koirakopla, kotiliesi, hulda

Naapuri kielsi mammaa syömästä kaikkia nakkeja.

Heh heh heh… Mä olin tänään taas pellolla kävelyllä. Nähtiin mamman kanssa, kun naapuri oli istuttamassa sinne nakkeja. Mamma arveli, että keväällä on sitten komea nakkisato tulossa. Slurps, tuli ihan nälkä. Mä ottaisin nakit joka päivä! Vaikka muusin kanssa tai ketsupilla.

Lara istui siinä aika lähellä palvelijattarensa kanssa. Muistattehan Laran, sen pitkäkarvaisen collien meidän naapurista? Kai mä oon Larasta jo kertonut? No, joka tapauksessa Lara oli vähän kasvanut ja kaunistunut. Sen olis tehnyt mieli leikkiä mun kanssa, ihan selvästi. Sen palvelijatar sanoi, että toisen kerran, niillä on nyt jälkien etsintä -koulutusta.

No, pettyneenä jatkettiin mamman kanssa matkaa. Kierrettiin ihan koko pelto ja nähtiin yksi iso, musta koira. Onneksi se oli ojan toisella puolella, ei tarvinnut selittää mun juoksuaikaa kenellekään. Oon jo ihan kyllästynyt kuulemaan siitä. Ja noloa kertoa muille, että mulla on juoksuaika, kun mua ei kyllä varmaan päästetä juoksemaan. Ainakaan yksin.

Kun vihdoin tultiin pellon toista laitaa takaisin, ne samat tyypit olivat istuttamassa eri paikkaan nakkeja. Kuinkahan paljon ne meinaa niitä laittaa? Tulee kyllä isot viljelmät. Mammakin on jo istuttanut sipulit meidän pihalle. Se ei vissiin tiedä, että nakkejakin voisi istuttaa. Luita mä oon kyllä jo kaivanut kukkapenkkiin. Luujauhohan tekee kukille hyvää. Mamma kertoi laittaneensa kerran haukifileitä ruusupenkkiin, mutta siitä mä voin kertoa joskus myöhemmin.

No, joka tapauksessa se nakkien istuttaja huusi: ”Älä päästä mammaa tonne toiselle puolelle syömään nakkeja!” Tai niin mä ainakin kuulin. Mamma vain nauroi – mulle!

 Pus ja muisk kaikille viljelijöille!

Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Nakit on kyllä ihan parasta mun mielestä.