Koirien välisistä kohtaamisista – lenkkeilyn etiketti

Joskus kun koiraihmisellä on pieni hetki luppoaikaa ja kädessä kännykkä, hän ehkä löytää pian itsensä näpyttelemästä vastausta johonkin koiraryhmässä käytävään keskusteluun. Vaikka pitäisihän meidän kaikkien koiranomistajien jo tietää, että näihin keskusteluihin EI kannattaisi ikinä osallistua. Kirjoitat niin tai näin, on toimintasi jonkun mielestä väärin. Ymmärrystä on hyvin vähän, yleistystä taas aivan liikaa. 

Kakka vai sirpaleet

Koiraryhmässä aloittaja monesti kysyy koirien syömisistä tai esimerkiksi lenkkeilystä. Kirjoittaja hakee ehkä aloituksellaan tukea omalle toiminnalleen, josta saattaa olla joko epävarma, tai päinvastoin hyvinkin varma. Hän voi olla myös mustavalkoisesti sitä mieltä, että oma toimintatapa on ainoa oikea ja hakee muilta keskustelijoilta mielipiteelleen vahvistusta. Aloituksen tarkoitus saattaa olla myös ihan puhtaasti vaan provosoida.

Chihuahuat mäkkärissä.

Ruokintakeskustelut ovat ihan omiaan saamaan koiraihmisten tunteet kuohumaan. Kuvassa minä olen syöksemässä omiani aikaiseen hautaan, kun pääsivät maistamaan pikaruokaa. Ja perunahan ei sula koiran vatsassa! 😉

Hakee aloittaja sitten neuvoja, tukea tai komppausta muilta samoin toimivilta, niin yksi asia on ihan varma. Joku ymmärtää pian joko aloittajan tai kommentoijan vahingossa (tai tahallaan) väärin. Ja pian siellä jo näpytellään jotain vakioyleistystä tai vastakkainasettelua, jollainen todellakin tulee JOKAISEEN tiettyjä aiheita sivuaviin aloituksiin. Tällaisia keskustelunaloituksia ovat esimerkiksi pienet koirat, isot koirat, raakaruokinta, kuivaruoka, hihnalenkit, vapaana pito, liikunnan ja lenkkien määrä. Listaa voisi jatkaa ihan loputtomiin.

Kuulostaako tutulta? Ja eikö olekin hassua seurata tällaista keskustelua tietäen, että pian se vakioheitto aiheeseen tulee. Pieniä koiria koskevat yleistykset ovat vähän samantyyppisiä, kuin joka kevät käytävä koirankakkakeskustelu. Jos harmittelet kävelyteille levinneitä kakkakasoja, saat vastaukseksi tietoiskun siitä, kuinka paljon pahempia roskat ja lasinsirpaleet ovat. Pointti kun vaan on ihan muualla. Eiväthän ne sulje toisiaan pois mitenkään – molemmat on ihan sieltä syvältä poikittain ja molemmista saa harmistua! Niitä on ihan turha asetella vaakakuppiin kumpi on haitallisempaa tai vaarallisempaa, kun molemmista olisi syytä pyrkiä eroon. Se, että et tykkää astua paskaan, ei tarkoita sitä, että mielestäsi lasinsirpaleet on fine – get it?

Ajatusleikissä hetki toisen saappaissa

Tässä joitakin päiviä sitten minulla oli tuota vaarallista luppoaikaa ja löysin itseni keskustelupalstojen äärestä. Siellä joku koiranomistaja kirjoitti koiraryhmässä närkästyneenä toisen koiranomistajan käytöksestä lenkillä. Hän oli ollut lenkillä isohkon koiransa kanssa ja huomannut etäämmällä edessään toisen ulkoilijan pienen koiransa kanssa. Pienen koiran omistaja oli heidät huomatessaan ottanut oman koiransa syliin ja lähtenyt rivakasti toiseen suuntaan. Tämä huvitti ja myös ärsytti ison koiran omistajaa. Hän laittoi julkaisunsa saatteeksi kuvan omasta koirastaan ja kysymyksen näyttääkö se nyt niin pelottavalta muka ja kysyi miten muut olisivat siinä tilanteessa toimineet.

