Vickan tykkää Raikusta ja Reinosta.

Kääpiösnautserin pentu Vickan kasvaa ja haluaa saada koiraystäviä. Onko koiruleilla Tinderiä?

Nyt kun olen saanut kaksi rokotusta, olen voinut laajentaa sosieteetani ja alkaa luoda omaa seurapiiriä. Ennen emännöitsijäni ei nähnyt Käpylässä juuri lainkaan koiria, nyt meitä karvakuonoja vilahtelee hänen mielestään siellä ja tuolla. Olen siis saanut avattua hänen silmänsä nelijalkaisille kavereille.

Tultuani kesälomalta olen kulkenut kotikatuja ja -polkuja ahkerasti 3-4 kertaa päivässä jonkun perheenjäseneni kanssa.

Saksanpystykorvan kauneus lumoaa

Olenkin nuuskutellut jo monia uusia tuttavuuksia, mutta kaksi ystävää on ylitse muiden: Naapurissa asuva saksanpystykorva Raiku on todella ystävällinen ja antaa minun juosta jopa vatsansa ali. Hän myös nostaa armollisesti vasenta takajalkaansa, että voisin paremmin nuuhkia hänen privaatteja ruumiinosiaan.

Raiku on myös todella sievä: hänen punaruskea turkkiaan on ihana näykkiä. Ja entä silloin, kun Raiku juoksee pitkä kangasjänis suussaan turkin liehuessa hänen ympärillään. Oi, hän on vastustamaton, ja ryntään perään. En kuule enkä näe mitään muuta, kun vain saan viilettää Raikun pihassa hänen kanssaan.

Valitettavasti Raiku ei ole aina leikkituulella, sillä hänellä on kuulemma hyvin paljon ystäviä, jotka uuvuttavat hänet. Tahdon valloittaa Raikun sydämen ja saada hänet innostumaan kisailustamme.

Olen ehkä vielä hänen mielestään lapsellinen ja rasittava, mutta kasvan kyllä vielä Raikun kokoiseksi, sillä mikään ei voisi olla hauskempaa kuin juosta yhdenvertaisena Raikun kanssa hirmu vauhtia ympäriinsä.

Saksanpystykorva Raiku leikkii kääpiösnautseri Vickanin kanssa.

Saksanpystykorva Raiku on Vickanin paras ystävä ja ihailun kohde.

Kääpiösnautseri ja herrasmies

Olen myös tutustunut harkitsevaiseen herrasmieheen, Reinoon.

Kääpiösnautserina hän ymmärtää minua eikä menetä hermojaan vaikka välillä hypähdän hänen selkänsä yli ja sitten juoksenkin jo vatsan ali.

Reino on aikuinen maailmanmies, joka kohtelee minua kuin prinsessaa. Hän on nuorelle naiselle kuin luja peruskallio, johon voi aina luottaa.

Kääpiösnautserit Vickan ja Reino painivat puistossa niin, että puiden lehdet vain lentelevät.

Kääpiösnautserit Vickan ja Reino painivat puistossa niin, että puiden lehdet vain lentelevät.

En voi sille mitään, mutta kun näen koiran, unohdan, että Emännöitsijää on olemassakaan.

Koiraystävät ovatkin parasta mitä tiedän.

Siis kuivattujen muikkujen jälkeen. Ja niitä saan Emännöitsijältä silloin, kun olen tullut järkiini, unohtanut kavaljeerini ja käyttäytynyt taas hyvin.

 Rakkaus ja ruoka eivät ilmeisesti sovi yhteen. Olen ehkä vielä liian pieni ymmärtämään tätä.”

 

terveisin

 

Vickan, 4 kk, nelisen kiloa.

Hovitiedottajana Emännöitsijä alias Riitta Lehtimäki