Onnea on ahne koira – herkuilla helppo motivoida

Vieläkin tuntuu, että meillä eletään jonkinlaisessa pentukuplassa. Laura on ollut osa perhettämme pian kuuden viikon ajan. Toisaalta pitkä aika ja toisaalta kuitenkin vasta niin lyhyt. Mutta päivä päivältä tunnemme toisemme paremmin ja täytyy kyllä sanoa, että minä tykkään Laurasta ihan todella paljon. Ihan meidän näköisemme koira!

Laura ja Lauran kaimat

Itse olen syntynyt vuonna 1982 ja muistan oikein hyvin, miten suosittu nimi Laura oli omassa lapsuudessani. Ja tottahan se on, Laura oli läpi 1990-luvun ehdoton tyttöjen suosikkinimi aina vuoteen 2001 saakka.  Mutta mitä sitten oikein tapahtui? Laurasta tuli liian suosittu ja sille kävi kuten nopeasti suosioon nouseville nimille usein käy.

Omien lapsieni päiväkoti- tai koulukavereissa ei ole tullut vastaan ainoatakaan Lauraa 13 vuoden vanhemmuuteni aikana. Sen sijaan minun ikäpolveni ihmisistä Lauroja löytyy. Laura-nimeä kantavat meidän omassa lähipiirissä muun muassa oma siskoni, poikani opettaja ja serkkuni vaimo. Lauroja löytyy myös meidän ystävistä, työkavereista ja onpa yhden Eevan pennun omistajankin nimi, yllätys yllätys, Laura. Kaikki enemmän tai vähemmän minun ikäisiäni ihmisiä.

Chihuahua Eevalla, Lauralla ja Liisalla on kaikilla nimikaimoja perhepiirissä. Eikä ihme, ihania nimiä kaikki!

Eevalla, Lauralla ja Liisalla on kaikilla nimikaimoja perhepiirissä. Eikä ihme, ihania nimiä kaikki!

Toisille tuntuu olevan hirveän iso kynnys nimen valitsemisessa mitä muut siitä ajattelevat, kantaako samaa nimeä ehkä joku kummin kaima tai entisen naapurin koira. Minulle tällainen ajattelu on aina ollut jotenkin hirveän vierasta. Jos minä tykkään jostain nimestä, miksi en voisi sitä antaa? Henkilökohtaisesti minulle on aivan sama mitä muut ajattelevat. Jos naapurin koira kantaa samaa nimeä kuin vaikka tyttäreni, niin entäs sitten?

Minulla on onneksi niin cool isosisko, että hän ei ollut nimikaimasta moksiskaan. Kyllä nuoremmankin sukupolven Lauroja tähän maailmaan mahtuu, olkootkin sitten vaikka koiria. ? Eikä nimiasioita tarvitse ottaa niin vakavasti, eihän? Ei Laura ole edes ensimmäinen nimikaimoja omaava koiramme, Irmoja löytyi myös suvustamme parikin kappaletta. Eeva ja Liisa taas löytyvät kaveripiiristämme. Muutamat naurut ollaan saatu niistäkin nimistä aikaiseksi, mutta haitanneeko tuo? Nauruhan vaan pidentää ikää. ??

Ahne koira on paras koira

Mitä tulee koiran kouluttamiseen, ahneutta parempaa motivaattoria en ainakaan itse keksi. Meidän onneksemme Laura on äitinsä tyttö tässäkin asiassa eli ihan pohjattoman ahne tapaus! Tätä ahneutta onkin helppo hyödyntää koulutuksessa.

Ahneus helpottaa suunnattomasti koiran koulutusta. Kuvassa olemme näyttelytreeneissä Showhaucenterillä Tammistossa.

Ahneus helpottaa suunnattomasti koiran koulutusta. Kuvassa olemme näyttelytreeneissä ShowHau Centerillä Tammistossa.

Lauran äiti, Eeva, on täysin naksutinkoulutettu. Eeva osaa laajan temppuvalikoiman aina kellon soittamisesta keilaamiseen. Kaikki koirat eivät kuitenkaan naksuttimelle syty, ja siitä meidän Liisa on hyvä esimerkki. Se ei ole näiden parin vuoden aikana kertaakaan osoittanut merkkiäkään tarjotakseen mitään toimintaa naksuttimen nähdessään, vaikka sekin varsin hyvin tietää naksautuksen tarkoittavan herkkupalkkaa. Se ei ole kyllä kamalan oma-aloitteinen muutenkaan, muun muassa pääsiäisenä tarjoillut herkkutäytteiset yllätyspallot eivät Liisan käpälissä auenneet. Liisa ei tehnyt elettäkään edes yrittääkseen vaan jäi odottamaan – kuin tietäen, että me avaamme lopulta ne pallot sen puolesta kuitenkin. ?

Eevalta sujuu monenlaiset temput. Kuvassa näkyy Eevan temppuhin käytettäviä tarvikkeita kuten keilat, noutokapula, soittokello, rengas, makuualusta ja itse naksutin.

Eevalta sujuu monenlaiset temput. Kuvassa näkyy Eevan tempuissa käytettäviä tarvikkeita kuten keilat, noutokapula, soittokello, rengas, makuualusta ja itse naksutin.

Mutta Eeva ja Laura ovat toista maata. Eeva älysi heti pentuna miten naksuttimen kanssa opitaan ja niin on tehnyt Laurakin. Lauran kanssa naksutinkoulutusta on hyödynnetty niin sisäsiisteyden opettamisessa kuin käsittelyharjoituksissakin. Ensimmäisen tempun harjoittelukin on jo hyvällä mallilla – keilauksen alkeet hallussa. Katso vaikka alta! ?

Sienikoiraksi?

Aivan kaikkea ei meidänkään tytöt vielä osaa. Yksi pitkäaikainen haaveeni olisi saada ainakin yksi meidän koirista koulutettua sienikoiraksi. Tosin nyt kun Laurakin vaikuttaa niin lupaavalta tuon oppimisen suhteen, voisinkin ehkä kouluttaa kaksi sienikoiraa? Toinen voisi paikantaa kanttarelleja ja toinen suppilovahveroita. ?

Tuttavapiirissämme ei ole ainoatakaan sienikoiraa, joten oppia pitäisi lähteä ammentamaan jostain kauempaa. Suosituksia saa antaa, jos joku tietää aiheesta enemmän! Joistakin itseoppineista sienikoirista olen kuullut, mutta ne etsivät sieniä lähinnä vain syödäkseen ne itse ennen kuin omistaja ehtii paikalle. Sellainen sienikoira ei nyt ole ihan toiveissa kuitenkaan. ? Ihania syksyisiä metsäretkiä kaikille ja mahtavia sienisaaliita!

Sienestys on tytöille jo tuttua. Ehkä ne oppivat joku päivä vielä etsimään saalista itsekin? Raportoin miten koulutus etenee.

Sienestys on tytöille jo tuttua. Ehkä ne oppivat joku päivä vielä etsimään saalista itsekin? Raportoin miten koulutus etenee.

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Onnea on ahne koira – herkuilla helppo motivoida

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X