No, koska en ilmeisesti koskaan opi, ajattelin vastata kysyjälle ja kertoa, miksi tuo vastaantulija saattoi toimia niin kuin toimi. Pyysin kysyjää asettumaan hetkeksi sen pienen koiran omistajan saappaisiin. Tunsiko hän aloittajan koiraa? Olisiko hän voinut olla varma, että se on kiltti? Olisiko hänen pitänyt pystyä luottamaan siihen, että aloittaja saa pidettyä isomman koiransa hallinnassaan? Hänen oma koiransa olisi saattanut esimerkiksi provosoivasti haukkua ohitustilanteessa, olisiko hän voinut jotenkin tietää ettei aloittajan koira olisi vuorostaan provosoitunut siitä? Hän ei ehkä vaan halunnut ottaa riskiä ja päätti siksi paeta paikalta.

Borzoi juoksee pellolla.

Hurja peto vai iloisesti omistajansa luokse jolkotteleva maailman lempein jätti? No sitähän ei voi tietää kuin koiran omistaja. Irma ei tehnyt pitkän elämänsä aikana pahaa kärpäsellekään.

Kirjoitin kysyjälle, että minusta on ihan ok tehdä suunnanvaihdos, jos vastaantulija syystä tai toisesta epäilyttää. Aina tulee vastaan uutisia kuollettavasti loukkaantuneista pienistä koirista, kun isomman koiran omistaja on menettänyt lemmikkinsä hallinnan ja se on päässyt pienemmän kimppuun. Ja tästä faktasta on sen kiltin ison koiran omistajan ihan tarpeetonta vetää hernettä nenäänsä. On korkeintaan surullista, että vallitseva tilanne on sellainen, että pienen koiran omistaja joutuu tekemään näitä suunnanvaihdospäätöksiä varmuuden vuoksi. Kauempaa kiertämistä suosittelee moni muukin.

Sitten tuli sen väärinymmärtämisen ja suuttumisen vuoro. Sain aloittajalta vastaukseksi naureskelua ja kuulin olevani vainoharhainen ja meidän lenkkeilyn olevan takuulla niin stressaavaa, että meidän olisi syytä jäädä kokonaan kotiin.

Tässä vaiheessa taas mietin, että miksi oi miksi meninkään vastaamaan yhtään mitään. Ja samaa mietin todennäköisesti tämän blogikirjoituksen jälkeen, kun jaan tämän niissä koiraryhmissä, joissa näistä aiheista aina jauhetaan, suututaan, yleistetään – mitä vaan kunhan ei tarvitse ymmärtää toisen kantaa.

Ethän vähättele toisen pelkoa

Vastaantulijan arvioiminen ei ole mitään hysteriaa eikä pienten koirien omistajien pelko ole tuulesta temmattua. Ja kyllä muunkin kokoisten koirien omistajat voivat pelätä koiransa puolesta, eihän kukaan haluaisi omalleen ikäviä kokemuksia, vammoista puhumattakaan. Puhun nyt erityisesti pienten koirien omistajista siksi, kun heillä on vaakakupissa vielä pahempaa kuin pelkkä mahdollinen ikävä kokemus tai tikkausta vaativa haava: pieleen menneessä isomman koiran kohtaamisessa se heidän pieni koiransa voi ihan aikuisten oikeasti kuolla.

Minä yritän asettua sen ison ja kiltin koiran omistajan saappaisiin tai hetkinen, minähän olin sellainen vielä tovi sitten! Muistan, kun meidänkin lenkkeillessä tapahtui välillä näin. Irmahan oli kuin ihmisen mieli, niin kiltti ja lempeä eikä ikinä provosoitunut mistään. Mutta se oli jumalattoman kokoinen eikä vastaantulija tietenkään tuntenut sitä niin kuin minä.

Borzoi ja kääpiöpinseri nukkumassa.

Irma oli lempeä jätti, mutta satunnainen vastaantulija lenkillä ei voinut sitä tietää.

En minä kuitenkaan koskaan naureskellut tai suuttunut niille, jotka päättivät suuntaa vaihtaa tai ottaa oman pienen koiransa vaikka syliin meidät kohdatessaan. Minusta se osoitti vain sen harmittavan tilanteen, kun kaikilla ei ole se oma koira todellakaan hallinnassa. On erittäin surullista, jos siitä joutuu satunnainen vastaantuleva koira maksamaan hengellään.

