koirakopla, kotiliesi, Hulda

Aamulla kello viisi. Apua! Missä vastaranta on?

Siis voi jumankekka, mikä olo oli juhannusaamulla, kun mä heräsin! Kello oli vasta vähän vaille viisi ja päässä jyskytti. Naapurista kuului jotain todella surkeaa musiikkia, mitä lie renkutusta, ja nuoriso kiljui toisilleen musiikin yli. Sitten ne kehtasivat vielä grillata siihen aikaan. Ihana tuoksu se varmaan mut herätti, mutta se meteli kyllä ärsytti. Ryntäsin terassille heitä haukkumaan ja olin saada slaagin! En nähnyt vastarannalle! Mitä helluttia! Olenko tullut sokeaksi? Hmmm, en ehkä täysin, koska näen tuon männyn tuossa metrin päässä. Sainkohan jonkun allergisen reaktion, kun mamma väkisin tunki sänkyyni jotain kukkasia ja yrttejä. Vähemmästäkin päätä särkee ja heikottaa. Mutta mitä vastarannalle on tapahtunut?

– Sumua se vain on, mamma kuittaa tyynesti. – Ei susta oo tullut sokeaa, senkin höppänä.

Hulda, kotiliesi, koirakopla

Ei ihme, että päätä särki. Kaikenmaailman yrttejä mamma tunki mun petiin. Nuku siinä sitten hyvin!

Mikä helpotus, mutta näytti kyllä omituiselta, ihan kuin oltais oltu aavalla merellä, paitsi se yksi mänty siinä edessä. Vai voiko sanoa, että näytti omituiselta, koska ei näkynyt mitään? Mutta mun piti kertoa niistä kukista ja yrteistä, joita mamma väkisin laittoi mun petiin, että näkisin unta tulevasta sulhosta. No, herranjestas, sulhoja tuli niin paljon, etten kerennyt edes kissaa sanomaan. Tosin miksi olisin sanonutkaan.

Eka uni

koirakopla, kotiliesi, hulda, riku

Tui tui, Hulda! Mä oon Riku Rohkea. Noissa tyynyissä lukee kaikkia mun ajatuksia susta! <3 (Kuva Kari Särkkä)

Unessa olin kauniilla terassilla, jonka upealla sohvalla makoili komea uros, Riku Rohkea. Hän kutsui minua luokseen ja kertoi ajatelleensa vain minua jo monta päivää. Aina siitä lähtien kun oli lukenut minun Facebook-sivuani. Unessa menin hänen luokseen ja yritin hypätä sohvalle, mutta en päässyt, sohva oli liian korkea. Sitä paitsi mamma on kieltänyt hyppäämästä sohvalle. – Tule sinä alas, Riku Rohkea, pyysin.

Riku hyppäsi miehekkäästi alas ja juoksimme yhdessä nurmikolle leikkimään. Minä ajoin Rikua takaa ja välillä kävimme uimassa Rikun yksityisessä uima-altaassa. Rikun palvelusväki tarjoili meille sen seitsemän lajin herkkuja, ja kun meille tuli kuuma, he leyhyttelivät meitä palmunoksilla.

Tassujeni juurelle tuotiin ihania kukkia ja jalokiviä. Minulle luvattiin puoli valtakuntaa ja Riku Rohkea. Olin juuri sovittelemassa sormusta, kun yhtäkkiä…

Toka uni

koirakopla, kotiliesi, Hulda

Hei, Hulda! Ota kii, jos saat! (Kuva Maritta Laine)

…tömähdin lenkkipolulle ja edessäni pinkoi jotain pehmeää ja valkoista, joka lällätti mennessään: Ota kii, jos saat! Se oli bichon frisee Jarre, 1,5 v. Jarren palvelijan mukaan poika on varsinainen sydänten murskaaja, joka rakastaa hellimistä, sylissä oloa, moottoripyöriä, amerikkalaisia autoja, kovaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. No, kuka ei rakastaisi? Jarre on myös tosi kiinnostunut kaikesta mitä lenkkipolulta löytyy ja nyt se löysi minut. Ja haastoi juoksukilpailuun. Kumpi mahtaa voittaa Jarre vai Hulda? Parilla loikkauksella sain Jarren etumatkan kurottua umpeen, mutten pystynyt hiljentämään vauhtiani, vaan jatkoin matkaani Jarren ohi jonnekin kaukaisuuteen. Seis, mua ei ole vielä kosittu! Apua, minne minä joudun…

