Koiruli ilman silmiä

Katso video tarinani päätteeksi!

Pääsin ensi kertaa ulos, vaikka en osaa vielä edes kävellä. Isoveljeni jo taapertelee, vaikkakin horjuen. Tuleva perheeni tuli tätä ihmettä katsomaan ja eikös uuden perheen Lauri-poika alkanut heti leikkiä velipoikani kanssa. Veli ei oikein ymmärtänyt, mistä on kyse, kun hänet selätettiin kaksi kertaa. Kuulin, miten hän ynisi surkeana, kun oli joutunut nurinniskoin.

Siinäpäs sai vähän maistaa omaa lääkettään!

Minun kimppuuni epeli kyllä hyökkii ehtimiseen ja kiipeää niskaani kerta toisensa jälkeen, koska en pysty vielä juoksemaan pakoon tai painimaan. Takatassuni eivät vielä kanna. Olinhan syntyessänikin pienempi kuin veli, painoin vain 200 grammaa.

Paino on tarkkaa hommaa, sen olen oppinut. Ensimmäinen perheeni laittaa meidät pennut säännöllisesti jauhelihan styroksiseen pakkaukseen ja punnitsee meidät kuin koiraneuvolassa ikään.

Koiranpentu haaveilee

Tuo veljeä keikautteleva Lauri vaikuttaa mukavalta ja luotettavalta. Hän tulee varmaan olemaan komea ritari rinnallani. Taidan antaa hänelle uudessa hovissani heti luottamustehtävän. Hän olkoon henkivartiokaartini päällikkö.

Olen jo kuullut, että hän esittelee söpöjä kuviani tytöille. Koiravauva on kuulemma nuorelle miehelle paras tyttömagneetti. Odotankin, että pääsen usein kävelylle Helsingin keskustaan sinne, missä muutkin upeat nuoret daamit käyskentelevät kesäiltaisin.

Vielä joskus juoksentelen turkki hulmuten kuin Huldie, joka muistuttaa minusta Rita Hayworthia.

 

Terveisin vielä nimetön Koiruli, 1 kuukautta, 1 kilo

Hovitiedottajana Rouva Emännöitsijä