailla salskeaa rantaleijonaa. Mutta tässäkin täytyy olla varovainen. En halua väärällä yrttivalikoimalla houkutella lähistöllä liikkuvaa ilvestä kesäresidenssiini.

Niinpä aion nuuhkia mökkialueen tarkasti ja varoittaa emännöitsijää ja isännöitsijää kaikista kissaeläimistä. Ne eivät saa tulla tontillemme, komeat rantaleijonat kyllä.

Juhannuksena kukat ennustavat tulevaisuuden

Vickan seuraa, miten isot tytöt iloitsevat kukkamekoissaan, kun he saavat kukkia ja valmistuvat.

Isot kukat tuottavat selvästi iloa. Nyt tiedän: poimin juhannuksena pesääni ainakin pioneja, ruusuja ja auringonkukkia.

Ehkä minäkin vielä  isona valmistun koirakoulusta ja voin silloin hyppiä riemusta.

Muutan juhannussuunnitelmiani lennossa. Taidan hankkia ensin ammatin ja kansainvälisen uran ennen kuin asetun aloilleni.

Juhannusprinssit, terhistäytykää! Tulevan uranaisen sydäntä ei valloiteta noin vain.

 

T. Vickan, 1 vuotta 1 kuukautta