Muistatteko kun kerroin siitä karmeasta punkista mun silmäkulmassa? No, viime viikolla mun otsalla taas tepasteli yksi punkki rehvakkaana, valmiina veren imemiseen. Pappa onneksi nappasi sen pois ajoissa ja veti vessasta alas. Siitä mamma muistikin, että mulle pitää antaa se toinen punkkitabletti, kun edellisestä oli jo kulunut kolme kuukautta. Ja tosi mielelläni sen otin. Kyllä mä niin inhoan noita punkkeja. Elämä on niin paljon mukavampaa ilman moisia iljetyksiä.

Mä oon kuullut, että jengillä on joskus vaikeuksia ottaa lääkkeitä. Mä otan ainakin punkkitabletin ihan näin nätisti. Ne on hyviä. Ei tarvi antaa edes mitään kinkkupalaa tai makkaransiivua mukaan. Menee ihan helposti alas. Ja toimii!

Muutenkin syyskesä on sujunut melko kommelluksitta. Ollaan oltu mökillä ja kotona, eikä mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Mamma on mökillä kasvattanut kesäkurpitsoja ja on innoissaan niiden suuresta koosta. Melkein tunsin itseni ihan kääpiöksi niiden rinnalla. Tosin minähän olen kääpiömäyräkoira, joten ei se sinällään mikään ihme olekaan.

Koirakopla, Kotiliesi, Hulda, kesäkurpitsa, kääpiö, kääpiömäyräkoira, terassi, lauta

Tunnen itseni melkein kääpiöksi.

Alkaa kyllä kyllästyttää noi mamman jatkuvat kuvaukset. Tuntuu, ettei sen siunaamaa rauhaa saa, kun se on kamera ojossa tähtäilemässä mua. Viimeksi kun katsoin sen iPhotoa, siellä oli yli 40 000 kuvaa. Suurin osa minusta. Mitähän se niillä tekee? Ei se pöljä edes tuhoa niitä, joissa näytän vähän omituiselta tai ovat muuten tärähtäneitä. Se väittää, ettei koskaan tiedä milloin juuri sellaista ilmettä tarvii johonkin juttuun. Huoks!

Koirakopla, Kotiliesi, Hulda, Mäyräkoira, vesikuppi

Anteeksi, mutta saisiko sitä edes juoda rauhassa, ilman että joku kuvaa koko ajan? Minä vain kysyn!

Ei mulla muuta tällä kertaa, muistakaa pitää nestetasapaino kunnossa!

Pus ja muisk kaikille,
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Punkkitabletti on edelleen kyllä ihan parasta mun mielestä.