chihuahua, eeva, liisa, tuplaodotus, tiineys

Viisi viikkoa on kulunut tyttöjen vappuheilasteluista. Ja arvatkaas mitä? Tässä vaiheessa ei ole enää epäilystäkään etteivätkö molemmat odottaisi pienokaisia. Meillä eletään siis toivottua odotuksen onnea – tuplasti!

Odotuksen ensimmäiset merkit

Ensimmäiset kolme viikkoa olivat pelkkää arvuuttelua. Tiineys ei tässä vaiheessa vielä näy koirilla mitenkään ulospäin. Arvuuttelua kuitenkin riitti ensimmäisten 1-3 tiineysviikon aikanakin. Nukkuuko tytöt kenties enemmän kuin aiemmin? Ovatko hellyydenkipeämpiä? Punoittaako nisät? Onko vatsat löysällä? Huokaus, eikö vieläkään mitään?!

Neljännellä tiineysviikolla toivottuja oireita alkoi ilmaantumaan. Liisa oksenteli muutamia kertoja ja molemmilla oli ajoittain vatsa hieman löysällä. Sitten tuli se varmin merkki, ruokahaluttomuus.

Meidän tyttöjen kupeissa ei ruoat normaalisti kauaa vanhene ja kaikki syödään AINA, joten ruokailun muuttuessa yks kaks närppimiseksi ja ruokien jäädessä kuppiin seisomaan, olin jo aika varma odotuksista.

chihuahua, koirakopla, ihana erilaiset, tiineys, pahoinvointi

Hämmentävä tilanne meidän taloudessa, kupit täynnä ruokaa ja tyypit antavat vain pahaa silmää! 😀

Selvät vauvavatsat

Viidennellä viikolla odotukset alkoivat näkymään ulospäinkin. Ensin pullahti Eeva. Yhtenä iltana sillä olikin yllättäen jo aivan selvä vauvavatsa ja siitä asti kasvu on ollut huimaa. Montakohan mahtaa tulla tällä kertaa? 😀

chihuahua, eeva, koirakopla, ihanan erilaiset, tiineys, odotus

Eeva on jo konkari. Se on synnynnäinen äitityyppi ja nauttii tälläkin kertaa odotuksesta täysin rinnoin.

Liisan masu pullahti hieman Eevan jälkeen, vaikka astutuksissa ei ollut kuin päivä eroa. Monesti ensimmäinen tiineys näkyykin vähän myöhemmin kuin toinen tai kolmas. Eevallehan tämä on jo toinen pentue. Mutta nyt Liisallakin on jo selvä vauvavatsa.

chihuahua, liisa, koirakopla, ihanan erilaiset, tiineys, odotus

Oi odotuksen onnea! Liisa on ensikertalainen äiti, mutta selvästi senkin keho jo kertoo sille mitä edessä on.

Yhteinen äitiysloma

Niin kuin olen jo aiemmin kirjoittanut, Eeva ja Liisa ovat molemmat meillä sijoituksessa. Nämä pentueet syntyvät siis tyttöjen kasvattajan Virpin luona Iisalmessa. Meidän yhteistyö on ollut hyvin tiivistä kaikkien näiden vuosien ajan. Meillähän on kasvattajan kanssa yhteinen intressi – sijoitusnartun paras mahdollinen hoito ja sen tuleva panos rodunjalostuksessa.

Sekä Virpi että Virpin koti ja hänen omat koiransa ovat kaikki perinpohjin tuttuja meidän tytöille. Silti odottavien äitien on hyvä siirtyä kasvattajan luokse jo hyvissä ajoin noin muutama viikko ennen synnytystä, että ne ehtivät kaikessa rauhassa kotiutumaan ja rentoutumaan kunnolla ennen suurta koitosta.

Kantavaa narttua ei ole muutenkaan fiksua siirrellä aivan tiineyden loppuvaiheessa ja meiltä on Virpille noin kuuden tunnin ajomatka, joten siksikin Eeva ja Liisakin suuntaavat Iisalmeen jo parin viikon kuluttua. Virpi siellä virittelee jo videoyhteyksiä, että pääsen synnytyksiin sitten mukaan. 😉

Loppujännitys

Viimeinen tiineysviikko on aina jännittävä. Koska synnytys mahtaa käynnistyä? Meneekö kaikki hyvin? Montakohan pentua syntyy, tuleeko kuinka monta tyttöä vaiko pelkkiä poikia? Bonuksena voimme tällä kertaa jännitellä syntyisikö joukkoon myös pitkäkarvaisia ihanuuksia!

Kaikista tärkeintä on tietysti Eevan ja Liisan hyvinvointi. Minulla on kyllä luottavainen olo, että kaikki menee hienosti. Virpillä on vankka ammattitaito ja kokemus synnytyksistä ja eläinlääkäripalvelut ovat lähellä, jos niitä sattuisi tarvitsemaan. Me taas olemme pitäneet huolen, että tyttöjen kantoaika on ollut alusta asti turvattua.

Eevalla on jo yksi synnytys takana ja kaikki meni sillä kertaa todella hienosti. Jokainen tiineys ja synnytys on kuitenkin oma tarinansa emmekä voi varmuudella tietää miten kaikki juuri tällä kertaa menee. Koivistoa siteeraten todettakoon kuitenkin: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” <3

chihuahua, eeva, liisa, tuplaodotus, tiineys

Turvattu ja suojattu kantoaika on tärkeä edellytys onnistuneelle pentueelle. Odottavien äitien arki on rauhallista ja suojattua, ne saavat hyvää ruokaa, runsaasti lepoa ja rajattomasti hellittelyä osakseen. Tytöt ovat levollisia ja valmistautuvat kaikessa rauhassa edessä oleviin koitoksiin.

Molemmat tytöt ovat nauttineet odotuksista silminnähden. Pahoinvointi oli ohimenevää ja nyt ruokakin taas maistuu. Kovin ovat hellyydenkipeitä, mutta täällä onneksi riittää käsiä vauvavatsoja silittelemään. 

Raportoin odottajien kuulumisia vielä odotuksen loppumetreillä, silloin voimmekin yhdessä arvuutella mitä pienet pulleat masut voisivat pitää sisällään. Pidetäänhän yhdessä peukkuja, että kaikki menee hyvin!