Hulda_kukkia_kukka_puutarha_kotiliesi_mäyräkoira

Näytänkö siltä, että kukat kiinnostavat minua? Anteeksi, ei ollut tarkoitus.

Ou mai gaad! Mamma kotiutui jostain puutarhakaupasta taas kauhean lastin kanssa. Se oli värvännyt Pojan kuormajuhdaksi ja 12 säkkiä multaakin oli ostettu, kolmea eri laatua. No, luutarhurina tiedän, että luita voi kaivaa ihan mihin multaan vain, mulle kyllä sopii kaikki. Happaman maan mullasta tulee kiva pikantti maku luihin.
Mullan, työkalujen ja kukkien lisäksi mamma oli ostanut pöydän puutarhaan ja oli aivan innoissaan siitä. Mäkin olin aluksi innoissani, kunnes selvisi, ettei siinä pöydällä käsitellä lainkaan ruokaa, ainoastaan kukkia.

Innokkaana se alkoi siirrellä kukkia paikasta toiseen, lisätä multaa sinne, kastelukiteitä tänne, ravinteita tuonne. Katemultaa vanhaan kukkapenkkiin, uutta multaa uusille kukille. Sanoinkin sille, että kyllä sitä nyt ollaan niin ammattilaista, niin ammattilaista! Et sentään kalafileitä laittanut kukkapenkkiin, niin kuin viime syksynä, kysyin. Näyttää ruusut vähän kuolleilta, vain Peace selvisi haukifileistä hengissä. Queen Elisabeth ja Texasin keltaruusu ovat melko kanttuvei. Mamma vain mulkaisi mua kiukkuisesti.

Kukkia_Hulda_kotiliesi

Voiko näitä syödä?

Heh heh heh, siitä katseesta tulikin mieleen yksi juttu hurjasta nuoruudestani. Se tapahtui toissa keväällä kotona. Tai siis kotipihan puutarhassa. Tai mikä lie, ei se nyt oikeastaan mikään puutarha ole. Mamma siellä kasvattelee kukkia ja jos jonkinlaista kasvia, mutta parhaiten siellä menestyy vanhat perennat, jotka edellinen asukas istutti joskus vuosia, vuosia sitten. Niin ja voikukat ja nokkoset! On siellä nurmella jopa sammaltakin.
No, mamma joka vuosi tilaa nettikaupoista kauheat määrät kukkasipuleita. Pari vuotta sitten kuulemma istutti satoja tulppaaneja ja narsisseja, joitakin krookuksia, jättilaukkoja ja helmililjoja. Siis toi kaikki tapahtui jo ennen mun syntymää, niin vanhoista asioista nyt puhutaan.
Joka tapauksessa keväällä mamma intoili koko ajan, mikä kasvi mistäkin alkoi nousta ja montako kukkaa puhkesi kukkaan. Se odotti jotain tulppaania kuin sanonko kenen toista tulemista, mutta ei kai ne käskien kasva.

Tulppaani_Hulda_kotiliesi_koirakopla

Näitä tulppaaneja on odotettu kuin kuuta nousevaa! Ketä kiinnostaa?

No, mä ajattelin sitten vähän auttaa ja kaivaa niitä esille. Sain jo melkoisen kuopan kaivettua ja siinä samalla lenteli vähän jotain vihreää ylös maasta, en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Ei siellä mitään ollut, multaa vain ja jotain sipuleita ja vähän vihreää.

Suoraa huutoa

Mamma tuli pihalle ja huomasi mut siellä kukkapenkissä.
Siis voi mikä huuto tuli! Se varmaan ilahtui, kun olin niin omatoimisesti alkanut auttaa kukkia maan päälle. Tai sitten ei… Se tais kuitenkin vähän suuttua. Kyllä se on niin pikkumainen.
Vaihdoin taktiikkaa ja sanoin pokkana, ihan vakavalla naamalla: – Kuoppa oli jo tässä kun tulin.
Varmaan oravat kaivaneet.

Hulda_kotiliesi_puutarha_kuoppa_kaivaa

Katso, mamma! Täällä on joku ihme kuoppa! En yhtään tiedä mistä se on tullut, jollei ne kavalat oravat ole olleet asialla.

Heh heh heh, sain ovelasti vieritettyä syyn oravien niskoille. Ne ärsyttävät pikku minimiit saavat kohtuuttomasti huomiota mammalta. Ja olen nähnyt niidenkin kaivelevan kukkapenkkiä. Mamma on ihan heikkona oraviin, ne kuulemma muistuttavat minua. En tiedä mitä ajatella moisesta, mutta ihan liikaa mamma niitä hyysää ja ruokkii. Ja vahtaa, etten minä pääse syömään pähkinöitä.
Joka tapauksessa pääsin tilanteesta kuin koira veräjästä. Tai en mä siis oikeasti mihinkään päässyt, meidän piha on aidattu ja portin allekin on laitettu verkko. Papan tekosia.

Pus ja muisk kaikille muillekin hortonomeille!
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Kaivaminen on kyllä ihan parasta mun mielestä. Ja ruokapöydät.

Kukkapöytä_Hulda_kotiliesi

Ai, ei mitään syötävää vai? Mitä hyötyä tuosta pöydästä sitten on?