koirakopla, kotiliesi, Hulda

Pahus, pitikin mennä jättämään tassunjälki tuohon kynnykselle.

Apua, nyt mä vasta oonkin lirissä ja ihan omaa tyhmyyttäni. Eilen pappa maalasi ovien ja ikkunoiden karmeja sinisellä. Huvikseni sitten astuin kynnyksellä silleen, että mun varpaanjäljet jäi siihen uuteen maaliin. Kiäh, kiäh! Siihen jäi söpö, osittainen tassunjälki. Mun tassunjälki. Parasta oli, ettei mamma ensin huomannut mitään, mutta pappa-pentele meni sen sille kertomaan.

Mammahan riemastui. Nyt se pystyy kuulemma sikahelposti selvittämään oudot, ennen selittämättömät pikkuiset tomaatti- ja mansikkavarkaudet. Se vertaa mun tassunjälkiä ja rikospaikalla olleita paljaalle silmälle näkymättömiä jälkiä keskenään. Mamma väitti, että sillä on meikkilaukussaan täydellinen CSI-laboratorio, ja se hetkessä selvittää moiset, lievää törkeämmät rikokset.

koirakopla, kotiliesi, Hulda

Hiippailin vaivihkaa tomaattien lähelle ja olin nuuskivinani niitä. Paria tönäisin kuonolla. Ja sitten löysin melkein kypsän tomaatin. Nappasin sen suuhuni ja samassa kuulin kameran äänen! Pahus, se ketku mamma pääsi yllättämään mut itseteossa.

Voi jumankekka, mitä tuli tehtyä! Ei olisi luullut, että viattomasta pikku pilasta, tassunjäljestä tuoreessa maalissa, tuleekin mulle kaamea rasite. En voi enää vierittää tomaattien katoamista supikoirien ja lintujen tekosiksi.

Muuten on ollut aika kivat ilmat (paitsi tänään satoi kaatamalla) ja tomaatteja on taas kypsynyt lisää. En tiedä miksi himoitsen niitä niin paljon, vaikka mun Elmo-broidin palvelija Sari sanoi, ettei koirat saisi syödä niitä. Koisokasveja, nääs! Kävin taas salaa vohkimassa pikkutomskuja, ja jätin ne sitten terassille ja toin osan sisään lattialle. Hih hih, mamma astui ainakin yhden päälle paljain jaloin. Mamma heti tarkisti tassunjäljet eikä se enää uskonut supikoirasalaliittoteoriaani, en kyllä ymmärrä miksei… Muka todisteet ja kaikki! Pitää vissiin alkaa käyttää sukkia. Siinäpäs mamma sitten ottaa tassunjälkiä, mokomakin wannabe-neiti-Marple!

Siitäs sai kotkakin!

Aamulla muuten nähtiin mamman kanssa, kun merikotka yritti siepata meressä uivan merimetson. Niitä oli ainakin 200 lintua yhdessä uimassa. Se meteli, kun ne kaikki nousivat lentoon yhtä aikaa, yllätti meidät molemmat. Aikamoinen pamauksen kaltainen ääni. Kotka joutui liitämään tyhjin kynsin pois.

Mamma ja pappa lähtivät taas kaupoille, ja minä jäin yksin mökille. En oikein keksinyt mitään ketkua, pudotin kyllä irtokovalevyn ja kortinlukijan. Ja pari paperia sain alas pöydältä ja kassin paikkaa siirtelin.

koirakopla, kotiliesi, Hulda

Ketsuppia oli lautasen reunalla, mutta muuten ihan tyhjä! Pitäiskö tän kiinnostaa mua?

Palattuaan kaupoilta mamma ihan innoissaan näytti mulle joitain Arabian Kosmos-lautasia, joita oli löytänyt kirpputorilta. Mun piti oikein mennä terassille niitä ihastelemaan. Olin aivan äimänkäki -tyyppisessä tilassa. Mitä helluttia? Tyhjää lautasta piti muka ihastella! Arvaa kiinnostaako mua tyhjä ruokalautanen yhtään? Edelliseltä omistajalta oli jäänyt reunalle vähän ketsuppia. Olis nyt mamma ostanut siihen edes pari nakkia!

Pus ja muisk kaikille ja varokaa jättämästä tassunjälkiänne mihinkään!

Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Täysinäiset ruokalautaset on kyllä ihan parasta mitä tiedän.