Ei haukku haavaa tee?

Se, että joku haluaa varmistaa pienen koiransa hengissä pysymisen toimimalla näin, ei pitäisi millään tapaa kolauttaa sen ison koiran omistajan egoa tai saada tätä naureskelemaan. Mutta arvaatteko mikä on se yleistys, kun menet näin kirjoittamaan? Keskustelu hyppää aiheeseen ”entäs sitten ne iholle päästettävät pienet räksyttävät koirat?!”. Yksi kirjoittaa miten pikkukoirat haluavat päätä aukomalla päästä hengestään ja toinen kirjoittaa miten pienet koirat päästetään aina flexissä pitkällä hihnalla isomman koiran syötäväksi – niin tai näin, kuollahan ne vaan tahtoo ja sillehän ei ison koiran omistaja mitään voi.

Tässä on yksi todella ärsyttävä yleistys, joka hyvin usein tulee vastaan. Ja ihan niin kuin koirankakkakeskustelussa, niin eihän näitä voi mitenkään asetella vastakkain. Eihän niin saa toimia tietenkään. Mutta miten tämä liittyy siihen keskusteluun, jossa joku pienen koiran omistaja on tehnyt päätöksen a) vaihtaa suuntaa tai b) ottaa koiran syliinsä? No ei mitenkään!

Pikkukoirat lenkillä

Juokseeko tässä flexeissä lauma pikkukoiria, jotka päästetään juoksemaan suoraan surman suuhun ja sitten itketään? Ei tulisi mieleenkään, tällä porukalla on lenkkietiketti hallussa.

Minulla kulkee lenkillä rinnallani kolme chihuahuaa. Ne kulkevat kauniisti hihnat niputettuna vasempaan käteeni ja kun meitä vastaan tulee toinen koirakko, otan koirat lyhyelle hihnalle toiselle puolelleni ja ohitamme vastaantulijan reippaasti. Yksi omistani on sellainen, että saattaa satunnaisesti aukoa päätään ja provosoida vastaantulijaa. Mutta se joutuu tyytymään tähän yritykseen jalkojeni takaa ja näin ollen ei saa kovinkaan suurta konserttia aikaiseksi. Toisinaan vastaantulija siitä kuitenkin saattaa vetää kovatkin kierrokset ja silloin ohitus pelottaa. Se, että omani on aukonut päätään sieltä jalkojeni takaa ei oikeuta isomman hyökkäystä. Koira on pidettävä hallinnassa vaikka se miten lähtisi riuhtomaan.

Chihuahuat sylissä.

Hätätapauksessa nämä nousevat syliinkin, mutta mieluummin vaihdan suuntaa jos vastaantulijan koira tai koiranhallintataidot epäilyttävät.

Nöyrä pyyntö

Kolmea en saa kuin hätätapauksessa napattua syliini, joten jos tilanne epäilyttää, vaihdamme mekin suuntaa. En ole vainoharhainen eikä lenkkeilymme ole stressaavaa, rakastan vaan koiriani paljon ja haluan myös palata lenkiltä kotiin kaikkien kolmen kanssa. Joten kiitos sinä ison koiran omistaja, jos et naureskelisi pienen koiran omistajan päätökselle vaihtaa suuntaa teidät kohdatessanne. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista sinua tai koiraasi kohtaan.

Ja sinä, joka tällaisessa keskustelussa yleistät sitä miten pienet koirat päästetään räksyttämään iholle, niin voisitko seuraavalla kerralla tällaisen koirakon kohdatessasi sanoa asiasta ihan naamatusten siinä, kun olette vaikka toisenne jo saanut ohitettua. Itse en ole tällaisiin onnistunut törmäämään, mutta varmasti sanoisin asiasta, jos vastaan tulisi. Etiketti ja käytöstavat haltuun kaikille, kiitos!

Omistaja ja koirat pellolla. Borzoi ja kääpiöpinseri

Hysteerinen pikkukoirien omistaja? Ei, vaan koiraihminen, joka on jakanut kotinsa ja sydämensä niin isojen kuin pienien koirien kanssa. Eletään ja annetaan muidenkin elää, turvassa.

 

Keskustelu

Kommentoi juttua: Koirien välisistä kohtaamisista – lenkkeilyn etiketti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X