Viime viikolla piti olla merkityksellinen päivä. Mun piti nimittäin treffata vihdoin Koirakoplan Hulda. Meillä oli studiokuvaukset koplan koirille sovittuna, mutta Huldan mamma tulikin kipeäksi, eivätkä he päässeet paikalle. Tai tämä on virallinen selitys mulle. En oo ihan varma uskoisko vai oliskohan Huldalle vaan tullut pupu pöksyyn, kun sen olis pitänyt tavata mut.

Tällainen komistus olisi odottanut Huldaa töissä.

Me oltiin kuitenkin kelpieiden kanssa kuvissa ja vietettiin päivä oman ihmisen työpaikalla. Söimme aika paljon luita ja torkuimme sillä aikaa, kun oma ihminen teki töitä. Välillä saatiin rapsutuksia ohikulkevilta ihmisiltä ja mä näin mun hoitosedän, jonka luona oon ollut hoidossa. Se oli yks päivän huippuhetkistä.

Välillä oli vähän tylsää, kun ei ollut tilaa leikkiä kunnolla.

 

Me sit vaan välillä nukuttiin.

Mulla on töissä oma pahvilaatikko pesänä.

 

Vähän kyllä harmittaa, kun ei nähty Huldan kanssa. Ehkä me vielä joku päivä nähdään.

Seuraavana päivänä Ylva ja minä lähdettiin Lahteen, kun Ylva osallistui yhteen tokokoulutukseen. Mä en päässyt tällä kertaa treenaa, vaan olin vain seuralaisena mukana. Kepa päätettiin jättää pois matkasta, kun se olisi ollut sille aika rankka päivä hengailla vaan mukana. Se alkaa olla niin vanha, ettei se enää oikein jaksa tollaisia päiviä.

Se meni sen nuoruuden tyttöystävälle päiväksi. Ne jäivät sinne siis kaksistaan siksi aikaa, kun me muut käytiin Lahdessa. Kepa taisi vetää siitä herneen nenään tai ainakin kukan kitusiin, koska se oli tuhonnut siellä yhden kasvin. Vähänkö tuhmaa! Ja mua syytetään kasvien lehtien nyppimisistä ja mullan syömisestä. En oo kuitenkaan koskaan kiskonut kukkaa juurineen mullasta ja repinyt kaikkia lehtiä irti siitä. Eikä Kepakaan ole koskaan ennen sellaista tehnyt, edes pentuna.

Kukantappaja-Kentsu

Meillä oli sovittuna seuraavana päivänä treenit taas Lahteen, ja arvatkaa kuka lähti meidän mukaan tällä kertaa. Joo, Kepa-setä sai lähteä mukaan, niin ei tarvinnut enää tuhota kukkia.

Nyt on ollut kyllä tosi vaihtelevat kelit pakkasista plusasteille. Oon pärjännyt aika hyvin kylmilläkin keleillä, kun oon vaan pukeutunut kunnolla. Oli kyllä nastaa, kun välillä oli lämpimämpää ja sai mennä vähissä vaatteissa ulos. Odotan innolla kevättä. Mutta tässä taitaa olla vielä talvea jäljellä. Mulle ostettiinkin taas uusi takki ja aluspaita, kun oon kasvanut edellisistä ulos. Oon  panostanut enemmän senttien kerryttämiseen korkeus- ja pituussuunnassa ja jättänyt kilojen keräämisen vähän vähemmälle. Mutta nyt on siinäkin tehty uusi ennätys, kun mun paino alkaa nykyisin vitosella. Se sopiikin hyvin mun ikään, kun mä täytin just viisi kuukautta.

Jos ei tällä asulla pärjää, ei ulos tartte oikeastaan mennäkään.

Välillä on pärjännyt vähemmälläkin vaatetuksella. Metsälenkit on ihan parasta.

Ootteko muuten huomanneet, että Koirakopla on nykyisin myös Instagramissa. Mustakin on tullut somettaja, ja mut löytää Facebookista. Käykää joskus kirjoittamassa terkkuja sinne.

t. Åke