Kolmas uni

hulda, koirakopla, kotiliesi

Moi, Hulda, mä en jaksa nyt juosta. Tuu ottaa aurinkoa mun kanssa. (Kuva Piia Urpolahti)

…kellahdin nurmikolle makaamaan Oskun viereen. Olin ihan poikki kovasta juoksemisesta. Onneksi Osku, 1v, perhoskoira-mäyräkoira mix oli just tauolla riehumisesta. Se muuten kyllä rakastaa nurmikolla puuhastelua, mutta välillä pitää vähän levähtääkin. Jäin Oskun viereen köllöttelemään ja palvelijatar toi meille kaikkea ihanaa syötävää ja juotavaa. Jäätelö oli kananmakuista maksakastikkeella. Slurps! Kyytipojaksi piimäpirtelöä, jossa oli mustikoita. Namsk! Ja jääkylmää vettä.
Osku on ihmisrakas, touhukas ja tarmokas kaveri, mutta paheena sillä on kaikki pehmeä. Tyynyt, peitot, pehmolelut, niitä vaan on pakko vähän maistella. Toivottavasti se ei näe meidän mammaa, muuten se saattaa sitäkin maistaa. Taitaa toi Osku olla kyllä vähän liian nuori mulle…

Neljäs uni

koirakopla, hulda, kotiliesi

Hei Hulda, mennään piiloon nurkan taakse ja odotetaan, että meitä kutsutaan. (Kuva Janette Ojala)

…apua, putosin päistikkaa pensaaseen, jonka alla piileskeli cockerspanieli Osku, 4 v. – Moi, se sanoi.
– Kiva kun tulit, olinkin jo odotellut sua. Pysytään täällä jemmassa ja odotetaan, että joku kutsuu. Sitten mennään muina miehinä ja saadaan hyvät palkkiot. Hih hih, taitaa olla aika hyvä tyyppi tuo Osku, samat metkut kuin minulla. – Oskuu, joku huutaa. – Se on Janette, Osku selittää. – Osku, missä sä olet, tule tänne! Me rynnättiin molemmat Janetten luo ja saatiin mielettömät määrät karkkeja. Sitten vielä pelattiin palloa ja meillä oli tosi nastaa, kunnes äkkiä…

Viides uni

Hulda, koirakopla, kotiliesi

Hei Hulda, mä oon Luke. Sä voit kutsua mua Lucky Lukeksi. (Kuva Tarja Molander)

…mätkähdin suoraan Luken viereen sängylle. Onneksi oli pehmeä sänky. Luke vähän vilkaisi mua ja sanoi, että voin kutsua sitä Lucky Lukeksi, mutta nyt sillä on kiire leikkiä pallon kanssa. Sillä ei ole aikaa kaikenmaailman hempukoille, jotka tipahtelevat kesken unien toisten uniin. Tosin sä oot onnekas, kun putosit mun uneen. – En minä tätä tehnyt, se oli mamma, joka laittoi jotain yrttejä mun petiin, että näkisin tulevan sulhoni, selitin hädissäni Lukelle.
– Ai, mut hei, ookkonä se sama Hulda siitä tiskirätistä? Mulla on sellainen! Sä ootkin aika söpö!
– Kiitos, no et ole yhtään hullumpi itsekään! Mikä täällä tuoksuu? Ihan kuin joku grillaisi! Tulikin jo vähän nälkä, mutta tuo musa on ihan luokatonta…

Heräsin.

Pus ja muisk kaikille, varsinkin unessani vierailleille!
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Jännät unet on kyllä ihan parasta mitä tiedän.