Kääpiösnautseri Vickan ensimmäisen kerran trimmattavana.

Kääpiösnautseri Vickan ensimmäisen kerran trimmattavana. Emännöitsijä on onneksi tukena.

Milloin on sopiva aika pienen prinsessan mennä ensimmäisen kerran kauneushoitolaan? Tätä mietin, kun Emännöitsijän antamat hoidot eivät enää riittäneet pitämään turkkiani kunnossa. Kiharani ovat kasvaneet kasvamistaan, ja jalkoihini on jo alkanut muodostua huopuneita rastoja.

Ei kiva, huopuneet karvapallerot kiristävät ihoa, ja kun Emännöitsijä leikkelee niitä saksilla, tuloksena on rumia laikkuja eivätkä paakut silti lähde kokonaan pois.

Meillä kääpiösnautsereilla myös korvat menevät helposti karvoista tukkoon. Emännöitsijä alkoi uumoilla, että en enää kuule kunnolla, koska en noudata hänen kutsujaan. Varsinkaan silloin en kuule, kun pitäisi lähteä ulos. Enkä silloinkaan kuule kovin hyvin, kun pitäisi tulla ulkoa sisälle.

En ole viitsinyt kertoa hänelle, että kuulen kyllä ihan hyvin, mutta en halua kuulla. Tahdon kulkea omia polkujani.

Mutta Emännöitsijä meni tilaamaan ajan koirahoitolaan. Hän ei raukka ymmärrä, että kovakorvaisuus ei poistu kääpiösnautserista korvakarvat nyppimällä. Viaton ensimmäisen koiran omistaja kun on.

Koirahoitolassa

Karvan päästä otetaan napakka ote ja vedetään karvan kasvusuuntaan. tarkoituksena on, että pehmeät karvat häipyvät ja minusta tulee karkeakarvainen ja kiiltävä.

Karvan päästä otetaan napakka ote ja vedetään karvan kasvusuuntaan. Tarkoituksena on, että pehmeät karvat häipyvät ja minusta tulee karkeakarvainen ja kiiltävä.

Oli kyllä aikamoinen shokki mennä koirahoitolaan. Siellä hoitopöydällä keekoili muhkea, valkoinen Bichon frisé, joka käy hoitolassa kuuden viikon välein. Muuten hänen pöyheytensä ei kuulemma pysy kunnossa.

Jouduin seisomaan hoitopöydällä, mikä on yhtä epämiellyttävää kuin lääkärissäkin.

Myös täällä katsottiin suuta, korvia ja pyllyä. Ihmisillä näyttää olevan jonkinlainen vimma tutkia koirien privaatteja ruumiinosia. Taidan tehdä tästä jonkin antropologisen tutkimuksen, kun solmuluun pureksimiseltani ennätän.

Sitten hoitaja tarttui minuun muitta mutkitta ja alkoi nyhtää turkistani karvoja. Kainaloita nypittäessä aloin laittaa hanttiin, sillä liika on kyllä liikaa. Sain nameja ja kannustuksia, joiden mukaan jaksoin paljon pidempään kuin pennut yleensä. Silti ennätin raapia hoitajan käsivarsiin verinaarmuja. Enhän ole mikään lällärikoira.

Mutta puolitoista tuntia nypittävänä on koettelemus kenelle tahansa.

Onko Emännöitsijä muka nyppinyt kulmakarvojaan ja ajanut kainaloitaan näin kauan? Ei takuulla – ja sen kyllä huomaa, näin sivumennen sanoen. Jokin hoitola saattaisi hänenkin takuilleen tehdä hyvää.

 

Järeitä välineitä

Tällaisilla välineillä takkuturkkien kimppuun käydään.

Tällaisilla välineillä takkuturkkien kimppuun käydään. Ruskeakahvainen kaavin on coat king ja vihreälapainen on furminaattori.

Hoitajan mukaan on kaksi työvälinettä yli muiden: coat king ja furminaattori. Mutta kääpiösnautsereille sopii parhaiten sormilla nyppiminen, koska tavoitteena on saada hyvin säätä kestävä, karhea turkki.

Monet ajelevat käppänöiden turkin itse koneella, mutta käsityönä tehty nyppiminen saa kuulemma aikaan kauniimman lopputuloksen ja terveemmän turkin. Joillekin kääpiösnautsereille halutaankin tehdä turkin palautus, kun se on ajeltu tai leikattu.

Minulta leikattiin koneella vain vatsa, sillä herkkää aluetta ei voi noin vain nyppiä.

Emännöitsijä toivoi, että pyllyni valkeasta laikusta tehtäisiin sydämen muotoinen, mutta sellainen tulee luonnostaan jos on tullakseen.

No, minulle ei onneksi tullut. Perverssi Emännöitsijä kun kuitenkin töllistelisi sydämenmuotoista pyllyäni aina lenkkeillessämme. Nytkin hän ihmetteli ääneen, että näkee nyppimisen ansiosta ensimmäisen kerran korvaani ja pyllyyni.

Kuten aiemmin totesin, ihmisillä on kummallinen tarve tirkistellä toisten ruumiinaukkoja.

 

Kahden kuukauden päästä uudestaan

Välillä otti niin kipiää, että minun oli pakko nousta pystyyn.

Välillä otti niin kipiää, että minun oli pakko nousta pystyyn.

Kauhukseni kuulin, että minun on mentävä nypittäväksi puolentoista kuukauden päästä, jotta lopputuloksesta saadaan edustava. Ja aika pitää varata ajoissa, sillä joulun ja muiden juhlapyhien lähestyessä koiratkin siistitään ja hoitola-aikaa on vaikea saada.

Emännöitsijä onneksi sanoi, että ei aivan loputtomasti voi kauneushoitolassa käydä, sillä lysti maksaa 60 euroa tunnilta. Käsityö ja ammattitaito maksavat, tietenkin.

Saa nähdä, mikä muotoutuu minulle sopivaksi kauneudenhoitorutiiniksi.

 

Terveisin prinsessojen kauneudenhoitorintamalta

Vickan, 5 kuukautta, noin 5 kiloa

Muistiin merkitsi Emännöitsijä alias toimittaja Riitta Lehtimäki