koirakopla, kotiliesi, Hulda, Hermanni

Kuiskuttelin Hermannille hyviä ohjeita ja hän vain nauroi!

Eilen kuulin musertavia suru-uutisia. Paras naapurini, Hermanni, on kuollut 14 vuoden ikäisenä. RIP Hermanni <3 .

Hermanni oli australianterrieri, ystävällinen ja iloinen tyyppi. Tässä yksi muisto Hermannin ja mun tapaamisesta parin vuoden takaa. Muutoin me aika usein vaihdettiin kuulumisia portin takaa. Hermanni aina pysähtyi mun portille, jos mä olin pihalla. Muuten jätti viestiä. Mikä herrasmies!

Muisto syyskuulta 2014

Heti kun mamma tuli töistä, me lähdettiin lenkille ja taas pellolla tavattiin upea uros. Tällä kertaa naapurin Hermanni. Näin jo kaukaa Hermannin ja aloin madella ja ryömiä sitä kohti. Varmuudeksi heittäydyin välillä selälleni. Mammaa naurattaa aina mun temput ja yleensä sen takia niitä teenkin. On hauskaa saada mamma nauramaan.

Onneksi mammalla ei ollut nyt kiire mihinkään ja päästiin kunnon lenkille Hermannin kanssa. Sillä aikaa kun mamma pajatti Hermannin palvelijattaren kanssa, me saatiin rauhassa rupatella kuulumisia. Hermannin verensokeri on pysynyt aika hyvänä, kesän kuumuudesta huolimatta. Joka päivä pitää ottaa insuliinipistos, se on varmaan kurjaa. Hermanni sanoi, että osaisi kyllä itsekin pistää, mutta kun se tuntuu olevan niin tärkeää henkilökunnalle, niin se antaa niiden hoitaa sen homman.

Automatkoista Hermanni ei kauheasti välitä, varsinkaan pidemmistä. Kerroin, että minäkin ennen huusin kuin palosireeni, mutta heti kun tajusin, että pääsen sentään mukaan, olen ollut ihan hissukseen automatkoilla. Hermanni sanoi, että tajusi sen jo 12 vuotta sitten, mutta hän pitkästyy pitkillä matkoilla. Pitäisi olla jotain älypeliä tai muuta puuhaa automatkan aikana.

Lenkin lopuksi kuiskasin Hermannille, että ottaisi konjakkihuikan (Rescue Remedy) matkaa ennen, johan sujuisi matka rattoisasti. Hermanni meinasi tikahtua nauruun. Ei koirat juo konjakkia, se tuumasi.

Voi, sitä Hermannia!

Hermanni oli loppuun asti iloinen ja ystävällinen, aina jaksoi tervehtiä. Tarkisti mun kuulumiset ja jätti viestiä portille. Hermanni ehti olla sekä Herculeksen (mamman eka mäykky) että Alyssankin (mamman ja papan yhteinen eka mäykky) kaveri. Ja vielä mun.

Lepää rauhassa, rakas naapuri! Hermannia jäivät kaipaamaan Leena, Jaakko, Pekka ja Veera. Ja minä. Ja mamma ja pappa.

Pus ja muisk Hermannin perheelle ja voimia kaikille muillekin koiransa menettäneille!

Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Kivat naapurit on kyllä ihan parasta mun mielestä.