Koiranpentu tulee kotiin

Kääpiösnautserin pentu Koirulia aluksi vähän epäilytti uusi koti.

Muutin uuteen kotiini sunnuntai-iltana. Lähdin iloisesti neljän uuden ihmisen mukaan, mutta ihmettelin kyllä, miksi emoni jäi niin kysyvänä katsomaan rapun pieleen, kun meninkin naapurin tädin eli Rouva Emännöitsijän sylissä portin toiselle puolelle ja ihan kadulle asti ilman emoa. Sellaista en ollut ennen saanut yksin tehdä.

Veljeni ei huomannut mitään, touhotti vain jotakin omiaan. Mutta oli sitten kuulemma illalla etsinyt minua joka paikasta. Siinä sai, enää ei voi istua minun päälläni. Olen vapaa nainen ja oman elämäni prinsessa.

Kennelnimeni on hieno, olen Beatrice d’Arnan. Beatricehan oli, kuten kaikki tiedämme, Englannin kuningattaren Victorian nuorin tytär. Ja Victoriastahan melkein kaikki Euroopan kuninkaalliset ovat jollakin tavalla lähtöisin. Wuh.

Koiruli uudessa kodissa

Tutkin innokkaasti uutta kotiani. Siinä tuntui olevan vaatimattomasti tilaa, vain keittiö ja olohuone. Onneksi olivat sentään sijanneet minulle vuoteen valmiiksi. Ja ruokakuppikin oli keittiössä valmiina. Mutta haistoin kyllä, että se oli perheen edesmenneen kissan, Käpylän keisarin eli Tähti-kissan vanha.

No, olkoon menneeksi. Käytetty, mutta sentään keisarillinen kuppi. Värikin pyhyyteen viittaava, violetti.

Tutustuin myös pihaan, mutta se vaikutti märältä ja siellä taisi ryömiä lehtokotiloita. Yök. Me prinsessat menemme mieluummin sisään.

Koiranpentu katsoo jalkapalloa

Sitten osoitin, että haluan päästä sohvalle. Tajusin heti, että sohvapaikka pitää vallata prinsessakäyttöön heti, muutoin ei sinne ehkä enää päästettäisi.

Katselen jalkapalloa käs.

Valtasin sohvan heti ensimmäisenä iltana. Tästä en luovu.

Aloin heti viihtyä ja katselin ekana iltanani jalkapalloa. Kannustin tietenkin Islannin joukkuetta ja huusin Hú, kuten kaikki muutkin. En yhtään säikkynyt uuden perheeni mökää ja mellastusta. Me prinsessat olemme rahvaanomaisen käytöksen yläpuolella. Húw!

Hieman itkin illalla ikävääni, mutta uusi perheeni keksi minulle koko ajan uutta tekemistä ja näytti ihania uusia leluja, joilla saisin leikkiä ihan yksin. Pitkä, tyhjä kärppämäinen otus oli minusta erityisen miellyttävä tuttavuus. Kurmootin sitä, ja se vinkui asiaankuuluvan alamaisesti. Puh!

Koiranpentu nukahti

Kääpiösnautserin pentu Koiruli väsyi uuden kodin uusien lelujen kanssa leikkimisestä niin, että nukahti matolle.

Ensimmäisen yöni nukuin hyvin. En vinkunut yhtään. Minua kehuttiin koko ajan, joten taidan jäädä tänne, vaikka uusi kotini onkin vaatimaton ja jostakin syystä ovat jättäneet lattialle vanhat, pienet matonläpyt. Ihan kuin minä lattioita nyt sotkisin! Aldrig!

Osaan jo tehdä isoja ja pikkuasioita ulkona. No, välillä tietysti tapahtuu vahinkoja ja toimitan asioita kynnysmatolle, mutta hyvin usein jo sanomalehtien päällä olevalle imukykyiselle lattiavaipalle. Koko perhe huutaa silloin hurraata. Hú!

 

Terveisin

Koiruli, 9 viikkoa ja 2,5 kiloa

 

Tekstin tuotti hovitiedottajani

Rouva Emännöitsijä